Ensimmäiset lautailut Levillä
Mitä tästä sitten opin itse lautailun lisäksi? Ainakin sen että olen paljon kovempi mitä luulin. Ja sitkeämpi, tässä julkisesti onkin hyvä myöntää, että aika hyvältä tuntui kun pojat totesivat että olen aika kovaa tekoa. Myös sen että jyrkät mäet pelottaa minua enemmän kuin ennen. Opin sen, että turhaudun melko nopeasti itseeni jos en heti osaa ja ikävä kyllä minusta on alkanut näkyä äidin martyyripiirteitä. Ei onneksi mitenkään samalla tasolla, mutta onhan se nyt aika järjetöntä sanoa toiselle että mene jo, kun hädin tuskin pystyy seisomaan ilman että kaatu maahan. Tuli myös opittua että mulla on maailman kärsivällisin, huolehtivaisin sekä yksinkertaisesti parhain poikaystävä.
