Parsa-aika on kestänyt jo tovin, mutta eilen sain tuliaiskäärönä ehdottomasti kauden parhaan parsapuntin. Tutulla pihalla kasvanut, huolella ja rakkaudella hoidettu parsa antaa vihdoin satoaan, ja voi miten hyviä nuo solakat pohjoisen kasvatit ovatkaan. Kotimaista parsaa ei muutoinkaan saa kuin sattumanvaraisista torikojuista tai tilamyyjiltä.

Nämä vastapoimitut kesäparsat eivät kaipaa edes kuorimista, sillä kuori on ohut eikä maistu puisevalta, niin kuin joskus parsan kuoret maistuvat. Parsamaakarit tietänevätkin, että vartta ei kannata leikata, vaan napsauttaa vain poikki siitä, mistä se luontevasti menee, sentti-pari varren päästä.

Eilen keitettiin puolet puntista ja syötiin hyvällä halulla voisulan ja suolan kera. Tänään parsaa syötiin päivälliseksi, joten sen rinnalle piti saada jotain sopivaa. Kokosin salaattipedin babypinaatista, jääsalaatista, paprikasta ja pikkutomaateista. Lisukkeeksi keitin pienen annoksen tuorepastaa, jonka pyörittelin sitruunavoissa. Ja sitten vähän paahdettuja pinjansiemeniä. Hyvää tuli!

Niin ja, parsa katkaisi vihdoin vähän_liian_pitkäksi venyneen bloggaustauon. Tuli kevät, tuli Lilyn uudistus, tuli ihanteellinen ruokakuvausvalo, mutta sittenkin on piisannut kiirettä ja kisaväsymystä niin paljon, ettei yksikään ateria ole ehtinyt linssin alle ennen suihin päätymistä. Mutta onneksi on kesä ja torin vihanneslaarit lupaavasti täyttyvät – paluu blogosfääriin näyttää pakolliselta!