Yhteenpaluu – parisuhde 2.0

Kulunut viikko on ollut emotionaalisesti niin uuvuttava, etten jaksa kirjoittaa kovinkaan yksityiskohtaista sepustusta viimeaikaisista tapahtumista. Tässä kaikessa on myös vielä niin paljon sisäistettävää, että tuskin kovin jäsenneltyä analyysia saisin aikaankaan. Todettakoon siis saman tien, että erosta tulikin erittäin lyhyeksi jäänyt aikalisä, jonka lopputulemana päädyimme palaamaan yhteen. Ehdimme olla erossa noin 28 tuntia, kun päätimme pohtia tilannetta vielä uudelleen. Noin 45 tunnin kuluttua erosta päätimme yrittää vielä ja palata yhteen.

Tällainen pikaero voisi herkästi antaa sen vaikutelman, että olemme kaksi räiskyvää, temperamenttista kuumakallea, joiden suhde on tulta ja tappuraa, ja että yhteenpalaaminen lupailee loputonta on-offia. Päinvastoin, tässä parisuhteessa ei ole ollut liekkejä hyvässä eikä pahassa. Meistä kahdesta minä itse asiassa olen suhteellisen äkkipikainen ja jossain määrin temperamenttinenkin, mutta tuota puolta Sami ei ole minusta koskaan nähnyt. Koen, että se kertoo paljon parisuhteestamme ja siitä, miksi kaikki meni niin pieleen.

Eron jälkeisenä päivänä keskustelimme raadollisen rehellisesti. Sanoimme suoraan kaikki ajatuksemme ja huolemme. Olimme avoimempia toisillemme kuin kertaakaan parisuhteemme aikana. Kenties siinä vaiheessa oli vihdoin helppo olla, sillä ei ollut enää mitään menetettävää. Näiden avautumistemme myötä teimme paljon havaintoja suhteestamme ja käyttäytymisestämme. Tajusimme molemmat, miten monilla tavoin olimme käyttäytyneet typerästi ja miten olimme tahtomattamme vahingoittaneet suhdettamme. Päädyimme alati samaan päätelmään – kommunikointimme ei toiminut.

Kun pariskunnan toinen osapuoli on masentunut puoli-ihminen ja toinen töidensä uuvuttama miehenraakile, havahduimme siihen, että olimme molemmat käyttäneet parisuhdettamme arjen pakokeinona. Eskapismille on aikansa ja paikkansa, mutta parisuhde ei voi perustua siihen. Pyrimme molemmat pitämään tapaamisemme kepeinä, mutta sen myötä unohdimme sanoa mitään oikeaa. Kumpikaan ei puhunut epäilyksistään tai huolistaan. Emme myöskään puhuneet menneistä elämänkokemuksistamme. Minä jätin kaiken merkityksellisen sanomatta, koska en halunnut käyttää harvoja yhteisiä hetkiämme riitelemällä tai muuten vain masistelemalla. Sami pidättäytyi puhumasta, koska oli niin väsynyt, ettei jaksanut käyttää vähäistä energiaansa parisuhteemme tai muiden vaikeiden asioiden ruotimiseen.

Kommunikaatiohaasteemme oli yksi syy pikaiseen eroomme, mutta ”virallinen” syy eroommehan oli se, että Sami ei tuntenut rakastavansa minua. Tuo tuskin on alle viikossa muuttunut, mutta toivon, että hän vielä rakastaa minua jonain päivänä. Tuskin Samikaan olisi halunnut yrittää vielä, jos ei uskoisi sen olevan mahdollista. Eron jälkeisenä päivänä totesin hänelle rehellisyydenpuuskassani, etten usko, että hän sittenkään koskaan heittäytyi täysillä. Mainitsin konkreettisia hetkiä ja tilanteita, joissa koin samaan aikaan läheisyyttä ja kuitenkin henkistä etäisyyttä. Sami myönsi pohtineensa samaa itsekin ja totesi, että hänellä taitaa sittenkin olla yhä vaikeuksia päästää ihmisiä lähelle. Tätä on siis ilmennyt hänen menneisyydessäänkin.

Kaiken keskustelun jälkimainingeissa Sami totesi perjantaina, ettei hänen tarvitse pohtia asiaa enempää. Hän kertoi haluavansa yrittää vielä, koska olen hänelle todella tärkeä ja parisuhteessamme on paljon potentiaalia – etenkin nyt, kun molemmat tiedostavat, mitä täytyy tehdä konkreettisesti toisin. Sami totesi, että ymmärtää, jos en halua enää jatkaa, sillä eroaminen on niin rankka koettelemus, etten ehkä halua enää yrittää. Sami on myös useampaan otteeseen tehnyt selväksi, miten pahoillaan hän on siitä, että pani minut käymään läpi tämän kaiken. Kerroin kuitenkin haluavani jatkaa, kunhan molemmat muuttavat toimintatapojaan. Kuten Sami, näen myös suhteessamme todella paljon potentiaalia.

Olemme nähneet toisemme nyt kahdesti sen jälkeen, kun tuo kaikki tapahtui. Sunnuntaina, kun tapasimme toisemme ensimmäisen kerran taas parina, meillä oli todella mukavaa ja jo heti erilaista. Tunsin, että Sami oli ottanut keskustelumme tosissaan. Hän kosketti enemmän ja teki selväksi myös sanallisesti, että olen hänelle tärkeä. Sami katsoi minua syvälle silmiin, totesi, että on iloinen, ettemme luovuttaneet ja suuteli. Tänään tapasimme toisen kerran ja suunnittelimme heinäkuista reissuamme hänen kotipaikkakunnalleen ja mökilleen. Meillä molemmilla on ihan uudenlaista intoa ja määrätietoisuutta. Haluamme molemmat tehdä töitä parisuhteemme eteen.

suhteet parisuhde oma-elama rakkaus
Kommentit (2)
  1. Mie kans...
    11.5.2022, 08:59

    Aivan mahtavia uutisia. Minäkin kuulun niihin jotka kyllä ihastuvat suht helposti mutta sitä varsinaista rakastumista saa sitten odottaa pitkään ja hartaasti. Toisaalta tunne on myös lujaa. En usko että teidän kohdalle tulee loputonta on-offia sillä te keskustelette, jos näin vastaisuudessakin niin todella hyvältä näyttää , tunteet kyllä syvenee ja kasvaa päivä päivältä. Lujittuu jokaisesta keskustelusta kun käytte lukkoja ja kompastuskiviä läpi. Epävarmuus kaikkoaa luottamuksen kasvaessa 😀❤️

    1. Juuri näin! Kunnon keskustelujen kautta suhde syvenee. Vaikka on toki upeaa ja tärkeää, että minulla ja Samilla on todella hauskaa ja rentoa yhdessä, parisuhteessa täytyy olla muutakin kuin läpänheittoa. Kummallista kyllä, oloni on nyt itsevarmempi kuin ennen eroa ja yhteenpaluuta. Erosta seurasi paljon hyvää. Luulen, että se oli meille molemmille herätys siitä, että parisuhteen eteen täytyy myös tehdä töitä. Nyt, kun me molemmat olemme valinneet, että haluamme jatkaa ja saada tämän toimimaan, tiedän, että olen Samin mielestä sen arvoinen. Ja kuten mainitsin kirjoituksessanikin, on ollut ihanaa nähdä, että meillä on jo heti erilaista, muutokset eivät jääneet pelkäksi puheeksi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *