Täydellisen marengin metsästäjä

Palasin juuri kaupunkilomalta Krakovasta. Kaupunki oli rosoisen romanttinen, kompakti, ja mikä parasta, melkoinen taivas herkkusuulle. Hulppeasta kahvilatarjonnasta voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta tämän kirjoituksen aiheena on Krakovan innoittama marenki. Suhruisena sadepäivänä nimittäin suuntasimme matkaseurani kanssa kahvilaan, josta piti saaman maailman_parasta_juustokakkua. Juustokakku oli kuitenkin loppu! Tyydyimme puolittamaan pavlovaa muistuttavan melko yksinkertaisen marenkileivoksen, joka sekin kyllä pääsisi ylisanakategoriaan.

kuva1.jpg

Kotiin päästyäni olikin kova hinku leipomispuuhiin. Rakkauteni marenkiin sinetöitiin muutama vuosi sitten, kun eräässä kahvipöydässä työnsin suuhuni rapsakan ja suussasulavan marengin. Herkku paljastui Annan marenkileipomon tuotteeksi. Näitä marenkeja saa vain Porista, vain siitä leipomosta, joten niitä tulee maisteltua melko harvakseltaan. Marengin leipominen itse pitäisi olla naurettavan helppoa, sillä raaka-aineita on vain pari-kolme ja työvaiheitakaan ei voi kutsua haastaviksi. Mutta silti marenkini ovat aina jotenkin epäonnistuneet, kärähtäneet uunissa tai olleet löysiä ja muodottmia, joskus taas niin kovia, ettei niitä ole voinut tarjota. Kerran käytin sokerin sijaan steviaa makeutukseen, ja marengeista tuli neonvihreitä! Siihen tyssäsivät marenkipuuhat.

Mutta nyt marenginhimoissani päätin vähän googlailla erilaisia reseptejä ja vippaskonsteja. Monessa reseptissä valkuaisen ja sokerin lisäksi oli etikkaa, jonka sanotaan pitävän marenki kuohkeana. Jossain taas oli tärkkelysjauhoja, en enää muista miksi. Etikka epäillytti makunsa takia, mutta koska äiti-luottokokkaajani sanoi etikan haihtuvan uunin kuumuudessa, päätin antaa sille mahdollisuuden. Muokkasin testireseptistäni seuraavanlaisen:

Marengit
pellillinen

2 kananmunanvalkuaista
1 dl sokeria
0,5 tl etikkaa

1. Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri hiljalleen.
2. Lisää vielä etikka koko ajan vatkaten.
3. Pursota pellille n. 30 marenkia. Voit toki tehdä myös esimerkiksi kakkupohjan.
4. Paista 100-asteisessa uunissa tunti. Sitten laita uuni noin viideksi minuutiksi 150-asteiseksi, jonka jälkeen laita lämpö pois ja jätä marengit uuniin jälkilämpöön. Jälkilämmössä niitä on hyvä pitää tunnin-parin verran.

lah_5287.jpg

lah_5289.jpg

Ja sitten paisto. Pursotin marengit pellille leivinpaperin päälle ja työnsin uuniin sataan asteeseen. Tästäkin on montaa koulukuntaa, että miten niitä paistetaan, mutta kokeilemalla löysin itselleni sopivan kikan. Marengit kyllä kypsyvät sadassa asteessa, mutta ihanan rapsakan pinnan niihin saa, kun kuumentaa uunin hetkeksi 150 asteeseen. Marengin pinta muuttuu ruskeaksi, mutta sisällä on edelleen pehmoinen valkoinen sydän.

Kuinkas sitten kävikään? No onnistuivat! Hyvinkin. Maistuvat sellaisenaan kahvin kanssa (tai ilman kahvia), mutta hyvin myös mansikoiden ja jäätelön kanssa. Tai missä ikinä. Rouskis ja namskis! Keltuaiset, jotka marenkien leivonnasta jäävät yli, voi tietenkin leipaista belemeiksi.

lah_5293.jpglah_5291.jpg

Ps. Niin ja jos jollain on jotain hyviä marenkivinkkejä, niin otan niitä kernaasti vastaan!

Kommentit (3)
  1. Marenki kun muuttuu ruskeaksi niin se on jo palanut, ei pitäisi pinnan värin muuttua.

  2. Mänttäläisestä leipurin tyttärestä kirvoittaa ylisanat Uudenkaupungin marenki. Taivaallista, täydellistä. Etenkin ruusukkeet ovat sisältä juuri oikealla tavalla sitkeitä. Ja pinta ruskea.

    Olisikohan kauppanimi Ugin marenki, Helsingissä ainakin Stockmann myy. Turusta luulisi löytyvän vielä suuremmalla varmuudella.

    Nyt tosin ajattelin pistää pystyyn oman marenkileipomon, kiitos vinkeistä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *