Pullakapina
Uhmasin meikitöntä päivää ja sipaisin ripsaria silmiini, autottomana päivänä taas huristelin auton kyydissä (en tosin ratissa) töihin. Mutta korvapuustipäivää en minäkään voi vastustaa.
Hetken mielijohteesta lupasin leipoa pullat viemisiksi ystäväin luokse. Kotiin rynnättyäni laitoin juuren pulppuamaan ja pian jo työnsin käteni taikinaan.
Rakastan pullanleipomista, lopputuote ei niinkään ole tässä puuhassa tärkeintä. Tein ensimmäisen pullataikinani alaluokkalaisena, ekat pullat leivoin valokuvatodisteiden perusteella – ja äidin avustuksella – jo alle parivuotiaana. Yläasteen kotitaloustunneilla kummeksuin niitä luokkatovereita, joiden mielestä oli ällöttävää työntää käsi taikinaan. Sehän on parasta koko jutussa!
Reseptiä en leipoessani juurikaan katso. Tänään oli kuitenkin pakko vilkaista Hesarin pullaohjetta. Ja voi ei, miten väärin kaiken teenkään! Onneksi juureni oli jo tekeytymässä ja voi sulamassa, muuten olisin ehkä poikennut perinteisestä ohjeestani…
Ensinnäkin käytän nesteenä vettä, koska lapsuudenkodissani leivottiin veteen laktoosi-intolerantikkoperheenjäsenen vuoksi. Mielestäni maussa verrattuna maitoon ei ole eroa.
Toisekseen en laita taikinaan ollenkaan kananmunaa, ainoastaan sivelen silä uuniin menevät pullat. Tässä on ristiriita Helsingin Sanomain ohjeen ja perintötiedon välillä: maailman paras pullapaakari-mummini kun nimenomaan on sanonut, että pullasta tulee pehmoisempaa, kun ei laita munaa ollenkaan – tai laittaa vain vähän.
Ja sitten se voin sulattaminen. Tapani johtuu ainoastaan malttamattomuudesta ja kiireestä, pullanleivontaoperaationi kun tuppaavat tulemaan aivan puskista, jolloin voin huoneenlämpöistymisen odotteluun ei ole aikaa. Samasta syystä olen tottunut tekemään taikinan juurimenetelmällä, joka sekään ei varmasti ole ihan oikeaoppista.
Tällä konstilla taikinasta tulee kuitenkin lähes poikkeuksetta pehmoista eikä se tartu leivinalustaan ollenkaan.
Lähden tästä testipussillisen kanssa kokeilemaan, josko maistuvat muillekin.
Kapinalliset korvapuustit, 10 kappaletta
Juureen tulee:
2 dl kädenlämpöistä vettä
25 g tuorehiivaa
1 tl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
Lisäksi taikinaan tarvitset:
3/4-1 dl sokeria
3-4 dl vehnäjauhoja
ripaus suolaa
2 tl kaardemummaa
75 g voita
Sisälle:
3 rkl sokeria
2 rkl kanelia
n. 50 g voita
Päälle:
kananmunaa
raesokeria
Leivonta:
1. Aloita tekemällä juuri. Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää sekaan sokeri ja jauhot. Sekoita kädellä ja anna kohota liinan alla vartin verran lämpimässä paikassa.
2. Juuri on valmis, kun se pulppuaa hiukan. Lisää sokeri, suola, kaardemumma ja osa jauhoista. Vaivaa voimakkaasti ja lisää pari desiä jauhoista vähitellen.
3. Lisää sulatettu tai huoneenlämpöinen rasva. Vaivaa tasaiseksi ja lisää loput jauhot, koko ajan vaivaten.
4. Kun teet taikinan juurella, voit leipoa sen heti kohottamatta tässä välissä. Jaa taikina kahtia ja kaulitse puolet.
5. Sivele kaulitulle taikinalle pehmeää voita ja ripottele päälle kaneli—sokeri-seos. Rullaa taikina pötköksi ja leikkaa siitä kolmioita, jotka painelet korvapuusteiksi. Toista toiselle taikinanpuolikkaalle.
6. Kohota pullia lämpimässä paikassa liinan alla 20-30 minuuttia.
7. Sivele kohonneet pullat kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia.
