Pelimies – hyvästi nro 33

Well played, sir. Minua viilattiin linssiin ihan kunnolla.

Dimitri ehdotti, että juttelisimme taas puhelimessa. Olimme vaihtaneet päivän kuulumiset, jonka jälkeen hän kysyi aivan yllättäen, miten näen suhteemme ja mitä haluan siltä. Häkellyin enkä hetkeen saanut sanaa suustani. Sain lopulta soperrettua, että kuten olen jo Tinder-profiilissani kertonut, haluaisin löytää miehen, jonka kanssa voisin saavuttaa parisuhteen ja aikanaan perustaa perheen. Kuvittelin tämän olevan jo selvää ja olin melko ihmeissäni. Kysyin, että mitä hän sitten haluaa. Dimitri vastasi, että hän haluaisi lapsia kymmenen vuoden päästä häntä nuoremman naisen kanssa. Niin ja että tällä hetkellä hän ei halua mitään vakavaa. Totesin, että kuulostaa mielenkiintoiselta ottaen huomioon, että hän on tiennyt toiveeni koko ajan. Olen häntä myös viisi vuotta vanhempi. Dimitri totesi, että hänen olisi varmaan pitänyt kertoa aiemmin, johon vastasin, että olen samaa mieltä. Kysyin, miksi hän ei sitten kertonut. Kuulemma siksi, että hän pelkäsi, että lopettaisin juttumme. Varmistin vielä, että hän tosiaan myöntää, että jätti kertomatta tuon minulle todella tärkeän asian täysin itsekkäistä syistä. Hän myönsi, että siitä tosiaan on kyse. Kanssani on kuulemma ollut niin mukavaa ja hauskaa jutella.

Jossain vaiheessa puhelua aloin väkisinkin itkeä, vaikka yritin purra hammasta ja estää kyyneleitä valumasta pitkin kasvoja. Hän alkoi itkeä myös, koska oli satuttanut minua. Kerroin hänelle, etten itke pelkästään meidän juttumme päättymistä, vaan myös sitä, että hän ei ole ensimmäinen, joka on tehnyt minulle näin. Viime kesän on-off päättyi joka kerta siihen, että lapsiasia muodostui ongelmaksi. Myös tuo kyseinen mies tiesi tarkalleen, että kyseessä oli minulle todella tärkeä asia. Asia, joka aiheuttaa minulle jatkuvaa painetta ja stressiä.

Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin, eiliset treffimme eivät edenneet seksiin saakka. Osittain siksi, että menneisyyden kokemusteni myötä minulle on syntynyt pelko, että minut jätetään heti, kun mies on saanut raksin ruutuun. Vaikka emme harrastaneet seksiä eilen, olimme kuitenkin läheisissä tunnelmissa. Ilmeisesti tarpeeksi läheisissä, jotta Dimitri sai ruksittua boksinsa, eikä minua tarvittu enää. Hän jopa myönsi tämän. Hänellä on kuulemma ollut tapana, että hän harrastaa kerran seksiä jonkun kanssa ja siirtyy sitten seuraavaan. Minun kohdallani ei tarvinnut edetä edes loppuun saakka. Kysyin häneltä, teeskentelikö hän kaiken eilen. Totesin, että itse koin, että välillämme oli läheisyyttä ja tunteita eilen, ja että niiden myötä tunsin, että lähennyimme entisestään. Hän sanoi tunteneensa samoin. Yritin selvittää, miten tilanne sitten päätyi tähän. Hän ei osannut selittää asiaa muuten, kuin että hän menettää jossain määrin mielenkiintonsa sen jälkeen, kun on edennyt naisen kanssa fyysisesti. That makes me feel like I was being played, sanoin minä. You’re right, sanoi hän.

Inhorealismin hengessä pyysin häntä olemaan rehellinen kaikesta muustakin. Tämän myötä sain kuulla seuraavia asioita:

  • Minun kannattaisi laihduttaa, jotta useammat miehet kiinnostuisivat minusta
  • Minun kannattaisi swaippailla oikealle vain ylipainoisten miesten kohdalla, koska heillä ei ole standardeja
  • Minun kannattaisi harrastaa seksiä miesten kanssa heti, niin selviäisi, ketkä ovat pelimiehiä ja ketkä kiinnostuneita muustakin. Hetki tämän neuvon jälkeen hän tajusi, että koska olen ylipainoinen, minun kohdallani tämä taktiikka tuskin toimisi, koska kovin moni sellainenkaan mies, joka on yleensä kiinnostunut parisuhteesta, tuskin haluaisi nähdä minua uudestaan

Oli varmasti muutakin, mutta nämä jäivät päällimmäisenä mieleeni. En aio edes kommentoida, mitä ajatuksia nuo totuudet minussa herättävät. Tämä paksukainen nuolee haavojaan nyt jonkin aikaa.

Puhelun lopuksi hän totesi, että haluaisi olla jatkossakin yhteydessä, pysyä ystävinä ja soitella. Hän haluaisi myös auttaa minua (esimerkiksi laihduttamisessa), koska hän pitää ihmisten auttamisesta ja kokee olevansa sen velkaa. Hän myös kysyi, vihaanko häntä. Totesin, etten vihaa ja että palaan asiaan tuon yhteydenpidon tiimoilta. Eiköhän tämä kuitenkin ollut tässä.

Kommentit (10)
  1. Hei, onpa kurjaa, että tapailu sai noin ikävän käänteen ja päätöksen! Mietin silti, että kun olen lukenut blogiasi, niin minusta omassakin toiminnassasi on näyttänyt olevan ”pelillisiä” elementtejä. Suhtautumisesi ihmissuhteen etsimiseen vaikuttaa minusta hieman kevyeltä ja nopeatempoiselta. Tämä voi lisätä riskiä siihen, että käteen jää tosi huonojakin kokemuksia.

    En tarkoita tällä loukata enkä syyllistää, mutta joskus toimimme tahattomasti tavalla, joka altistaa meidät huonoille kokemuksille.

    Joka tapauksessa parempaa onnea ja mukavampia kohtaamisia sinulle jatkossa!

    1. Hei, kiitos kommentistasi! Ja kiitos rehellisyydestä! En tosiaan ole tarkoituksella ”pelaillut”, joten oli todella mielenkiintoista lukea kommenttisi. Tiedän, millaista on tulla satutetuksi, joten en tosiaankaan halua aiheuttaa samaa muille. Nyt jäin pohtimaan, mistä antamani vaikutelma johtuu. Jos viitsit avata hiukan enemmän, arvostan kovasti.

      1. Tarkoitin sitä, että postauksistasi syntyy sellainen vaikutelma, että tapailet miehiä melko matalalla kynnyksellä. Osittain tämä vaikutelma tulee jo siitä, että sinulla on pitkä lista aika lyhyessä ajassa tavattuja miehiä. Se ei tietenkään ole mikään rikos eikä minusta edes paheksuttavaa, mutta tuollainen johtaa kyllä helposti siihen, että hutejakin tulee, jopa aika pahoja huteja. Kun lisäksi käytetään pinnallisia deittisovelluksia, on jopa oletettavaa, että niissä pyörii myös aika pinnallisin motiivein liikkeellä olevia henkilöitä ja että sellainenkin voi tarttua haaviin.

        En tarkoita, että pelailisit siinä mielessä, että haluaisit leikkiä ihmisten tunteilla. Syntyy kuitenkin vaikutelma siitä, että olet aika täysillä heittäytynyt mukaan sellaiseen treffailukulttuuriin, joka on nopeatempoista ja helposti myös pinnallista. Siinä kulttuurissa niitä ”Dimitrejä” tulee herkästi vastaan.

        1. Kiitos, kun vastasit! Ymmärrän nyt, miksi deittailuni vaikuttaa kevyeltä ja pinnalliselta. Mielestäni asia ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen, kuin miltä se saattaa vaikuttaa. Koronan myötä kaikki deittailu siirtyi pakostakin sovellusten puolelle, kun Helsinki meni pitkäksi aikaa kiinni. Työni on luonteeltaan sellainen, jonka kautta minun on mahdotonta tavata ketään. Nyt vasta Helsinki hiljalleen aukeaa ja harrastuksiinikin olen palannut vasta äskettäin. Nekin ovat sellaisia, joiden kautta kehenkään tutustuminen on melko epätodennäköistä. Huomenna aloitan tosin uuden, sosiaalisen harrastuksen!

          En pidä deittisovelluksista yhtään, mutta olen pitkään kokenut ne ainoaksi vaihtoehdokseni. Olen jatkuvasti yrittänyt löytää minulle sopivampia sovelluksia kuin Tinder, mutta valitettavasti muita sovelluksia käyttää niin paljon pienempi joukko, että niistäkään ei ole sopivaa miestä löytynyt. Tinderin pinnallisuus on juuri se ongelma, jonka vuoksi haluaisin löytää tarpeilleni paremmin sopivan sovelluksen. Testasin noin vuosi sitten Eliittikumppaniakin, mutta sieltä en löytänyt samanhenkisiä ihmisiä.

          Vaikka deittailen usein, olen nirso pyyhkimisvaiheessa. Jos match syntyy ja viestittely sujuu, tapaan miehiä kyllä suhteellisen matalalla kynnyksellä. Tämä johtuu siitä, että viestien perusteella ei voi yhtään päätellä, miten kemiat kohtaavat kasvotusten. Haluan siis olla avoimin mielin ja katsoa, miten livenä sujuu. Usein ei suju. Sen vuoksi olen aika suurissa numeroissa tällä hetkellä.

          Niin tai näin, nämäkin asiat ovat subjektiivisia. Joillekin 33 miestä tässä ajassa kuulostaa hurjalta, joku toinen on tavannut samassa ajassa 100 miestä. Ja koen, että vaikka joudun etsimään kumppania näiden pinnallisten ja inhottavien sovellusten kautta, en silti ansaitse tulla kohdelluksi huonosti. Olen kirjoittanut kaikkiin profiileihini, että haluan parisuhteen ja perheen juuri siksi, että miehet, jotka kaipaavat jotain kevyempää, eivät haaskaisi minun aikaani. Tästä huolimatta törmään jatkuvasti miehiin, jotka haluavat jotain kevyttä, vaikka tietävät tarkalleen, että minä en etsi sellaista.

  2. Mie kans...
    28.9.2021, 11:29

    Hyvin surullista, pelimiehet osavat pelata ja he ovat itse varmoja. Heidän kanssaan kilpailevat miehet jotka haluaisivat löytää sen oikean puolison , sen ihanan kenenkä kanssa perustaa perhe. Mutta he joutuvat kohtaamaan pelimiesten aiheuttamat traumat ja epäluuluulot, syytökset etteivät ole tosissaan että pelaavat vaan. Oli sitten mies tai nainen joka saa runsaasti huomiota ulkonäöllä, subliikilla tai kiehtovalla käytöksellä , heille tulee niin helpoksi pikku peleillä löytää aina vaan kiehtovampia kumppaneita tarvitsematta sitoutua, ehkä itsekkin lankeaisin samaan ansaan jos kumppanien löytäminen olisi niin helppoa että kysyjiä olisi heti edellisen lähdettyä. Ehkä jäisin koukkuun etsintään josko löytyisi vielä edellisiäkin täydellisempi kumppani… Nyt tuntuu siltä että onneksi en minusta ei ole tullut ihmissuhteilla pelaajaa, se ei olisi minun elämää eikä toisi kaipaamaani onnea ja iloa.

    1. Hei, kiitos kommentistasi! Juuri tuo kuvailemasi toimintatapa on tullut hyvin tutuksi deittisovelluksien maailmassa. Siirrytään seuraavaan, jos vaikka löytyisi parempi. Ja mikäs siinä, jos molemmat osapuolet ovat yhteisymmärryksessä siitä, että kumpikaan ei hae mitään vakavampaa. Siinähän hyppivät kukasta kukkaan. Mutta jos oikeasti haluaa tutustua ja oppia tuntemaan toisen, pitäisi mielestäni keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *