Idiootit ympärilläni
Alotin kuuntelemaan taas äänikirjoja.
Taisin jo aikaisemmin täällä mainitaki, että en oo kovin hyvä lukemaan kirjoja. A. Mulla ei oo ikinä aikaa. B. Mulla ei oo keskittymiskykyä.
Yleensä, jos jotain satun lukemaan, niin ne on yleensä tietokirjallisuutta, eli erilaisia opuksia: filosofiaa, elämäntapaoppaita, kirjoja, jotka sisältää tietoa jostain. Myös esimerkiksi Maria Veitolan kirja lasketaan tietokirjaksi.
Nyt aloin kuuntelemaan Thomas Eriksonin Idiootit ympärilläni. Aihe kiinnostaa mua, koska toisinaan musta tuntuu, että en ymmärrä ketään ja kukaan ei ymmärrä mua, kaikki on idiootteja.
Kirjassa tutkitaan erilaisia käyttäytymismalleja, on punasia, keltasia, vihreitä ja sinisiä ihmisiä. Luokitus on periaatteessa vähä samanlainen ku horoskooppien tuli, ilma, maa ja vesi.
Nyt, ku jonku aikaa oon tätä kirjaa kuunnellu, niin musta alko tuntumaan, että monet ihmiset näkee mussa ensin ne huonot puolet sekä punasesta että sinisestä käyttäytymismallista. Eli saatan näyttäytyä pomottavana, liian itsenäisenä (yhteistyökyvyttömänä), dominoivana, mutta toisaalta hiljasena ja passiivisena (ylimielisenä ja siltä, että mua ei kiinnosta). Ei kovin mairittelevaa.
Ennakko-odotuksena mulla oli tästä kirjasta, että toivon, ettei lopputulos ole: Ihmisiä on erilaisia.
Tähän mennessä oon nyt tullu siihen tulokseen, että hyvinä päivinä näyttäydyn muille sateenkaaren väreissä ja huonoina päivinä värit on sekottunu ripulin väriseksi. Voisin myös panostaa ensivaikutelmia antaessani, ja sosiaalisissa tilanteissa olla sosiaalinen, vaikka en niistä nautikaan.
Oon tullu myös siihen tulokseen, että en pidä moniakaan ihmisiä idiootteina käyttäytymisen vuoksi. Vaan arvojen, jotka ei kohtaa mun omien arvojen kans. Tästä voin kirjottaa oman juttunsa, koska luultavasti tekstiä riittää.
Ootko sä lukenu kyseisen kirjan ja mitä mieltä oot siitä?
