Olen tänään pohtinut seksiä. Omaa seksihistoriaani ja sitä, mitä seksi ylipäänsä merkitsee minulle. Luulin jo pidemmän aikaa, että nämä pohdinnat olisivat jossain määrin tulleet päätökseensä, mutta nyt huomaan, että on tässä yhä työstettävää.
Olen saanut kasvatukseni vanhemmilta, jotka ovat tekemisissään, sanomisissaan ja ajatuksissaan olleet aina erittäin ristiriitaisia. Monessa mielessä olen kasvanut kulttuurissa, jossa vanhemmat ovat suoltaneet ”älä tee niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon” -mentaliteettia. Joskus on ollut vaikea ymmärtää joitain odotuksia, kun vanhemmat itse ovat toimineet päinvastaisesti. Tuo kasvatustapa on kuitenkin onnistunut yllättävän hyvin. Vaikka vanhempani ovat aina olleet keskimääräisiä vanhempia boheemimpeja, emme ole veljeni kanssa kasvaneet pellossa, vaan kohtalaisen tiukassa kurissa. Tai ehkä kuri ei ole oikea sana. Meihin on aina luotettu, ettemme toilaile. Vanhempani ovat kaiketi nähneet tehtävänsä kasvattajina niin, että he antavat meille tiedot oikeasta ja väärästä, ja on meidän vastuullamme, että elämme sen mukaan. Ei tuo ole pöllömmin mennyt. Toki vuosien varrella muutamat sähläilyt olisi voinut jättää väliin, mutta mitään järisyttävää emme ole kumpikaan tehneet. Veljeni vielä vähemmän kuin minä.
Tiedän, että vanhempieni nuoruudessa on tapahtunut jonkin verran sellaista, mikä omaan korvaani kuulostaa melko hurjalta. Kenties siksi olinkin niin yllättynyt, kun äitini otti ensimmäistä kertaa seksin puheeksi ja selvisi, että hänen näkemyksensä olivat hyvin konservatiivisia. Tässä ei ollut kyse siitä, että äitini olisi itse toiminut yhdellä tavalla ja neuvonut minua toisella. Hän suhtautui seksiin omassa nuoruudessaan vanhanaikaisesti, eivätkä hänen ajatuksensa vanhemmiten muuttuneet. Hänen mielestään seksiä harrastetaan vain silloin, kun ollaan rakastuneita.
Kasvoin itsekin uskoen tähän, kunnes kyllästyin sanomaan ”ei”. En jaksanut enää odotella rakkautta, vaan kun tapailin 18-vuotiaana vuotta vanhempaa poikaa, joka kovasti kaipaili petipuuhiin, annoin mennä. Pari aiempaa vuotta minulla oli ollut jo monta läheltä piti -tilannetta, mutta kieltäydyin aina, koska uskoin, että niin minun kuului tehdä. Kun sitten tapailin tätä poikaa, olkoon Asko nimeltään, rupesin lopulta miettimään, että miksi kieltäydyn, kun kerran itsekin haluaisin. Tunsin myös painetta siitä, että useat ystäväni olivat jo ensimmäiset kertansa kokeneet. 18-vuotiaana tunsin itseni liian vanhaksi ollakseni neitsyt.
Ensimmäisestä kerrastani ei ole juuri pahaa sanottavaa, jossei mitään hehkutettavaakaan. Asko oli selvästi kokenut vällyjen välissä, mikä helpotti omaa epävarmuuttani. Ensimmäinen kertani ei näin ollen ollutkaan tavanomaista, päätöntä kohellusta, vaan hyvin ohjattua toimintaa. Rakastunut en kuitenkaan ollut.
Nuo äidin ajatukset seksistä ovat vainonneet minua koko elämäni. Vaikka olen eri mieltä ja suhtaudun seksiin huomattavasti vapaamielisemmin, jossain takaraivossa on aina tykyttänyt tieto siitä, että äitini ei hyväksyisi valintojani. Hän ei ole koskaan kysynyt aktiivisuudestani, enkä minä ole koskaan kertonut. Olen läheinen vanhempieni kanssa, mutta tämä on aihe, josta en välitä keskustella. Luulen myös, että äitini näkökulma on, että niin kauan kuin hän ei tiedä, hän voi uskotella itselleen, etten ole jaellut pitkin kyliä. Enkä olekaan, mutta hänen mielestään mikä tahansa numero, joka on enemmän kuin kolme, lienee liikaa. (Olen ollut rakastunut kolmesti.)
Useamman vuoden oma näkemykseni oli, että seksin ei tarvitse liittyä tunteisiin vähääkään. Varsinaisia yhden illan juttuja en ole koskaan harrastanut (tai mikä nyt sitten lasketaan), mutta olen ehdottomasti kokenut merkityksetöntä, mekaanista seksiä. Olen ajatellut, että sille on aikansa ja paikkansa, mutta viimeisimmät kokemukseni mainitunlaisesta seksistä ovat jättäneet oloni jälkeenpäin lähinnä tyhjäksi ja surulliseksi. Olen viime aikoina kaivannut tuohon ultimaattiseen kanssakäymiseen muutakin kuin pelkkää himoa ja tarpeiden tyydyttämistä.
Tästä pääsenkin siihen, mikä tämän kaiken pohdinnan tänään aiheutti. Minä ja Sami olemme viesteissä väläytelleet tähän seuraavaan vaiheeseen siirtymistä, seksin mahdollisuutta. Kahdeksan tapaamisen jälkeen huomaan kokevani enemmän epävarmuutta kuin aikoihin. Tuntuu, että tässä on paljon pelissä, se on nyt merkityksellisempää. Aiemmissa tapailu- tai parisuhteissani sänkyyn on yleensä päädytty aikaisemmassa vaiheessa. Tällä kertaa kaikki on ollut erilaista. Suutelumme ja fyysinen kontaktimme on ollut pikemminkin hellää ja välittävää kuin tulta ja tappuraa. Toki jokainen kerta on edellistä intiimimpää.
Tämä on kuitenkin täysin uusi tilanne minulle. Kun aiemmin sänkyyn on hypätty aikaisessa vaiheessa, en ole osannut hermoilla, koska ei ole ollut niin paljon menetettävää. Nyt, kun oikeasti välitän Samista ja haluaisin tapailumme ennen pitkää muuttuvan seurusteluksi, seksin merkitys tuntuu suhteettoman suurelta. Jos tapailun alkuvaiheessa seksi ei ole hekumallista ja maailmaa mullistavaa, sen voi selittää vähäisellä tuntemisella. Mikäli pitkähkön odotuksen jälkeen seksi on puolivillaista ja kädenlämpöistä puuhastelua, se on mitä suurin antikliimaksi – pettymys. En halua tuottaa pettymystä.
Ei kai tässä auta muu, kuin katsoa, miten asiat etenevät ja toivoa, että ensimmäinen yhteinen kertamme on vähintäänkin mukiinmenevä. Pessimisti ei pety, eikös se näin ole.
