Hyvän huomenen reseptejä

Olen surkea heräämään aikaisin aamulla. Aiemmin sain silmäni auki aina siinä vaiheessa, kun kuulin espresson suhisevan mutteripannussa. Kyllä, minulla on aarre: kotimme toinen asuttaja keittää minulle aamukahvit, vaikkei hänellä itsellään olisikaan aikaista herätystä.

paniikkikeittiossa-700px-0039.jpg

Viime kesänä herätyssuhina muuttui astetta kovemmaksi, tielleni kun osui toinenkin aarre. Tämä on kapistus, joka tekee aamuistani (ja myös iltapäivistäni) hitusen verran parempia. Keittiöömme nimittäin muutti espressomasiina, jonka löysin vähänkäytettynä ja pilkkahintaan puoliksi vahingossa. Kone ei ole valtava, mikä on hyvä, koska keittiömmekään ei ole. Ja mikä parasta, se valmistaa kahvin pinnalle täydellisen creman. Heinäkuussa join ennätyksellisen määrän maitokahvia pelkästään siksi, että kahvi oli niin kaunista, varsinkin lasiin kerroksittain valutettuna.

paniikkikeittiossa-700px-0033.jpg

Arkiaamuisin on kahvin lisäksi vaikea saada alas mitään. Viime aikoina ovat vuorotelleet hapankorppu hummuksella ja jogurttiannos. Luonnonjogurttiin laitan sekaan omenasosetta ja itse tehtyä mysliä. Raikasta ja sopivan kirpeää, ja mikä parasta, hellii vatsaa.
 

Kotimysli

Tarvitset
0,5 dl auringonkukansiemeniä
0,5 dl kurpitsansiemeniä
0,5 dl pellavansiemeniä
0,5 dl pähkinöitä (esimerkiksi pekaanipähkinät ja saksanpähkinät ovat hyviä)
0,5 dl tummaa soijarouhetta
4 dl vehnäleseitä

Valmistus:
1. Rouhi pähkinät veitsellä leikkuulaudan päällä.
2. Paahda siemenet ja pähkinärouhe, kukin lajike erikseen, koska paahtuvat eri tahtiin (esimerkiksi pellavansiemenet palavat helposti).
3. Anna paahdettujen ainesten jäähtyä. Mittaa sillä välin soijarouhe ja leseet reilunkokoiseen lasipurkkiin.
4. Laita jäähtyneet siemenet ja pähkinät purkkiin, kierrä kansi päälle ja sekoita voimakkaasti.

Lisäksi mysliin sopivat esimerkiksi kuivatut karpalot, rusinat tai muut vastaavat. Itse tykkään tästä sokerittomasta versiosta, johon paahdettu pekaanipähkinä tuo sopivasti makeutta.

paniikkikeittiossa-700px-0027.jpg

Ja sitten se toinen herkku. En laita omenasoseeseen hillosokeria, koska mielestäni sosemainen rakenne on parempi.

Omenasose

Tarvitset:
n. 1 kg omenia
5 dl vettä
1 dl sokeria

Valmistus:
1. Laita vesi kuumenemaan isoon kattilaan.
2. Lohko omenat ja poista samalla siemenkodat, laita sitten kiehumaan veteen.
3. Anna omenoiden kypsyä kannen alla ainakin tunnin verran. Hämmennä välillä.
4. Jos säilöt soseen lasipurkkeihin, pese ne huolella ja keitä sillä välin, kun sose porisee liedellä.
5. Kun omenoiden rakenne on hajonnut, soseuta ne sauvasekoittimella. Lisää sokeria maun mukaan.
6. Tölkitä kuumiin purkkeihin tai pakastusrasioihin. Lasitölkeissä sose säilyy jääkaapissa tai kylmäkellarissa, pakastimessa muovirasioissa.

Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä DIY

Saaressa

Olen paljasjalkainen sisämaan asukki. Uin ensi kertaa meressä ehkä kymmenvuotiaana, ellei 2-vuotiaana koettuja Välimeren rantatyrskyjä lasketa. Kahdeksan vuotta rannikkokaupungissa ei ole tehnyt merta sen tutummaksi, Turussa kun se meri on tuolla jossain.

paniikkikeittiossa-700px-8651.jpg

Viime vuosina olen kuitenkin päässyt tekemään lähempää tuttavuutta mereen eräästä taianomaisesta mökkisaaresta käsin. Pari viikkoa sitten matkasimme bussilla vähän matkaa pohjoiseen, saimme venekyydin, jolla suolainen vesi pärskyi kasvoille, ja taas siellä oltiin.

En vieläkään ole ihan tottunut veden suolaan, joka maustaa ja tavallaan tahmaa kaiken, astiat ja ihon. Lapsuudenkodissa kun saunamökilläkäynti on tietänyt aina pehmeitä, puhtaita hiuksia ja sukellusta turvalliseen rantakaislikkoon.

Saaren rauha hivelee sielua. Parasta on myös se, miten kaikki aika tuntuu menevän ruuanlaittoon. Ensimmäisenä iltana valmistettiin paellaa ulkokeittiössä ja pöytä katettiin hämärän jo laskeutuessa. Olin tässä puuhassa pelkkä assistentti ja tarkkaavaisena painoin mieleeni kuullotukset, kalttaukset ja haudutukset.

paniikkikeittiossa-700px-8673.jpg

Välimerellinen ruoka sopi mainiosti iltaan, vaikka värjöttelimmekin villasukissa ja kalastajapaidoissamme.

Toisen päivän illallinen muodostuikin tuoreista lähiaineksista. Miehet nostivat verkoista mahtavia ahvenia, kantarellit löytyivät kesäkeittiön takaa ja mustikoita käytiin hakemasta ensin toisesta saaresta ja sitten vielä mantereelta.

paniikkikeittiossa-700px-8707.jpg

paniikkikeittiossa-700px-8778.jpg

paniikkikeittiossa-700px-8760.jpg

Pimeän illan valopisteiksi alkoi hiljalleen vastarannoille ilmestyä venetsialaisten kunniaksi sytytettyjä lyhtyjä ja roihuja, ja itsekin laitoimme rantaroskasta kerätyn kaislakokon palamaan. Näiden Pohjois-Italian asukeiden mukaan nimettyjä juhlia en ollut vielä pari vuotta sitten kuullutkaan vietettävän. Yksi niitä saaristolaisten kiehtovia juttuja, joista olen koko tähänastisen elämäni ollut autuaan tietämätön.

paniikkikeittiossa-700px-8827.jpg

paniikkikeittiossa-700px-8719.jpg

Reissun päätteeksi kävimme vielä tarkastamassa tyrniapajat. Paljon on C-vitamiinipaukkuja tulossa, taas kerran. Ainakin yksi saarireissu ennen talvea siis edessä.

 

Suhteet Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe