Vaalit tulee!

Vaalit tulee!

Oletko sinä tehnyt jo jonkin vaalikoneen? Itse tein pari, Hesarin (Helsingin sanomien vaalikone) ja Ylen (Ylen vaalikone). Ja tulokset olivat aika erilaiset.. Itseäni harmittaa, että kaikkien ehdokkaiden kanssa prosentit jäivät alle 80 %. Mikäli joku ei ole ikinä kokeillut vaalikonetta, niin pieni selitys tähän: kone laskee vastaustesi yhteensopivuuden vaalikoneeseen vastanneiden ehdokkaiden kesken, ja sitten ehdottaa sinulle parhaiten sopivaa ehdokasta. Luokkia ovat esimerkiksi ”ympäristö”, ”raha”, ”koulutus”, ”arvot” jne.

Itse huomasin, että Ylen vaalikone ehdotti selvästi viher-vasemmisto -akselin ehdokkaita enemmän. Kun taas Hesarin oma enemmän oikeistolaisia. En siis sokeasti luottaisi vaalikoneiden tuloksiin, vaan kannattaa nähdä vaivaa, ja käydä lukemassa eri puolueiden vaaliohjelmia (ym. tietoa puolueiden omilta sivuilta), mikäli on epävarma mille puolueelle tai kenelle äänensä antaisi.

On hyvä pohtia, mikä itselle on se tärkein asia, mitä haluaisi ajettavan. Liittyykö se ympäristöön, rahaan, palveluihin, arvoihin? Minun mielestäni melkein kaikilla puolueilla on jokin hyvä asia ajettavanaan, ja siksi onkin vaikeaa päättää, ketä äänestäisin. Mielestäni on myös ok äänestää eri puoluetta kuin vaikkapa viime vaaleissa. On luonnollista, että vaakakuppi menee edestakaisin.

Äänestä ehdokasta, ketä itse haluat. Älä sitä, ketä vanhempasi, puolisosi tai kaverisi äänestävät.

Vaalien lähestyessä olen huomannut, että vaaliaiheet herättävät keskustelua myös somessa. Minusta on lapsellista alkaa mustamaalata eri puolueita. Miksi omaa puoluekantaansa ei voisi tuoda esille positiivisen kautta, mikäli on tarve tuoda sitä esille? Ihmisiä tulee eri lähtökohdista ja on eri elämäntilanteissa. Mielestäni on aika luonnollista, että esimerkiksi nuorella opiskelijalla on eri intressit kuin perheellisellä työelämässä olevalla. Tai esimerkiksi  sosiaalisia vastoinkäymisiä kohdanneelle eri asiat ovat tärkeitä kuin ihmiselle, joka ei ole joutunut kohtaamaan elämässään vastaavia ongelmia. Tärkeää onkin, että jokainen äänestää sitä ehdokasta, jota itse haluaa, eikä antaudu toisen ihmisen mielipiteiden vietäväksi.

Vaalien aikana puhutaan usein myös ”nukkuvien puolueesta”, eli ihmisistä, jotka jättävät äänestämättä. Erityisesti nuoria syytetään ja syyllistetään äänestämättä jättämisestä. Mielestäni on ok myös jättää äänestämättä, mikäli ei löydä itselleen mieluista ehdokasta. Sekin on valinta. Nykyään on kuitenkin paljon enemmän valinnanvaraa kuin ennen, pieniä puolueita on esimerkiksi feministinen puolue, piraattipuolue, liberaalipuolue jne. Ehkäpä löydätkin näistä puolueista omasi, mikäli suuret puolueet eivät tunnu omilta.

Alta löydät suurimpien puolueiden vaaliohjelmat (järjestys satunnainen):

Perussuomalaiset

Kristillisdemokraatit

RKP – ruotsalainen kansanpuolue

SDP

Vasemmistoliitto

Kokoomus

Keskusta

Vihreät – de gröna

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta

Ei mikään ”kympin tyttö”, vaan pressamatskua

Moi!

Pieni hengähdys ekoaiheista ja jotain henkilökohtaisempaa. Nimittäin opiskelujen etenemisestä! Oon saanu mun kandidaatintutkielman valmiiksi ja arvosanankin jo. Kypsyysnäytteenkin sain hyväksytysti läpi! Pieni askel ihmiskunnalle, suuri askel minulle henkilökohtaisesti. Selitän nopeesti alla, miten yliopistotutkinnon rakenne menee, koska siellä on varmasti monia, jotka ei aiheesta tiedä.

Eli jotakuinkin näin:

Kandidaatti

180 op (2-5 vuotta)

loppuvaiheessa kandidaatintutkielma, jolla testataan koko sun opiskeluista saamaa tietämystä/harjotellaan tutkimuksen tekoa. Tutkielma on siis sun opinnäyte.

Maisteri

120 op (n. 2 vuotta)

loppuvaiheessa pro gradu -tutkielma, joka on huomattavasti laajempi ja kokonaisvaltaisempi ku kandin tutkielma.

Sitten.. Kandidaatintutkielman ja tarvittavat kurssit/opintopisteet suoritettua valmistuu kandidaatiksi, eli on yksi tutkinto suoritettuna. Minä esimerkiksi valmistun humanististen tieteiden kandidaatiksi toivottavasti tässä kevään aikana.. Excel-tentin tuloksia odotellessa…… Ja espanjan kurssia suorittaessa..

Kuitenkin.. Yleensä kandidaatin tutkintoa ei hirveästi juhlisteta/arvosteta, vaan jatketaan suoraan maisterin tutkintoon. Ja sen jälkeen vasta juhlistetaan tutkinnon suorittamista ja siirrytään työelämään. Toki monet siirtyy jo kandin jälkeen työelämään, ku tarvii taukoa opiskelusta ja kokee jo osaavansa sen verran, että voi omalle alalle työllistyä. Itsekin tätä harkitsin kovasti.. koska tykkään oppia ennemmin töitä tehdessä.

En oo ikinä ollu mikää ”kympin tyttö”, enkä tykkää suomalaisen koulutusjärjestelmän arvosanakeskeisyydestä. Tiedän paaaaaaaljon ihmisiä, jotka opiskelee asioita ulkoa arvosanojen vuoksi. Toki joillekki sopii varmaan seki, mistä minä tiedän.

Mä saan ite tosi harvoin 4-5 arvosanoja (meillä siis 1-5 arvostelu, ei 4-10 niinku peruskoulussa/lukiossa). Yleensä saan kolmosia. Sit jos saan 2, niin sit oon jo aika huonosti opiskellu ja oppinu ja luultavasti yritän vähä korottaa. Mulle arvosanat on enemmän semmosia, että ne kertoo mulle, mistä oon ite kiinnostunut. Mulle tää ois ollu hyvä tajuta jo peruskoulussa/lukiossa, niin oisin ehkä löytäny helpommin oman alani.. Viimeaikaisten näyttöjen perusteella oon kuitenkin selvästi löytäni sen oman alani ja suuntani, kaikesta nuoruuden haahuilusta huolimatta. Mun kandintutkielmasta napsahti nimittäin paras mahdollinen arvosana.

Alla Sauli Niinistön lukiotodistus.

Kuva: Tumblr @lukiolife

Mitä arvosanat merkkaa sulle?

-Minna

Puheenaiheet Oma elämä Opiskelu Työ