Ekopaasto: 40 päivää autiomaassa ilman puhelinta

iphone_facebook.png

Olen monena vuotena miettinyt, että miten voisin paastota, jotta paasto olisi opettavainen kokemus. Että todella luopuisin jostakin millä on merkitystä ja samalla ymmärtäisin jotain uutta pääsiäiskertomuksesta. Kristillisen paaston tarkoitus ei ole pyrkiä kesäksi rantakuntoon. Ekopaaston ideana taas on saada rannat rantakuntoon. Tahtoisin yhdistää paastossa uskoni, oman elämäni ja luonnon. Yksi perinteinen tapa paastota on olla syömättä lihaa. Lihan syömisen vähentäminen on teko, josta myös luonto kiittää ja viime vuonna paastosin lihasta. Teen sen varmasti nytkin, mutta sen eteen minun ei pidä kamppailla. Kasvisruoka on maistunut minulle aina.

Jokin uusi riippuvuus on ottanut suuren jalansijan elämässäni ja se ei liity mihinkään, mitä voi laittaa suuhun. iPhonen herätyskello toimii minulle kutsuna uuteen päivään älypuhelimen ahnehtimisessa. Kun silmäni aukeavat, katson Facebookin, sähköpostin, Iltasanomat, Iltalehden ja Hesarin puhelimeni ruudulta. Sitten pelaan käytettävissä olevat elämät Candy Crush –peliä. Kun elämät ovat päättyneet, aloitan kierrokseni alusta Facebookista lähtien. Joku uusi viesti tai uutisotsikko on voinut ilmestyä viime minuuttien aikana.

Jos töissä on hiljaista, kurkistan puhelimeni maailmaan. Mikäli mitään uutta ei verkossa juuri tapahdu, voin vaikka selata vanhan lukiokaverin valokuvia. Ai sillä on tuon näköinen lapsi ja tuollainen mies. Työpäivän päätyttyä voin mennä iPadilla Netflixiin ja katsoa sarjoja loputtomasti. Iltasatuna katson YouTubesta pandavauvaa, joka on niin söpö, kun se tuolla lailla hassusti pyllertää.

Elokuvan tylsässä kohdassa katson olisiko puhelimessani jotakin kiinnostavaa. Jos olen kavereiden kanssa ulkona ja ympärilläni käytävä keskustelu ei juuri innosta, katson olisiko netissä jotakin kiinnostavaa. Bussissa katson kännykkää, kävellessä katson kännykkää, odotellessa katson kännykkää, kokouksessa katson kännykkää ja ärsyynnyn jos muut katsovat kännykkää, kun minä puhun heille. Olen jopa etsinyt eläimille suunnattuja pelejä iPadiltä. Ajatuksissani siintää perheeseen tulevan koiranpennun koukuttaminen paukuttelemaan tassulla virtuaalisia herkkupaloja.

Samalla kuluu sähköä, kun asunnon jokaisessa pistorasiassa on ojossa jonkunlainen laturi. Kännykän uudet laturit eivät kuulemma syö sähköä paljon, mutta jos laturit eivät olisi jatkuvasti seinässä, suomalaisten kännykkälaturien haukkaamalla sähköllä lämmittäisi vuoden verran 40 sähkölämmitteistä omakotitaloa. Kokonainen lämmitetty koti jokaiselle paastopäivälle.

Minun paastoni olkoon tänä vuonna iLent.

Nanna H.

Suhteet Oma elämä Mieli Vastuullisuus

Samaan aikaan Nepalissa – näkökulma ekopaastoon

IMG_0227.JPG

 

Ihan mielenkiintoisia näkökulmia sai tähän ekopaastoon tuolla vähän toisenlaisessa ympäristössä.

Energian kulutuksen vähentäminen: Hoidettu säännöllisillä sähkökatkoksilla (näin talvella keskimäärin 16 tuntia vuorokaudessa). Taloista n 99%:ssa ei ole lämmitystä. Ruoanvalmistus kaasulla, riisi yritetään muistaa keittää keittimessä ja puhelimet ladata silloin kun on sähköä. Katuvaloja on vain suurimmilla teillä kaupungeissa. Pimeällä katkosten aikaan kynttilät ja joillain aurinkopaneeleilla tai generaattoreilla toimivat lamput. Vaelluksella erään vessan seinässä ollut ”SOLAR LIGHT”- kyltti tarkoitti sitä, että aukaise ikkuna, kun aurinko paistaa.

Lihan syönti: Minun arjessani syksyllä keskimäärin kaksi kertaa viikossa, kerran momoja (lihalla täytettyjä taikinanyyttejä, hyviä) ja lauantai-iltana dalbhatin (riisi ja linssikeitto) kanssa vuohen-, kanan- tai häränlihaa. Arvioisin että 30% asukkaista on kasvissyöjiä. Juhlakautena lehdistä löytyy artikkeleita, joissa varoitetaan ylenmääräisen lihansyönnin terveydellisistä haittavaikutuksista. Ylenmääräisellä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, kun neljänä peräkkäisenä päivänä syödään lihaa.

Veden (kuuman) käyttö: Iltapäivisin katolla olevan mustan tankin vesi on ehtinyt vähän lämmetä. Turistialueelta löytyy lämpimiä suihkuja. Keitettävä se siis kuuma vesi on, mitä haluat käyttää. Harva niin tekee. Pyykkien pesuun (se kun tehdään käsin) käytetään suhteellisen paljon vettä, sitä on tosin ehkä vaikein vähentää. Maassa on maailman toiseksi suurimmat makean veden varannot mutta ehkä toiseksi huonoimmat järjestelyt siihen että se saataisiin puhtaana vuorilta alas. Vesikatkokset vähentää luonnollisesti käyttöä.

Liikenteen päästöt: Ehkä 2% :lla on auto (ja kuski), 50%:lla moottoripyörä tai skootteri, kaupungissa suurin osa käyttää jalkoja, tuktukia tai bussia. Bussit ja tuktukit täytetään kohtuullisen tilatehokkaasti ja kertamatkan hinta on yleensä 0,1-0,4€. Opiskelijakortilla 15nrs eli 10snt.

Kulutus: Kerran tai kaksi vuodessa uusi vaatekerta. Pääasiassa Kiinasta tai Intiasta tuotuja Angry Birds- tai Louis Viutton- merkattuja vaatteita. Kulutusta rajoittaa luonnollisesti matalat palkat ja korkea työttömyys.

Jätteenhuolto/kierrätys: Kaupungilla heitetään kaduille, aamuöisin ne kerätään sitten kasoihin ja poltetaan (yläkuva). Ihan tehokas tapa, muovijätteen määrä siinä poltettavassa jätteessä on vaan kasvavan iso. Tuoksut ja saasteet on siis kohtuullisen vahvoja. Maassa on ehkä muutama yritys, joka hyödyntää muovijätettä. Joet on otettu myös hyötykäyttöön (ks.kuva alla). Kompostit toimii ymmärtääkseni kohtuulliset laajalti. Vessajätteen käsittely kehittyy jatkuvasti.

Kyllähän siitä aina jostain voisi vähentää, mutta niin, lähtökohdat on vähän erit. Viimeiseseen kohtaan liittyen olen huomannut hauskan paluushokkioireen. Joensuun kiiltävääkin kiiltävämmillä kaduilla en voi nykyää ohittaa roskaa sitä poimimatta. Ehkä sitä rakentaa hallinnan tunnnetta täällä kun erityisesti Kathmandun alueella se roskien määrä on niin käsiin räjähtänyt.

IMG_0192.jpg

 

-Juudit

Kulttuuri Matkat Suosittelen Uutiset ja yhteiskunta