Avioliiton alkeita kantapään kautta?

Hevosia.jpg

  Näitä ajatuksia olemme pohtineet elämääni kuuluvan naiskolleegion kanssa.  Jotkut ovat olleet joitakin vuosia naimisissa, joku seurustelee, joku on eroamassa, joku eronnut, joku on hyvin onnellinen. Näihin päätelmiimme avioliitosta uskomme, kunnes elämä toisin todistaa.

Se arki!
Kaikki muuttui arkiseksi, todetaan joskus kun erotaan parisuhteesta, ehkä avioliitostakin. Mitä arki tarkoittaa? Jos “arki” on kylmä ilmapiiri, satuttavia sanoja ja tekoja, ilkeyttä, se murentaa ihmistä. Jos suuntaa ei saa muutettua, on tehtävä valinta oman henkisen hyvinvoinnin ja suhteen jatkamisen välillä. Parhaimmillaan avioliitto on juuri hyvää arkea.

Odotukset suoraan Hollywoodista?
Olisikin niin, että voisi todeta “sen oikean” ilmestyttyä, että mukavaa, nyt on joku jonka tehtävä on pitää minut onnellisena ja tyytyväisenä. On on ollut kuitenkin hyvä löytää itse oman onnen avaimet jo ennen parisuhdetta. Ne samat asiat kannattelevat myös parisuhteen tai avioliitonkin aikana. Ystävät, omat unelmat ja tavoitteet, mitä ne kenelläkin ovat. Sitten ei tarvitse vaatia toiselta niin paljon. Puolisolla on kuitenkin rajallinen osa siinä kaikessa, vaikka ihastumisen alussa hän tuntuu olevan se “koko maailma”.

Olenko ihan pihalla omasta itsestäni?
Parisuhteessa törmää jossain vaiheessa oman menneisyytensä haamuihin. Millainen mielikuva omassa mielessä on avioliitosta? Millaisia odotuksia on miehistä/naisista? Haamut kannattaa tiedostaa, että ne osaa erottaa edessä olevasta ihmisestä. Ja että voisi olla toistamatta kielteisiä käyttäytymismalleja, jotka ovat aiemmin haitanneet elämää. 

Pystyvätkö molemmat pyytämään anteeksi?
Tämä on tärkeä. On ankeaa elää jatkuvassa vastakkainasettelussa, jonka päämääränä on toisen saattaminen syntipukiksi. Tässäkin on ikuinen kasvualue. Aika kaunista on, jos molemmat kykenevät myös myöntämään olevansa joskus väärässä.

Emme kannata lapsiavioliittoja
Aina ei ole helppoa olla aikuinen, mutta olisi hyvä tiedostaa, mitä aikuinen käytös eri tilanteissa tarkoittaa. Ei ole kiva, jos suhteessa on yksi tai kaksi täysiaikaista aikuista lasta, jolla on varaa olla loputtoman itsekeskeinen ja vältellä omaa vastuuta. Pitkä suhde voi olla aika tehokas aikuistumiskoulu, jossa saa oppia ja epäonnistua. Koska edessä on peili.

Toimiiko kommunikaatio?
On oikeastaan todella hyvä, jos seurustelun alkuvaiheessa jo tulee haastavia tilanteita eteen. Se on aika vahva indikaattori siitä, miten pari selviää paineikkaassa tilanteessa. Selvitäänkö kaikesta keskustellen niin, että molempien näkökulmat tulevat kuulluksi ja ymmärretyksi, ja lopuksi vielä päästään jonkinlaiseen konsensukseen?

Oksennuspussi
Puoliso ei ole terapeutti eikä negatiivisten tunteiden kaatopaikka, nyrkkeilysäkki johon voi siirtää pahan olonsa jatkuvasti. Sellaista ei kukaan voi jaksaa. Vastuu omista ongelmista on itsellä. Apua saa ja kannattaa hakea muualta, kun sitä tarvitsee.

X-factor
Rakkaus. Harva osaa vastata kysymykseen, miksi rakastaa jotakuta ihmistä. Jotakin siinä tapahtuu, että haluaa mennä alttarille seisomaan, lupaamaan loppuelämän sitoutumista. Määrätietoisesti ja päättäväisesti lahjoittaa elämänsä toiselle. Ja saa samalla toiselta saman käsittämättömän suuren lahjan. 

Olisi kiva kuulla teidän muidenkin näkökulmia!

-Katja-Maaria

Suhteet Rakkaus Mieli Ajattelin tänään

Crazy, Stupid, Weddings

haat2.jpg

 

Blogissa on ollut häähumua koko viikon: Maanantaina Hemuli herätti keskustelua kyseenalaistamalla vallitsevan sukunimikäytännön. Tiistaina Juudit huvittui siitä, että ihannepuoliso muistuttaakin häntä itseään. Keskiviikkona Nannan blogin kommenteissa oli koskettavia ihmisten tarinoita. Torstain Minnan postaus kannattaa lukea kaikkien, jotka ovat menossa kirkossa naimisiin. Tänään minä kummastelen täysin pähkähullua hääkulttuuria, jota pääsin seuraamaan läheltä kymmenien häiden osalta ollessani kirkko-oppaana viime kesän. (Lisäksi olen ollut vieraana noin kolmissakymmenissä muissa häissä, joista valtaosa on ollut lestadiolaisia. Ne ovat ihan oma lukunsa ja vaatisivat siten ihan oman bloginkin. Tässä postauksessa keskityn niin sanottuihin normaaleihin häihin, joiden normaaliudesta en mene kyllä takuuseen.)

 

Eräs blogin lukija kommentoi aiemmin tällä viikolla Avoliitosta avioliittoon -postauksen alla näin: 

Nykyään nuo hääjuhlat ovat niin kalliita ja mammuttimaisia polttareineen, juhlahuoneistoineen, kaasoineen ja ohjelmineen, ettei naimisiinmeno tulisi tämän päivän mittapuun mukaan enää kysymykseenkään. Ystäväni tytär menee naimisiin kesällä ja yksin häämekko maksoi 800e ja kaikki muu siihen päälle, eikä häät kuulemma ole edes isot nykyaikaisiksi häiksi. Häämatkallekin lähdetään ulkomaille eikä siihen tonni riitä. Minusta se on turhaa tuhlausta ja kuuluu tähän kohtuuttomuuden aikaan ja ylilyöntien aikakauteen. Nuoripari ja vanhemmat laittavat häihin enemmän kuin kaksi kertaa minun vuosituloni. Kuulostaa älyttömältä ja vaikka rahaa olisi kuinka paljon, silti kuulostaa yliampuvalta tuhlaukselta vaikka vain luonnonkin kannalta. Nykyään pitää vaan saada itselle kaikki, paljon ja heti. Onhan se tietysti elämys ja suuri päivä, mutta ei sitä suuruutta ulkoisella tehdä.

 

”Onhan se tietysti elämys ja suuri päivä, mutta ei sitä suuruutta ulkoisella tehdä.” Aamen. Usein tuntuu, että epävarmuus peitetään suureelliseen pönötykseen niin häissä kuin muussakin elämässä. Jos joku näyttää oikealta, niin sen täytyy olla oikein. Oikealta näyttämisen malli otetaan kai amerikkalaisista elokuvista. Mistä muualtakaan on lainattu tuhlaus, pröystäily ja morsiamen luovutus -seremonia? Teki joka kerta pahaa katsella, kun mies luovutti naisen toiselle miehelle, sillä siitähän seremoniassa on kyse. En tiedä eivätkö morsiamet ajattele tradition taustaa vai eikö heitä vain haittaa olla osa moista sovinistista perinnettä. Myös morsiamen vaatteisiin liittyy samaa vallan tematiikkaa. Valkoinen väri ja huntu ovat perinteisesti olleet todisteita neitsyydestä. Kaikki häissä realisoituvat vaatimukset kohdistuvat naiseen. Mitä tarkemmin asiaan perehtyy, sitä enemmän koko häähulluus alkaa näyttää patriarkaalisen heteronormatiivisen kulttuurin uusintamiselta, materialismin riemukululta – ja täydellisen tyhjältä todellisesta sisällöstä.

 

Kunnes saa kutsun häihin, joissa hääpari on onnellinen ja (ainakin melko) stressitön. Häihin, jotka ovat parin itsensä näköiset. Häihin, joissa selvästi tärkeintä on ollut saada ympärillä ihmiset, joiden halutaan todistavan avioliittolupausta ja rukoilevan liiton puolesta. 

 

Mirka Maaria

 

 

Muoti Rakkaus Ajattelin tänään Päivän tyyli