Tein eilen lasten kanssa valokuvausretken tuuliselle ja aurinkoiselle Pyynikin harjulle, jossa tokaluokkalainen erityislapsi  harjoitteli myös tunteidenhallintakeinoja (tästä kirjoitan blogitekstin loppupuolella). Saimme mieheltäni kyydin Pyynikin harjulle (jonne on muuten todella olemattomat bussiyhteydet. Tämä on tamperelaisten kannalta huono juttu koska pyynikinharju on niin kuvauksellinen paikka! Jos mielii päästä paikalle julkisilla kulkuyhteyksillä niin pakollista kävelyä tulee linjasta riippuen noin 500-2000m.

     Otin muutaman kuvan Näsinneulasta, jonka etualalla näkyy Tipotien terveysasema, jonka jälkeen lähdemme kävelemään näkötornille navigaattorin opastamana. Sinne oli Pyynikin harjulta matkaa noin 500m. Pyynikinharjulta on upeat näkymät, mutta paikka on hyvin tuulinen ja etenkin lapset tärisivät vilusta. Pyynikin harjulta vie metsäautotie suoraa tornin takapuolelle. Tokaluokkalainen seurasi kulkuamme innokkaasti navigaattorista (google kartat).

   Näytti aika huikealta tuo meininki!

Saavuttuamme tornille jäimme hetkeksi ihailemaan vapaalaskua tornista. Eräs yritys järjesti vapaalaskua tornista köysien varassa 25 euron hintaan. Näytti aika huikealta tuo meininki!

   Sitten siirryimme munkkijonoon, jonka aikana tokaluokkalainen ilmeisesti pitkästyi ja alkoi äksyilemään siinä määrin, että kehotin häntä siirtymään jonosta ulos, laskemaan kymmeneen, vetämään ilmaa syvään keuhkoihin nenän kautta ja puhaltamaan hitaasti suun kautta ulos. Tokaluokkalainen ei halunnut siirtyä jonosta yhtään minnekään, vaan jatkoi äksyilyä. Jälkeenpäin mietin että minun olisi ilmeisesti pitänyt jättää eskarilainen yksin munkkijonoon ja siirtyä tokaluokkalaisen kanssa ulos vetämään henkeä. (Tässä on taas yksi esimerkki siitä, että kaksi aikuista on sopiva määrä vastuullisia henkilöitä lapsiperheessä! Yksinhuoltaja voi joutua kiperiin tilanteisiin jos perheessä on yksikin erityislapsi tai muuten erityistä tukea tarvitseva lapsi tai lapset ovat pieniä ja uhmaikä iskee.)

   Koska tokaluokkalainen selvästi tarvitsi rauhoittumisaikaa, mutta ei halunnut siirtyä rauhoittumaan, siirsin hänet työntämällä ulos rauhoittumaan ja pyysin eskarilaista odottamaan munkkijonossa. Tästä tokaluokkalainen suutahti, ja lähti kävelemään poispäin pyynikin näkötornista ilman pipoa ja hanskoja, jotka olivat repussani. Hetken jo pelkäsin että joudun soittamaan poliisille jos hän lähtee jonnekin ja katoaa enkä löydä häntä. Seurasin tokaluokkalaista tornin takapuolelle, mutta todettuani että minut nähtyään hän lähti kävelemään vielä kauemmas, palasin torniin ja eskarin kanssa munkkijonoon. Sitä ennen huusin tokaluokkalaiselle että lähden nyt kahville, tule perässä kun olet rauhoittunut. Kun olimme saaneet munkit ja kahvit ostettua ja istuimme eskarilaisen kanssa kahvilan pöytään tokaluokkalainen ilmestyikin sinne rauhoittuneena. Hän totesi iloisesti, että oli ihan itse löytänyt keinon rauhoittuiseen: lähteä kauemmas ja pysyä siellä niin kauan kuin on rauhoittunut. Tähän totesin, että se oli hyvä idea, kunhan tokaluokkalainen ei lähtisi niin kauas että eksyisi, ja joutuisi hukkaan, tai että äiti ei löytäisi häntä. Samalla totesin että on hyvä olla tietoinen erilaisista vaaratekijöistä, kuten jyrkkä harju ja alhaalla sijaitseva järvi. Rauhoituttuaan tokaluokkalainen oli kuin uusi ihminen: hymyilevä ja tottelevainen. Tokaluokkalaisen diagnosointi on vielä kesken mutta ”keittiöpsykologina” vanhemman ominaisuudessa päättelen hänellä olevan ainakin aistiyliherkkyys ja mahdollisesti ADD/ADHD.

   Lopuksi kävimme vielä näkötornissa, jossa otin kuvia uudella Nikon 3000D-kamerallani, jonka ostin käytettynä Facebookin Market placen kautta. Olen todella tyytyväinen tähän hankintaani sekä 105mm zoomiin, jolla sain täysin riittäviä lähikuvia mm. Näsinneulasta ja Torni-hotellista Pyynikin näkötornista kuvattuna. Todennäköisesti pärjään tällä hankinnalla pitkään eikä minun tarvitse ostaa muuta kuvauskalustoa kameran jalkaa ja vara-akkua lukuun ottamatta. Sellaisen lentävän kuvaushärpäkkeen ostamista olen tosin harkinnut, sellaisen saisi ostettua edullisesti esim. Wish- shopista. Drownilla saisi kuvattua ylhäältä esim. metsäretki-videoita. Tulevaisuudessa saatte siis nauttia tässä blogissa laadukkaammista digikuvista!

Aion tehdä kotiin tällaisen tunnelämpömittarin ja opettaa erityislapselle, että tunnelämpömittarin ollessa keltaisella (kiukuttelu pikkuasioista, äksyily, siskon kiusaaminen, ärtyneisyys) on syytä ottaa tunteidenhallintakeinot käyttöön jotta vältyttäisiin isommalta purkaukselta

   Olen varmaan maininnut että opiskelen tällä hetkellä lähihoitajan lasten ja nuorten hoidon ja kasvatuksen osaamisalaa Tampereen Tredussa. Meillä oli tällä viikolla aiheena muun muassa lastenkirjallisuus, jossa käsitellään tunnetaitoja. Tutustuimme mm. Katri Kirkkopellon  lastenkirjaan nimeltä Molli ja ihmeellinen tunnelämpömittari. Siinä on lämpömittari, jossa on liikennevalon värit: vihreä, keltainen/oranssi ja punainen. Aion tehdä kotiin tällaisen tunnelämpömittarin ja opettaa erityislapselle, että tunnelämpömittarin ollessa keltaisella (kiukuttelu pikkuasioista, äksyily, siskon kiusaaminen, ärtyneisyys) on syytä ottaa tunteidenhallintakeinot käyttöön jotta vältyttäisiin isommalta purkaukselta (tällainen olisi täpötäydessä kahvilassa voinut olla esim. kaikkien vaatteiden heittäminen ympäri kahvilaa, siskon munkin tiputtaminen tahallaan maahan, tarjottimen tarkoitushakuinen tönäisy, jolloin kahvi olisi läikkynyt vaatteilleni ja munkit lentäneet, tuolin heittäminen tai rikkominen, huutaminen ja kiroilu). Isompi purkaus olisi verottanut myös omia voimiani, yleensä olen aivan poikki henkisesti niiden jälkeen. Sen takia yritämme välttää tunteenpurkauksia ja käyttää tunteidenhallintakeinoja silloin kun se on vielä mahdollista. Tunnelämpömittarin mennessä punaiselle kohtausta ei voi enää välttää, koska lapsi menee silloin ikään kuin lukkoon, eikä ole kykenevä ottamaan vastaan ohjeita niin kauan kuin kohtaus on päällä.

Aistiyliherkät ihmiset reagoivat kärjistyneesti erilaisiin ärsykkeisiin: tyttäreni ei esimerkiksi voi sietää karheaa villapaitaa

   Luin joskus aistieyliherkkien tunteidenhallintakeinoista. Niitä oivat olla esim. paikalta poistuminen, yksin rauhoittuminen, jääpalojen puristelu käsissä, syvään hengittäminen, ääneen laskeminen jne. Aistiyliherkillä toimivat keinot ovat usein yhteydessä aisteihin. Kun jääpaloja puristellessa huomio keskittyy jääpaloista erittyvään kylmyyden tunteeseen, tunnekuohu laimentuu ja menee pian ohi. Aistiyliherkät ihmiset reagoivat kärjistyneesti erilaisiin ärsykkeisiin: tyttäreni ei esimerkiksi voi sietää karheaa villapaitaa, mutta pehmoinen karvapaita on hänen suosikkinsa, sormet ja varpaat jäätyvät pakkasella muita herkemmin tai ainakin hän valittaa asiasta herkästi; kylmäntunnetta sormissa on mahdotonta kestää: jos esim. kädet alkavat kylmettyä hiihtolenkillä, tyttäreni on päästävä sieltä heti pois, muuten seuraa purkaus, jota voi kestää sisälle pääsemiseen asti. Myös kosketuksen kanssa täytyy olla varovainen, koska tyttäreni tulkitsee herkästi kosketuksen tahalliseksi satuttamiseksi. Täydestä uimahallin uima-altaasta oli päästävä heti pois; hän itki niin kauan kuin pääsi sieltä pois sen jälkeen kun uima-altaaseen tuli liikaa ihmisiä. Silloin kun kuuloärsykkeitä on liikaa tyttäreni pitää kuulosuojaimia, jotta voisi nukkua tai keskittyä koulussa jne.

Erityislasten vanhemmat lapsineen ovat yhteiskunnallisesti vaikeassa välikädessä: erityislapsi ei välttämättä kuulu vammaishuoltoon mutta ei käyttäydy myöskään normaalisti ja vaatii usein normaalia lasta huomattavasti enemmän apua ja valvontaa.

  Tietoa ADD.stä ja ADHD.stä löytyy esim. Googlaamalla. Lyhyesti ADD liittyy keskittymisvaikeuteen, kun taas ADHD-diagnoosi yleensä edellyttää jonkun asteista ylivilkkautta. Lääkäri tekee diagnoosin tutkimusten jälkeen ja käyttää apuna oireiden pisteytystä. Arki erityislapsen kanssa on usein työllistävää, ja tästä syystä kaikille erityislapsen vanhemmille pitäisi mielestäni järjestää omaishoidon vapaat riippumatta lapsen diagnoosista. Erityislasten vanhemmat lapsineen ovat yhteiskunnallisesti vaikeassa välikädessä: erityislapsi ei välttämättä kuulu vammaishuoltoon mutta ei käyttäydy myöskään normaalisti ja vaatii usein normaalia lasta huomattavasti enemmän apua ja valvontaa.

Ehkäpä minäkin opin näissä tilanteissa kärsivällisyyttä, joka on varsin toivottava ja tarpeellinen ominaisuus hoitoalalla!

   Lopuksi kävelimme noin 2 km Metso-kirjaston bussipysäkille, josta matka jatkui kotiin. Tokaluokkalainen laittoi kangaskassin, jossa hänen vaihtovaatteensa ja eväänsä olivat, selkäänsä repuksi, ja valitti koko ajan että kassi ei pysy selässä ja että sen hihnat tippuvat. Samoin hän valitti koko kävelymatkan että matka on liian pitkä, hän ei jaksa kävellä, ja että on kylmä. Tuon kävelymatkan ajan hermoni olivat koko ajan koetuksella ja mielessäni vannoin että en enää tee mitään retkiä kolmestaan lasten kanssa. Toisaalta retket ovat toivottavaa vaihtelua ja piristystä arkeen, ainakin silloin kun kaikki menee erityisen kanssa hyvin (harvoin menee aistiyliherkkyydestä johtuen!). Ehkäpä minäkin opin näissä tilanteissa kärsivällisyyttä, joka on varsin toivottava ja tarpeellinen ominaisuus hoitoalalla!

munkinnälän iskiessä voi poiketa myös Tampereen keskustorilla sijaitsevaan Munkkikahvilaan

Luontoretkipaikkana Pyynikin harju ja Pyynikin näkötorni ovat vertaansa vaille, mutta munkinnälän iskiessä voi poiketa myös Tampereen keskustorilla sijaitsevaan  Munkkikahvilaan mikäli patikointi tai luonnon ihailu ei kiinnosta ja pelkästään mehevä munkki olisi se juttu!

Terveisin, One Woman

   10.1.2020

Voisitko opiskella joskus myöhemmin, vaikka kun lapset ovat isompia?

Niin uskomattomalta kuin se tuntuu, kuulin nämä sanat 9.1.2020 ammattiopiston opinto-ohjaajan suusta. Olin hakeunut opiskelemaan lasten ja nuorten kasvatuksen ja hoidon osaamisalaa syksyllä 2019 jotta voisin täydentää osaamistani lähihoitajana ja saada päivätyötä kunnes lapset olisivat isompia ja vuorotyö onnistuisi paremmin. Koska olin joutunut olemaan koulusta pois työkeikkojen (lastenhoitajana) ja lasten sairasteluiden vuoksi, opinto-ohjaaja oli kutsunut minut ajanvaraukselle jotta opintoni voitaisiin järjestää uudelleen. Tiesin kyllä että en voi lähteä työharjoitteluun vaillinaisella osaamisella, mutta silti opinto-ohjaajan sanat yllättivät. Hän sanoi myös että periaatteessa en voisi olla päivääkään pois koska opiskelen tiiviillä polulla ja opinnot etenevät nopeasti.

   Tottakai haluan olla paikalla ja hankkia sen tiedon mitä osaamisalaan kuuluu. Mutta miten on yksinhuoltajana mahdollista olla olematta päivääkään pois koulusta, jos lapset vaikka sairastuvat? Joskus olisi myös tarve tienata muutama euro keikka töillä, opintotuki tilillä ei nimittäin paljon lämmitä eikä sillä osteta lapsille juuri mitään. Vaikka hallitus oli valmis nostamaan lapsilisän yksinhuoltajakorotusta (suunta on oikea), ei sillä kymmenellä eurolla osteta edes kassillista leipää kotiin. Jotain on siis tehtävä, jotta toimeentulo on turvattu.

 Koska minulla oli ollut erinäisiä epäselvyyksiä henkilökohtaistamiskeskustelusta myöskin vastuuopettajani kanssa, marssin oitis koulutusalajohtajan pakeille. Hän olikin yllättävän positiivinen ja ymmärtäväinen ihminen. Kun selitin hänelle asian, hän muun muassa lupasi että saisin olla poissa koulusta jonkin verran työkeikkojen takia. (Tämä pitäisi vielä saada kirjallisena!) Monesti asiat kyllä selviävät kun niistä puhuu oiiealle henkilölle. Yllättävän usein oikea henkilö, jolle puhua, on ylin johtaja, jolla on myösd tarvittavat valtuudet asian hoitamiseksi.

 Jos ei yksinhuoltaja voi opiskella ammattikoulussa lähihoitajan osaamisalaa joka mahdollistaa päivätyön, vuorotyötä ei voi perhesyistä tehdä ja muille aloille ei ole koulutusta, niin se on aika vakava asia. Kun lisäksi elatusvelvollisten on mahdollista kikkailla maksettavakseen vain minimi-elatustuet, tämä asettaa yksinhuoltajaan melko tukalaan asemaan. Niinkuin puun ja kuoren välissä olisi. Toisaalla on työelämä, jota on vaikeaa ellei mahdotonta yhdistää vanhemmuuteen ja toisaalla velvoitteinen perhe-elämä; siis ne rakkaat lapset, jotka tarvitsisi kuitenkin elättää.

Sosiaalietuuksilla ja toimeentulotuella kikkailu on kuin yrittäisi kävellä nuoralla viidenkymmenen kilon paino hartijoilla. Toisilta se onnistuu ja toisilta ei,

mutta vaikeaa se on, sen voin sanoa!

Juttu jatkuu, kun saan selvitettyä miten saan lasten hoidon järjestettyä mahdollisina sairaslomapäivinä. Pysy siis kuulolla!

26.12020

Jätin soittopyynnön omalle sosiaalityöntekijälleni ja johtavalle lastensuojelun sosiaalityöntekijä Kaisu Heikkilälle ja sain varmistuksen siihen, että tukiverkkojen puuttuessa lastensuojelulla ei ole minkäänlaisia keinoja auttaa, mikäli lapsi sairastuu ja opiskelusta/työstä ei voi olla pois. Luotettavalta taholta kuulin että syy ammattioppilaitoksen painostukseen saattaa olla valmistuneiden määrään perustuva rahoitus. Olin yhteydessä asiassa myös sote-alan koulutuspäällikköön, jonka mukaan oppilaiden erilaiset elämäntilanteet on yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti otettava opiskelussa huomioon. Hän kertoi lisäksi että iltaopetukseen liittyen on tullut niin paljon palautetta, että jatkossa opetusta ei enää järjestetä kello 16.30 asti. Nytkin tunteja on pyritty pitämään yhteen jotta  tunnit loppuvat viimeistään klo. 16.00

Ammattikoulun henkilökunta tuntui  kuvittelevan että sosiaalityö on vastaus kaikkeen, jopa lapsen sairaudesta johtuvien poissaolojen välttämiseen. Ihmisillä tuntuu olevan täysin surrealistisia kuvitelmia siitä mihin valtio/kuntarahoitteinen sosiaalihuolto venyy.

   Ammattikoulun henkilökunta tuntui  kuvittelevan että sosiaalityö on vastaus kaikkeen, jopa lapsen sairaudesta johtuvien poissaolojen välttämiseen. Ihmisillä tuntuu olevan täysin surrealistisia kuvitelmia siitä mihin valtio/kuntarahoitteinen sosiaalihuolto venyy. Tosiasiassa sosiaalityö ei veny kuin murto-osaan siitä, mihin sen asiakkailla olisi tarve.

Monet ihmiset tuntuvat käyttävän sitä tekosyynä olla auttamatta, että Suomessa on niin toimiva sosiaalijärjestelmä. Tämä on kuitenkin täyttä puppua. Mikäli satut olemaan esimerkiksi tukiverkostoton  totaaliyksinhuoltaja, sosiaalijärjestelmässä ei ole mitään toimivaa!!

Kyse on  lähinnä kosmeettisesta avusta: pystytään toimimaan niissä asioissa, joissa apua tarvitaan kaikkein kriittisimmin, pudjetin rajoissa. Monet ihmiset tuntuvat käyttävän sitä tekosyynä olla auttamatta, että Suomessa on niin toimiva sosiaalijärjestelmä. Tämä on kuitenkin täyttä puppua. Mikäli satut olemaan esimerkiksi tukiverkostoton  totaaliyksinhuoltaja, sosiaalijärjestelmässä ei ole mitään toimivaa!!

   Varmasti muitakin toimimattomia rakenteita löytyy kaupunkien palveluverkostoista. Tämä oli vain yksi esimerkki niistä.

lapsiperheiden ennalta ehkäisevä sosiaalityö tulee moninkerroin halvemmaksi kuin lapsen sijoittaminen lastensuojelulaitokseen.

    Loppujen lopuksi kyse on päättäjien tahtotilasta, koska toimimattomien palvelurakenteiden paikkailu jälkikäteen  maksaa moninkertaisesti ennaltaehkäisyyn verrattuna. Esimerkiksi lapsiperheiden ennalta ehkäisevä sosiaalityö tulee moninkerroin halvemmaksi kuin lapsen sijoittaminen lastensuojelulaitokseen.

Terveisin, One woman