Tag: ahdistus

Ihminen on kyllä kummallinen kokonaisuus ja psykosomaattisilta ominaisuuksiltaan niin mieletön organismi, että hengästyttää. Kehon ja mielen yhteistyö on kertakaikkisen upeaa. On huikeaa, miten esimerkiksi kroppa voi kertoa, että mielenterveytesi on prakaamassa. Käytän ylisanoja, mutta olen miettinyt tätä viime aikoina paljon. Minä voin paremmin kuin aikoihin. Tai niin luulen – kehoni välittää minulle jatkuvasti päinvastaista viestiä. Olen […]

Minulla on ollut mukava ja rento vapaapäivä, mutta emotionaalisesti olen uuvuksissa. Eilen jouduin toteamaan, ettei ole vauvaa tulossa toisellakaan yrittämällä. Ei siinä mitään sikäli, että emme ole edelleenkään ajoittaneet touhujamme, vaan olemme harrastaneet seksiä niinä päivinä, kun on sattunut huvittamaan. Jos siis olisimme sattumalta osuneet juuri oikeille päiville ja heti olisi tärpännyt, olisin ollut erittäin […]

Aina toisinaan hätkähdän tajuamaan, että olen ollut suurimman osan elämästäni jossain määrin onneton. Tai en ainakaan onnellinen sanan perinteisessä merkityksessä. Mitä haaskausta! Ei täällä pitkään pöljäillä muutenkaan eikä edes ennalta määrättyä aikaa. Kliseiset toteamukset elämän lyhyydestä sekä mietelauseet jokaisen päivän merkityksellisyydestä ovat aina saaneet silmäni pyörimään kuopissaan, mutta kyllähän ne johonkin perustuvat. Viime viikosta asti […]

En saa itseltäni hetkeäkään rauhaa. Tunnesyömisen lisäksi minulla ei ole mitään tietoisuutta turruttavaa addiktiota, jolla saisin satunnaisia pausseja tähän loputtomaan minuuteeni. Jokainen hetki, jota en käytä harhauttaakseni itseäni (esimerkiksi höpöhöpösarjoja katsomalla), kuluu automaattisesti ylianalysoidessa. Samaan aikaan, kun puen itseni ja koirani valmiiksi kävelylenkkiä varten, pääni sisällä tapahtuu kaikkea muuta ja suurella vauhdilla. Tämä aiheuttaa hajamielisyyttä, […]

Melkein kuukausi edellisestä kirjoituksesta! Ei siihen ole edes sen kummempaa syytä, kuin että sanat ovat olleet vähissä. Ajatuksia sen sijaan on ollut sitäkin enemmän. Siinä kai se vaikeus on ollutkin; pään sisällä on vallinnut semmoinen sekasorto, etteivät mitkään sanat tai virkkeet ole saaneet ajatuksia ruotuun. Olen pari kertaa alkanut kirjoittaa, mutta luovuttanut, kun teksti on […]

”Miten voit?” kysyi Sami tuossa eräänä päivänä. Se ei ollut huoletonta utelua peruskuulumisistani, vaan aitoa kiinnostusta, miten pärjään hulluuteni kanssa. (”Hulluus” on oma sanavalintani, en jaksa olla poliittisesti korrekti, kun puhun mielenterveyshaasteistani.) Emme puhu vaikeuksistani kovinkaan usein. Se ei johdu siitä, ettenkö voisi puhua Samille, vaan siitä, että olen valinnut elää näennäisen kevyessä kuplassa, jossa […]

Nyt ollaan hyvin kaukana siitä, mitä blogini alun perin käsitteli. Kun aloin kirjoittaa tätä blogia, rämmin ja kömmin tukahduttavassa, loputtomassa Tinder-suossa. Epätoivoinen deittailuni alkoi saavuttaa masokistisia piirteitä, kun raahauduin väkisin treffeille päivästä toiseen, vaikka miehiin tutustuminen oli muuttunut jo ilottomaksi kokopäivätyöksi. Sitten Sami singahti elämääni, sinkkuuteni päättyi ja epätoivo muuttui epäuskoksi. Voiko tämä olla tottakaan, […]

Kulunut aika edellisestä kirjoituksestani taitaa olla tähänastisista pisin. Olen muka ollut kiireinen ja väsynyt. Todellisuudessa en ole ollut erityisen kiireinen enkä täten kai niin väsynytkään. Luulen, että hullu mieleni (vitsailen masennuksestani ja ahdistuksestani usein kutsumalla itseäni hulluksi, koska kaikesta voi vitsailla, paitsi Jada Pinkett Smithin kaljuuntumisesta) aidosti kokee, että olen elänyt hektistä aikaa, sillä voimavarani […]

Olen usein aloittanut tekstini toteamalla, että kulunut viikko on ollut tunteiden vuoristorataa. Nyt jos koskaan se on ollut juuri sitä kaikessa raadollisuudessaan. Sen jälkeen, kun psykopaattinen naapurimme päätti aloittaa täysin mielivaltaisen ja järjenvastaisen sotansa, kaiken muun ajatteleminen on tuntunut turhalta ja epäreilulta. Jokainen iloinen somepostaus, korumainos, jopa koronauutinen on tuntunut epäolennaiselta ja kornilta. Olen luonteeltani […]

Heittäydyin eilen mahalaskulla syvimpään mahdolliseen päätyyn, jotta molskis vain. Minulla ja Samilla piti olla ihan tavallinen, iloinen treffi-ilta, mutta jotenkin se eteni tilanteeseen, jossa nyyhkin hysteerisenä saamatta itkua loppumaan. Jos pohdin aiemmin, missä tahdissa ja missä määrin haluan avautua Samille ja näyttää hänelle nurjemmatkin puoleni, niin eipä tarvitse miettiä enää. Sami oli täysin häkeltynyt kohtauksestani […]