Omituisten otusten kerho

Hukkaan heitettyä empatiaa

Ensimmäinen inseminaatio tuli ja meni, tänään alkoivat kuukautiset. Minulla on ollut enteilevää oireilua jo pidemmän aikaa, mutta silti toivoin viimeiseen saakka, että oireet olisivatkin olleet alkuraskauden tuntemuksia. Mutta ei, pullaa ei ole uunissa. Soitin heti klinikallemme ja ilmoitin tästä epämieluisasta asianlaidasta. Nyt on ultra varattuna seuraavaa kierrosta varten. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaisen ohjeistuksen klinikan työntekijät […]

Omituisten otusten kerho

Ensimmäistä inseminaatiota odotellessa

Tänään, kun astuin lapsettomuuslääkärin vastaanotolta aulatilaan, lääkärin huoneen edustalla istui pari odottamassa omaa vuoroaan. Mieleeni putkahti saman tien Frendien Chandlerin toteamus ”so, a lot of malfunctioning wee-wees and hoo-hoos in this room”. (Olen muuten ollut ihmeellisen allapäin Matthew Perryn kuoleman vuoksi.) Kuten useissa muissakin elämän haasteissa, huumori auttaa tässäkin. Edellisestä kirjoituksestani on ehtinyt vierähtää seitsemisen […]

Omituisten otusten kerho

Mielivaltaisuuden armoilla

Ihminen on kyllä kummallinen kokonaisuus ja psykosomaattisilta ominaisuuksiltaan niin mieletön organismi, että hengästyttää. Kehon ja mielen yhteistyö on kertakaikkisen upeaa. On huikeaa, miten esimerkiksi kroppa voi kertoa, että mielenterveytesi on prakaamassa. Käytän ylisanoja, mutta olen miettinyt tätä viime aikoina paljon. Minä voin paremmin kuin aikoihin. Tai niin luulen – kehoni välittää minulle jatkuvasti päinvastaista viestiä. Olen […]

Omituisten otusten kerho

Purkamisen tarpeesta – positiivisen ja negatiivisen epätasapaino

Teini-iän myrskyisimpinä vuosina kirjoittelin päiväkirjaa päivittäin. Joinain päivinä tekstiä saattoi syntyä 10 sivun verran. Jälkeenpäin luettuna nuo päiväkirjat ovat aiheuttaneet lähinnä myötähäpeää ja ihmetystä. Teinin elämä on niin kovin dramaattista silloinkin, kun se ei sitä tosiaankaan ole. Toki meidän perheessämme käytiin läpi perhehelvettiä, lakkasin vähitellen syömästä ja taisin kokea ensimmäisen masennuksenikin noihin aikoihin, mutta suurin […]

Omituisten otusten kerho

Ahdistus, sinä katala elämänkumppani

Aina toisinaan hätkähdän tajuamaan, että olen ollut suurimman osan elämästäni jossain määrin onneton. Tai en ainakaan onnellinen sanan perinteisessä merkityksessä. Mitä haaskausta! Ei täällä pitkään pöljäillä muutenkaan eikä edes ennalta määrättyä aikaa. Kliseiset toteamukset elämän lyhyydestä sekä mietelauseet jokaisen päivän merkityksellisyydestä ovat aina saaneet silmäni pyörimään kuopissaan, mutta kyllähän ne johonkin perustuvat. Viime viikosta asti […]

Omituisten otusten kerho

Vauvahaaveita ja inhorealismia

Toivoin viimeiseen saakka, että voimakkaat (joskin tutut) oireet olisivat olleet merkki raskaudesta. Sen sijaan sain loppiaisen kunniaksi ensimmäiset kuukautiseni päätöksemme jälkeen. Olisihan se ollut ihan tajutonta tulla raskaaksi heti ehkäisystä luopumisen jälkeen, eritoten, kun minkäänlaista kuukautismatematiikkaa ei ollut suoritettu. Aina saa kuitenkin toivoa – ja minähän toivoin. Oli oikeastaan mielenkiintoista tutkiskella omia fiiliksiä, kun asian […]

Omituisten otusten kerho

Jouluaattoyön mietteitä

Kävin maanantaina ensimmäistä kertaa pitkään aikaan höpöttelemässä psykiatriselle sairaanhoitajalle (tai vastaavalle) . En itsekään ihan tarkalleen tiedä, mikä hänen ammattinimikkeensä oli. Painelin paikalle listan kanssa. Olen kirjoittanut täällä aiemmin, että päässäni on vauhdikas meininki ja ajatuksia poukkoilee holtittomasti. Pohdin siis jatkuvasti elämääni ja kaikkea siihen liittyvää enemmän kuin olisi tarpeellista saati terveellistä. Kuitenkin noina hetkinä, […]

Omituisten otusten kerho

And so it begins…

Lauantaina saavutimme taas jonkinmoisen virstanpylvään, kun heittäydyimme sattuman vietäviksi. Olimme edellisenä yönä käyneet kauniin keskustelun meistä ja siitä, mitä merkitsemme toisillemme. Sain kuulla olevani Samin elämän rakkaus. Näissä ruusunpunaisissa tunnelmissa keskustelimme myös siitä, voisimmeko jättää viimeisetkin estoyritykset pois ja katsoa, mitä siitä seuraa, vai seuraako mitään. Sovimme yhteisymmärryksessä, ettemme vielä aktiivisesti yritä saada lasta, mutta […]

Omituisten otusten kerho

Kuulumisia avoliitosta

On mieletöntä, miten nopeasti ihminen sopeutuu isoihin muutoksiin. Pahimpina korona-aikoina ihmisten vältteleminen, maskiin piiloutuminen ja pakkomielteinen käsien desifiointi muodostuivat jokapäiväisiksi rutiineiksi hyvin äkkiä. Yhdeksän vuotta yksin asuneena olen myös sujahtanut avoliittoon yllättävän kivuttomasti. Reilun kuukauden yhteisasumisen jälkeen ajatus entisestä yksiöstäni tuntuu jo kaukaiselta. Kiitän joka päivä onneani, että tapasin Samin ja että olemme nyt tässä. […]