Moi!

Niin se vaan meni. 4-5 viikkoa niin kaukana, ku vaan mahdollista, kirjaimellisesti niin kaukana ku mahdollista (Google it!). Uudessa-seelannissa tai niinku maorit sitä kutsuu: Aotearoassa. 

Hassua, miten reissussa aika tuntuu niin pitkältä. 4-5 viikkoa tuntu parilta kuukaudelta. Aika jotenki pysähtyy, ku ei tarvi stressata ja kiirehtiä. Toisaalta taas näkee päivän aikana niin paljo uusia asioita, että normiarjessa siihen menis tosiaan varmaan vuosia, tai ainaki kuukausia. Sit sitä puhuu ihmisille niinku ois ollu toooosi kauan pois, ja kaikki aattelee varmaan, että ”shut up you moron”.. ”tyyppi oli muutaman viikon lomamatkalla..”

Ajattelin myös, että Suomessaki ois jo kesä, ku tullaan takas.. No heh eipä oo! +30-asteesta -10-asteeseen pudotti äkkiä maan pinnalle. Tää illuusio kesästä johtu suurimmaksi osaksi siitä, että olin niin kesäfiiliksellä koko ajan reissussa.

Varattiin Ruisrock-liputki reissussa! (EN AIO ENÄÄ JÄTTÄÄ SITÄ VÄLISTÄ ilman pätevää syytä.)  Ja sit ostinki Ruisrockia varten uuden reppussukan(:D), joka on t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n ja piknik-viltin (yhteen erikseen?).

Suomeen tulo taas vähän järkytti muutenki, ku vaan kesän puuttumisen puolesta. Ilmapiiri ja energia on jotenki nii erilainen. Ihmiset vaan puskee menemään. Ihmisillä on myös mielipiteitä kaikesta. Ja kaikki on myös oikeessa. Rauhottukaa.

Ehkä sitä hetken päästä iteki on taas samanlainen kiireinen puuskuttaja. Mutta jos vielä hetken saan viettää Uuden-seelannin kuplassani, jossa on aurinkoista ja aurinkoisia ihmisiä.

Minna