Tag: pohdintaa

Kun joukkue onnistuu on kilpailuiden jälkeen helppo antaa kommentit. Kisat meni hyvin, olemme tyytyväisiä. Mitä sitten kun joukkue epäonnistuu ja vanhemmat ovat kysymässä? Kisoissa, kun se oma lapsi on se joka onnistuu tai epäonnistuu. Kuinka sanoa vanhemmalle, että hei häviö tuli koska sinun tyttö mokasi? Kisa on paljon helpompi käydä läpi tyttöjen kanssa, jotka monesti itse tietävät jo missä pitää parantaa. Vanhempien kanssa saa kuitenkin olla aika tarkka sanomisissa.

Aluksi siis vietin muutaman yön ihan vain sen takia, että kaikki tavarat olivat siellä. Levillä kun oli mukana ollut meikit, shampoot ja mikä suurin syy, iso kassi. En niitä millään jaksanut heti siirtää omaan kotiin. Myös treenikengät oli jo valmiina, matkakin olisi lyhyempi crossfit treeneihin. Keskiviikkona siirtyisin sitten omaan kotiin, silloin olisi muutenkin vapaapäivä. Voisi rauhassa pakkailla tavaroita ilman kiirettä tai turhaa laukkujen raahaamista.

Saatan olla aikamoinen hermoraunio välillä, stressihirviö ja tunteeni heilahtelevat nollasta sataan. Olen kuitenkin myös todella kylmähermoinen ja juuri tällaisissa loukkaantumis-/onnettomuustilanteissa osaan pysyä rauhallisena sekä järkevänä. Aivan kuin minusta kuoriutuisi kriisien hetkellä  vastakohtainen ihminen, mikä olen monesti itseni kanssa päänsisällä. Se on mielestäni aika hieno piirre minussa.

Ihmettelen todella usein mitä irrallisimpia asioita. Monesti päästän suusta tämän kysymyksen ja saan osakseni oudoksuvia katseita. Joskus tulee osuttua aivan nappiin ja muu läsnäoleva henkilö toteaa itsekin pohtineen samaa asiaa. Varsinkin jälkikäteen tulee kyseltyä itseltä, että miksi? Tickle Your Fancy – Saran innoittamana päätin kirjata ylös noita kysymyksiä, joita usein itselleni esitän. Kuinka ihmeellinen tämä […]

Saavuttiin Inkan kanssa eilen kotiin viikonlopun leiriltä. Rojahdettiin molemmat sohvalle ja jäätiin tasan siihen. Kauppaan lähteminen tuntui aivan liian vaivalloiselta ja luonnollisesti jääkaapissa tervehti vain valo. Onneksi poikaystävä auttoi tähän pulmaan ja kävi Burger Kingistä hakemassa meille syötävää. Jennalle tämä oli ensimmäinen leiri valmentajan roolissa. Vaikka Jenna onkin leirikonkari, ihmetteli hän sitä kuinka voikaan olla […]

Mä en niinkään ole uuden vuoden lupausten perään, vaan enemmänkin asetan itselleni tavoitteita tulevalle vuodelle. Mulle tavoitteet on todella tärkeitä elämässä, luon niitä ihan yksittäisiin päiviinkin niiden isompien lisäksi. Tavoitteiden suuruus tosin vaihtelevat aikalailla, enkä niistä mitenkään huutele kaduilla. Koen, että mitä useampi tietää tavoitteistani, sitä pahemmalta niiden onnistumattomuus tuntuu. Miksi ihmeessä? Tavoitteet on tavoitteita, […]

Meillä oli viikonloppuna karvainen kaveri kylässä. Toimittiin Inkan kanssa Aran vahteina ja pidettiin sille koirahotellia yllä. Tästähän minä olin innoissani, sillä koirahulluna pääsin vihdoin kokemaan sen, millaista olisi olla oma koira! Perjantaina, jolloin Ara meille saapui, oli kuitenkin yksi härdelli päivä. Julkisivuremontti oli aiheuttanut meille aikamoisia vahinkoja seiniin, joita sitten perjantaiaamuna tultiin korjailemaan. Tai tarkemmin […]

Pelko on todella vahvasti läsnä mun työssä valmentajana. Melkeinpä joka työpäivä tulee joku hetki, jolloin olen kosketuksissa pelon kanssa. On se sitten jonkun uuden liikkeen opettelu, pilalle menneen suorituksen aiheuttama tai jokin muu pelottava asia. Se miten pelko selätetään, miten sitä käsitellään, onkin paljon vaikeampi, monimutkaisempi asia. Tähän ei ole mitään nopeaa vippaskonstia tai yhtä […]

Olen vuoden vaihtumisen jälkeen huomannut pohtivani paljon asioita. Nauttinut niistä syvällisistä keskusteluista, jotka usein osuvat yön pikkutunneille. Joskus saatan istua bussissa ja uppoutua omiin ajatuksiin niin, että ajan pysäkin ohitse. Välillä aamulla herätessä parannan pääni sisällä maailman. Montenegrossa ollessa Nikke esitti yhtenä iltana kysymyksiä jotka liittyivät omaan elämään sekä omaan ajatteluun itsestämme. Näitä jäin pohtimaan […]