Poikaystävä

Kun aloitin tämän blogin, olin miltei menettänyt uskoni. Siinä vaiheessa treffikumppaneita oli kertynyt 31 kappaletta vajaan vuoden aikana. Nyt tässä vaiheessa, kun miehiä on kasautunut 43 (Sami nro 42), vaikuttaisi siltä, että tuo lista ei pitene – ainakaan toistaiseksi. Minulla on poikaystävä!

Menin Samin luokse aiemmin illalla. Samilla on rankka työ ja pitkät päivät, kuten myös tänään. Raukka oli ihan naatti. Jouluna sairastettu korona vei Samilta voimat ihan kunnolla, joten raskas työ on tällä hetkellä aiempaakin väsyttävämpää. Päädyimme siis tilaamaan ruokaa ja katsomaan pöhköä leffaa, jotta saimme vatsat täyteen ja aivot narikkaan. Loikoilimme sohvalla taas tuhannen solmussa ja suukottelimme toisiamme elokuvan lomassa. Lopputekstien aikana suutelimme kunnolla, hassuttelimme ja pelleilimme. Kun olimme halanneet jonkin aikaa hiljaisuudessa, rohkaisin itseni ja kysyin suoraan, olemmeko yhä tapailuvaiheessa, vai ollaanko tässä jo tyttöystäviä ja poikaystäviä. Sami totesi, että eiköhän tässä ala tuosta jälkimmäisestä olla kyse.

Höpötimme sitten siitä, onko Sami nyt sitten minun poikaystäväni vai miesystäväni, että mikä tällaisille kolmekymppisille sointuisi paremmin. Sami oli sitä mieltä, että ”miesystävä” kuulostaa vanhalta mieheltä. ”Kumppani” ja ”partneri” kuulostavat korvaani liian platonisilta ja liike-elämään viittaavilta, joten kaipa tuo ”poikaystävä” sitten on paras vaihtoehto.

Kotimatkalla Samin luota lähetin heti viestin kolmelle ystävälleni, jotka ovat eniten perillä tästä meidän kuviostamme. Kerroin, että Sami on nyt minun poikaystäväni. Hassua, miten sitä on olevinaan aikuinen, kunnes ihastuu. Olen humpsahtanut ajassa 20 vuotta taaksepäin ja lähettelen intopekkana hölmöjä pariutumisviestejä. On toisaalta Samikin kertonut jo kaikille ystävilleen minusta ja osalle näyttänyt kuviakin. Eräs ystävä oli todennut, että näytän tismalleen Samin naiselta.

En suoraan sanoen voi vieläkään uskoa, miten mutkattomasti ja ihanasti tämä meidän tarinamme on tähän mennessä edennyt. Olen tottunut siihen, että viimeistään tässä vaiheessa, kun seurustelusta aletaan keskustella, mies säikähtää, pimahtaa, ja ottaa ritolat. Samilla vaikuttaisi myös olevan jalat maassa ja järkeä päässä, mikä sekään ei ole sanottu. Samin kiltteys, ymmärtäväisyys ja empatiakyky tuntuvat hyvin poikkeuksellisilta tässä sekopäisessä minä-maailmassa. Kaikkinensa kiitän onneani, että vaikka petyin 42 kertaa, tapasin lopulta tällaisen huipputyypin. Tinder ei välttämättä olekaan täysin saatanasta.

Tämä on siis tällä erää viimeinen kirjoitus, jonka linkkaan teeman ”sinkkuus” alle. Elämme jännittäviä aikoja.

suhteet sinkkuus parisuhde oma-elama
Kommentit (6)
  1. AIVAN IHANAA!!! <3 En nyt tarkoita, etteikö ilman poikaystävää voisi olla tyytyväinen ja onnellinen mutta onhan tämä nyt aivan huippua, kun tämä oli sulla toiveissa ja nyt se tapahtui: upea mies sattui kohdalle.

    Kaikkea ihanaa ja hyvää teille!

    Tulin hetki sitten tentistä, joka meni penkin alle, mutta tää postaus sai mut niin hyvälle tuulelle! 🙂

    1. Minulle tuli hyvä mieli siitä, että tämä kirjoitukseni sai sinut hyvälle tuulelle! Todella mukava kuulla. Ja kiitokset onnitteluista, tämä oli tosiaan toivottu lopputulos. Olen samaa mieltä siitä, että onnellisuus ei ole parisuhdestatuksesta kiinni. Sinkkuna voi olla todella onnellinen ja parisuhteessa onneton, tai toisinpäin. Omalla kohdallani kaipuu (ja kiire) parisuhteeseen on liittynyt erityisesti lapsihaaveisiin, kun ikää alkaa olla huolestuttavan paljon. Nyt tuntuu, että kukaties jotain toivoa on. Yksi asia kuitenkin kerrallaan, jos nyt toistaiseksi nauttisi tästä uudesta parisuhteesta ihan rauhassa.

  2. Eikös se mennyt niin, että et heti lämmennyt Samille? Minusta monesti ongelmana on se, että kun heti ei kipinät lentele, niin hylätään koko tapaus. Onneksi tapasit Samia uudestaan huolimatta laimeasta alusta.
    Minulle kävi samalla tavalla, ekana ei iskenyt, mutta tapasin toisen ja kolmannen kerran ja nyt on oltu yhdessä 8 vuotta ja meillä on vuoden ikäinen lapsi.

    1. Ihana tarina teillä, upeaa kuulla, että teillä kävi noin hyvin! Näinhän se on, että ensimmäinen tapaaminen ei välttämättä kerro mitään. Itse asiassa Samin kohdalla kävi niin, että meillä oli todella hyvät ja hauskat ensitreffit ja hänen kanssaan oli heti helppo olla. Homma meinasi kaatua siihen, että Samin pituus oli aluksi minulle ongelma. Huomasin kuitenkin, että hän jäi ajatuksiini, mitä minulle ei tässä deittaillessa ole usein käynyt. Halusin siis tavata hänet uudestaan ja nähdä, pääsisinkö tuon typerän pituusasian yli. Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu ihan käsittämättömältä, että meinasin päästää ihanan ihmisen käsistä jonkin pinnallisen, ulkonäöllisen seikan vuoksi, mutta valitettavasti joskus omat epävarmuudet meinaavat viedä voiton. (Kun olen epävarma omasta kropastani ja koostani, olen tyypillisesti kaivannut rinnalleni selvästi pidempää miestä.) Onneksi päätin kuitenkin tavata Samin uudestaan, sillä hän on aivan ihana ihminen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *