Mulla on tainnut käydä vihdoin loistava tuuri. Tai sitten kymmenien ei niin kivojen kaavojen läpikäyminen tuottaa tulosta ja jyvät eroaa vihdoin akanoista. Olen löytänyt lyhyen ajan sisällä hyvän hamekaavan, hyvän paitakaavan ja hyvän jakkukaavan. 

Tässä on se hyvä paitakaava. Kokeilin sitä jo aiemmin ohuen mustavalkoisen paidan kohdalla. Nyt ompelin paidan pehmeästä kuviollisesta kreppikankaasta. Mahtavaa, ei silittämistä!

Jätin pääntieltä edestä jälleen halkion pois, mutta ehkäpä sen voisi ensi kerralla lisätä niskaan? Pääntien kaitaletta sainkin harsia paikalleen pitkään ja hartaasti. Pehmeä, rypytetty kreppi muodostaa yllättävän paksun sauman. Harsiminen on kuitenkin siitä kiva työvaihe, että sitä voi tehdä vaikka sohvalla telkkarin ääressä (laadunvalvoja Oton katseelta piilossa).

Harsiminen tapahtuu siksi, että nuppineulat kävisivät tarpeettomiksi. Sen opin kolmannella luokalla ala-asteen opettajaltani, ja hyvinpä opinkin. Välillä yritän oikoa, ja sehän useimmiten (eli aina) kostautuu pirullisella ratkomisurakalla. Kannattaa harsia hankalat saumat! 

Parasta tässä paidassa on kahdesta kappaleesta muodostettu hiha. Muutenhan tässä paidassa ei mitään kovin erityistä ole, mutta pidän todella paljon hihan mallista. Ihastuminen on pienistä asioista kiinni!

Myös kuvien harmaa hame on tehty uudella luottokaavalla. Nyt myös hameen mitat on vihdoin oikein. Kangasta jäi yli talvimekosta juuri hameen verran, sillä olen valitettavasti huono arvioimaan kankaan menekkiä. Menen harvoin kangaskauppaan tietäen tarkasti mitä kaavaa haluan käyttää. Useimmiten menen hypistelemään kangaspakkoja tai etsimään inspiraatiota palalaareista.

Olen vielä kaukana siitä, että kuosittelisin itse kaikki kaavat, joten kotona kaivan luottokaavat esiin.

Vihdoin. Luottokaava. Lucky me!