Tässä taannoin eräänä viikonloppuna tuli tehtyä matka Lappeenrantaan, tuohon eteläisen Saimaan helmeen. Tällä kertaa säästyin jopa junahermoilulta VR:n toimiessa moitteettomasti ja aikataulussa. Perillä oli aihetta juhlaan, muutenkin kuin hajoamattoman veturin johdosta. Kunnioituksesta muun juhlaseurueen yksityisyyttä kohtaan, en kuitenkaan mene sen kummempiin yksityiskohtiin. Juhlimme risteilemällä Saimaan aalloilla. Vaikka olen elämässäni ehtinyt käydä katsomassa Saimaan aaltojen liplatusta niin Savonlinnassa, Lappeenrannassa kuin Mikkelissäkin, olin nyt ensimmäistä kertaa vesillä. Sääkin helli, vaikka koko viikon ennuste oli pelotellut milloin viileydellä ja milloin vesisateella. 

Saimaan kanavan tietämillä (huomioikaa erityisesti ruudun esteettinen kakkaläikkä)

Aluksemme Karelia Linesin m/s Camilla oli hyvin tilava, eikä väentungoksesta tarvinnut kärsiä. Vaikutti siltä, että Kotkan Meripäivät ja Joensuun Ilosaarirock olivat imeneet kaupungin liioitellun uneliaaksi. Seurueemme lisäksi muita matkalaisia oli ehkä kolmisenkymmentä, joten liikkuminen paatissa onnistui ilman kyynerpäätaktikointia. Laiva kulki tasaista ja päättäväistä menoa Saimaan kanavan ensimmäiselle sululle ja sieltä saaristoon. Asiallinen ja sävyltään hieman metallinen naiskuulutusääni tarinoi säännöllisin väliajoin reitille eksyneistä asioista, kuten Kaukaan tehtaista, Saimaan kanavasta ja Saimaasta nyt yleensä. Selväksi tuli ainakin Saimaan valtaisa koko ja se, että järvinieriä on harvinainen kala.

Sisävesiristeilyille kannattaa lähteä ennen kaikkea rauhoittumaan. Laineiden liplatusta ja saaristomaisemaa katsoessa kaikki se päänsisäinen arkinen surina loittonee hetkeksi ja sitä voi vain olla. Ei ole kiire minnekään ja vaikka olisikin, niin pakoon ei pääse kuin uimalla. Pakkoloma hätäilystä ja tuli perseen alla viipottamisesta teki hyvää, vaikka se kestikin vain kolmisen tuntia.

m/s Camillan mustikkapannacotta

Olimme päivällisristeilyllä, joten pari sanaa ruoasta. Camillan omaan menuun sisältyi skandinaavinen ceasarsalaatti, lohta sienikastikkeella sekä mustikka-pannacotta. Alkuruoassa ceasar-salaatin tutut maut yhdistyivät emmentaliin ja ruiskrutonkeihin. Salaatti toimi nälkäiselle oikein hyvin ja oli makukokemuksena uusi, mutta tuskin vastaavaa toista kertaa tulee syötyä. Emmentalin ja ceasar-kastikkeen yhdistelmä oli vähän liiankin suolainen makuuni, enkä oikein välitä emmentalista muutenkaan. Pääruokana ollut lohi sen sijaan, ai että! Koin äärimmäisen skeptisiä tunteita sienikastikkeen ja lohen yhdistämistä kohtaan, mutta ne olivatkin täydellisen sopuisa makupari, suorastaan herkullinen. Jälkiruokana tarjoiltu mustikkapannacotta oli taivaallisen kermainen herkkupala, joka herätti tarpeen lähteä mustikkametsälle. 

Maistuisipa luonnonsuojelu aina näin hyvältä

Päivällisen jälkeen siirryimme kannelle ihailemaan lempeää kesäiltaa ja nauttimaan digestiivit. En tiedä mitä etiketti sanoo digestiiveiksi kelpaavista juomista, mutta minä valitsin kesäiltaani Norppa Greippi-Ipaa. Paikallisen Hito hyvä! -maakuntabrändin tuottaman ja panimo Hiisin paneman Norppa-oluen myyntituotoista 5 % menee lukemani mukaan saimaannorpan suojelutyöhön. Jos rehellisiä ollaan, niin valitsin juomani suloisen etiketin ja greippisyyden takia, en siksi, että se on eettisen tarkastelun kestävää aluebrändättyä pienpanimo-olutta. Oli muuten hyvä kalja. Greippisyys oli raikasta, muttei liian kirpakkaa. Makeutta oli, mutta greippilonkeron hampaat sulattavasta imelyydestä oltiin etäällä. En yleensä IPA:a juo, mutta tällä kertaa se oli sopivan raikasta täyttävän aterian perään nautittuna. Oluelle 5/5.

Mieleenpainuvat hetket syntyvät odottamattomuuksista. Tällä reissulla yllätysmomentin tarjosivat erityisen iloiset mökkiläiset, jotka tanssivat rannalla Robinin Hula-hulan tahtiin. He lauloivat päälle juuri niin rajattoman innostuneesti, nuotin ja puoli tahtia pielessä, kuin vain huolettomat lomalaiset voivat. Suomenliput viuhuivat toisen tanssijan koreografian tehosteena ja hula-hula-kiljaisut kaikuivat varmasti vastarannallekin. Mikäs siinä, Suomen kesässä temmeltäessä. 

Risteily päättyi juuri kun oli mukava olo istuessa kesäillassa, mutta sopivasti ennekuin ehti alkaa tosissaan palelemaan. Tätä kesää kun helleaalloilla ei ole pilattu. 

Sataman seksikäs villimies-kukkaistutus