Kiireetön ja korvattavissa
Aikani työelämää, naistenlehtiä ja nyt myös blogeja seuranneena, olen huomannut, että nykypäivänä ihannoidaan enenemissä määrin superkiireisiä ja tärkeitä ihmisiä ja huokaillaan rivissä haltioituneina, kuinka kallista heidän aikansa on ja kuinka korvaamattomia he ovat. On supertrendikästä olla supernainen, joka hoitaa ensimmäiset työpuhelut jo autossa matkalla töihin, syö lounaan lennosta jos ehtii, täyttää päivittäisen liikuntakiintiön juoksemalla palaverista toiseen ja hoitelee tärkeitä ja erittäin kiireellisiä työasioita vielä kotonakin. Ja jotta kalenteri lyödään lopullisen tukkoon, lisätään vielä samaan superkiireiseen pakettiin täydellinen äiti ja vaimo, joka valmistaa joka ilta ruokaa pienelle armeijalle työsähköpostin ja hellan välissä poukkoillen, auttaa lapsia läksyjen teossa, vie heitä harrastuksiin, käy ruokakaupassa ja jää vielä hetkeksi työkoneen äärelle, kun muu perhe käy nukkumaan.
Sanon tämän nyt ihan aidosti ja täydestä sydämestä – jos joku todella valitsemastaan superkiireisestä elämäntyylistään nauttii, niin hieno homma! Ihmisen tulisi tehdä sitä, mistä hän pitää. Juuri tuosta syystä putoan itse tämän määritelmän mukaisen nykytrendin ulkopuolelle ja kauas. Minulla on vain harvoin kiire, en enää juuri koskaan tunne stressiä ja lähinnä soljun rennosti päivästä toiseen – ja minä nautin siitä. On ollut uskomattoman helpottavaa ymmärtää, etten ole korvaamaton, en työpaikalla, en yhteiskunnassa, en edes vaimona. Aikani on korvaamatonta vain minulle itselleni.
Ne tunnit, jotka työskentelen, työskentelen suurella sydämellä, sillä minä todella pidän työstäni. Mutta sen jälkeen haluan tuntea, että voin tehdä mitä vain tai olla tekemättä mitään. Yleensä valitsen vaihtoehdon mitä vain. En tiedä kuinka kovan iskun pääni vaatisi, että haluaisin ajatella työasioita ympäri vuorokauden urheilun, ystävien tapaamisen, viinilasillisella käymisen ja aurinkotuolissa köllöttelyn sijaan.
Elämä kun on liian lyhyt, jos elämisen jättää vain viikonloppuihin ja lomapäiviin. Tai miksi aloittaa eläminen vasta, kun jää eläkkeelle?
Kuumia meikkejä.