Jatkan vielä muutaman sanan tästä aiheesta. 

Nimittäin kirjoitettuani Idiootit ympärilläni -postauksen sain monenlaista kommenttia lähipiiristäni. Ja tää kirja oikeestaan opetti mulle myös jotain, vaikka en kirjaa mitenkään maailmaa mullistavana pitänytkään kuten moni muu. 

Mua huvitti, että eräs mun ystävistä nauro mun tunteelle siitä, että oisin dominoiva ja pomottava jne., ja sano, että mä oon niin lammas. 😀 Ja niin kai mä oonki. Huomasin nimittäin, että kun tää ihminen, joka sai mut tuntemaan itseni inhottavaksi ihmiseksi, ei ollutkaan töissä, niin kaikki muutki tuntu kohtelevan mua kivemmin ja rennommin. Eli oliko vika sittenkin tässä toisessa osapuolessa? Ehkä mä olinkin se herkkä, ja se oli se inhottava eikä toisin päin. 

Niinku ehkä on käyny jo selväksi, niin mä en oikein osaa analysoida itseäni, että mitä käyttäytymismallia edustan eniten. Itse löydän itsestäni keltaista, punaista ja sinistä, vihreääkin. Riippuen tilanteista ja ihmisistä, joiden kanssa oon tekemisissä. Keltainen käyttäytymismalli tuntuu mulle omimmalta, ja oon onnellisin ihmisten seurassa, joiden kanssa voin tätä käyttäytymismallia toteuttaa. Kuitenkin seurasta riippuen, monesti esimerkiksi tuntemattomien ihmisten kanssa, näyttäydyn sinisenä tai punaisena, eikä se tunnu musta kivalta, jonka vuoksi en aina pidä sosiaalisista tilanteista. Käyttäytymismallitestin voi tehdä esimerkiksi täällä.

Spoiler alert!

Paljastan kirjasta nyt tärkeän lauseen, jonka paikkansa pitävyyttä voi miettiä erityisesti työyhteisöissä.

Se kuuluu näin: Keltainen saa idean. Punainen tekee päätöksen. Vihreä hoitaa työn. Sininen tekee laadun varmistuksen. Toimivassa työyhteisössä tai sanotaan menestyvässä firmassa on siis kaikkien värien edustajia, vaikka välillä tuntuisikin, että ympärillä on vain idiootteja. 

Kaikki värit on siis yhtä hyviä, mutta jos ryhmässä ei oo riittävästi eri värien edustajia, voi aina joku sopeutuvainen yksilö ajautua itselleen epämieluisaan käyttäytymismalliin, joka voi haitata ryhmän toimivuutta ja työstä suoriutumista. Itse väittäisin, että esimerkiksi punaisia yksilöitä on suhteessa aika vähän, ja sen vuoksi johtajan rooliin voi joutua helposti jonkin muun värin edustaja, joka ei johtamisesta niin paljon nauti. 

Jos joskus perustan oman yrityksen, tarvitsisin ehdottomasti yhden henkilön jokaisesta kategoriasta.