Huh. Neljät treffit kolmen eri miehen kanssa yhden viikon aikana. Ei tämä ainakaan yrityksen puutteesta jää kiinni. Neljät treffit olivat kuitenkin liikaa. Erityisesti, kun kahdet niistä olivat kävelytreffejä, jotka sijoittuivat ajallisesti neljäntoista tunnin sisään. Vaikken ikinä kohtaisi tulevaisuuden kumppaniani, kävelykuntoni ainakin kohoaa.

Lauantaina tapasin Jeren (mies nro 35) uudestaan. Ensivaikutelmani oli oikea, meidän välillämme ei edelleenkään kipinöinyt yhtään. Keskiviikkona keskustelu sentään soljui, mutta lauantaina sekin takkuili. Olimme kävelyllä myöhään illalla koirani kanssa ja sade yltyi, mitä pidemmälle kävelimme. Silmälasini olivat niin täynnä pisaroita, että hädin tuskin näin eteeni. Tuuli riepotteli märkiä hiuksiani pitkin naamaa ja koirakin oli itsepäisellä tuulella. Aloin olla loppua kohden todella huonolla tuulella. Minua harmitti täydellinen kemian puute ja kurja sää. Yritin peittää huonotuulisuuteni ja viedä treffit kunnialla loppuun.

Sunnuntaina tapasin Aapelin (mies nro 36), jonka kanssa menimme myös kävelylle. Hänen kanssaan keskustelu sujui ihan hyvin ja oli jopa ihan hauskaakin. Maanantaina kysyin, haluaisiko hän tavata uudestaan, mutta hän totesi, ettei välillämme kipinöinyt ja toivotteli hyvät syksyt. Meillä oli molemmilla muutakin menoa sunnuntaina, joten tiesimme jo etukäteen, että kyseessä on noin tunnin pituiset tehotreffit. Jäin sitten miettimään, että tunti ei mielestäni ole kovin pitkä aika suuren kipinän saavuttamiseen. Luulenkin, että kyse oli enemmän siitä, että minä olin sellainen, josta hän tiesi saman tien, ettei meistä koskaan tule mitään. Väliäkö hällä, olenhan itsekin todennut saman joidenkin kohdalla. Sen verran Dimitrin taannoiset sanat kaikuvat vielä päässäni, että ensimmäinen ajatukseni oli, että olin varmaankin hänelle liian lihava. Nyt olen kuitenkin päässyt tarpeeksi itsesäälin yläpuolelle ajatellakseni, että jos kyse oli siitä, en välitä. En vain ollut hänen tyyppiään.

Eilen aloitin keskustelun uuden matchin kanssa Tinderissä. Pidin hänen profiilitekstistään. Siitä sai selkeän kuvan, millainen mies on kyseessä. Kutsun häntä Miikaksi. Miikka on selvästi verbaalisesti lahjakas, mikä kiinnittää aina huomioni. Lisäksi hänellä on huumorintajua ja nokkeluutta, joita arvostan myös suuresti. Viestittelimme noin kolmen tunnin ajan ja sovimme tapaamisen perjantaiksi. Mikä parasta, hän totesi heti, että hän ei sitten todellakaan aio kävellä ensitreffeillä.

Kukaan viime viikon treffikumppaneistani ei aiheuttanut viestittelyn perusteella kummoisiakaan ennakko-odotuksia treffien suhteen. Kaikkien kolmen kanssa viestittely oli verkkaista ja satunnaista, enkä suoraan sanoen tuntenut kovinkaan kummoista yhteyttä kenenkään kanssa. Olen kuitenkin tavannut miehiä, joiden kanssa viestittely on ollut kuivaa, mutta kasvotusten on ollut hauskaa. Halusin siis nähdä, olisiko heidänkin kanssaan niin. Ei ollut. Miikan kanssa sen sijaan viestittely sujuu todella hyvin ja tunnen, että välillämme on yhteys. Kunpa se jatkuisi myös ”livenä”.

Siispä Miikka (mies nro 37), let’s do this.