Lenkillä on oivaa seuraa hyvä kirja. En ole arvannut vielä laittaa hiihtolenkille korvanappeja, mutta olen vakavasti sitä harkinnut. Sain joululahjaksi langattomat nappikuulokkeet ja palan halusta testata niitä!

Kuuntelen lenkillä ehkä mieluummin kirjaa, kuin musiikkia. Olen ollut aina vähän huono musiikin kuuntelija, vaikka musiikista tykkäänkin. En tiedä, olenko jotenkin outo siinä suhteessa?

Jos et ole vielä käynyt BookBeatista lunastamassa ilmaista kahden viikon tutustumisjaksoa, niin nyt on se aika!

Etu koskee uusia BookBeat käyttäjiä.

Voit rekisteröityä alla olevasta linkistä:

https://at.bookbeat.fi/t/t?a=1510243164&as=1528542417&t=2&tk=1

Äänikirjalle olis ollut käyttöä eläinlääkäripäivystyksessä viime viikolla, jossa odottelimme  taannoin 5 tuntia. Ei tullut laturi mukaan, joten en uskaltanut käyttää puhelinta niin vapaasti.. Koiralla oli ilmeisesti vatsakipuja, muutakaan selitystä ei löytynyt. Se sai vatsakipulääkettä sekä pahoinvointilääkettä ja seurannan jälkeen tultiin sitten yöllä kotiin.Vaiva meni onneksi sillä ohitse. Koira sai siitä muutama päivä taaksepäin suuhunsa lattialle pudonneen kypsän kanasiiven. Ei tainnut massu tykätä. Osasin kyllä odottaa tällaista, mutta yllättävän monta päivää meni tuosta kanan syömisestä ennenkuin oireet tulivat. Onneksi selvittiin säikähdyksellä! Nämä vahingot pitäisi pystyä estämään, mutta vahinko tapahtui ja sille ei voinut siinä vaiheessa enää mitään.

Luistelusuksien voitelu on helppoa, kun on oikeat välineet ja teline. Opin voitelemaan sukseni itse lasten hiihtoharastusten myötä ja se on ihan hauskaa hommaa. Ja mikä parasta… suksien luistosta tai lustamattomuudesta ei voi sitten syyttää ketään muuta, kuin itseänsä!

Välineeni

Voitelen sukset silloin, kun niiden pohjat näyttävät kuluneelta. Siihen tulee sellaisia mattamaisia harmaita alueita, kuin tässä alla olevassa kuvassa.

Ositettiin lasten aktiiviharrastusaikana suksen voitelupenkki ja sille on ollut tosi paljon käyttöä. Ostimme siihen lisäosan myös laskettelusuksien voitelua varten. Niiden voitelu on käytännössä ihan samanlaista, kuin luistelusuksienkin. Se on tuo keltainen härpäke.

Valitsen yleensä pohjaan sellaisen voiteen, mitä sääennustus sanoo tulevaisuuteen.Kannattaa siis katsoa minkälaista keliä on tulossa.

Tällä kertaa laitoin pikkupakkaskelin voidetta.

Ensin sulatetaan luistovoide raudalla suksen pohjan pintaan.

Voide levitetään raudalla tasaiseksi kerrokseksi ja annetaan jäähtyä.  Kannattaa putsata raudan pohja heti kuivalla rätillä ja sammuttaa rauta heti voitelun jälkeen.

Skraballa poistetaan kaikki voide, pitkin vedoin.

Tikulla poistetaan voide urasta.

Messinkiharjalla harjataan pohjat jälleen samaan suuntaan, kuin suksi luistaa, eli edestä taaksepäin. Käytin ensin karkeampaa harjaa ja sitten pehmeämpää harjaa. Välillä kannattaa rätillä poistaa purut.

Lopuksi kiilloitus pehmeällä harjalla. Jos ei ole porakonetta, niin riittää, että kiilloitat niin pitkään, että pohja kiiltää. Siinä tulee kyllä hiki. Tuo akkukone säästää tosi paljon aikaa, koska sitä paremmin suksi luistaa, mitä paremmin se on kiilloitettu.

Ja ta-daa! Ei muuta, kuin ladulle!

Siivousvaihe on se tylsin vaihe. Sotkua tulee melkoisesti. Voiteluun kului aikaa 50 minuttia siivouksineen.