Palelee. Varsinki yksin.

Eilen oli vähä erilainen työpäivä. 

Yleensä en kerro mun töistä mitään sosiaaliseen mediaan, koska

a. ei oo hirveesti kerrottavaa

b. koska oon (yli)tietoinen vaitiolovelvollisuudesta.

Suoraan sanottuna ihmettelen joka kerta, jos asiakaspalvelutyössä oleva ilmoittaa somessa (onko some vanhentunu termi?) oikeestaan mitään työstään, oli se sitte jotain avautumista kuinka paska työpäivä oli tai kertoo esimerkiksi, ketä julkkiksia heillä on ollu asiakkaina. Sillon ku sä oot töissä, niin sulla on vaitiolovelvollisuus. 

Halusin kuitenki kertoo eilisestä työvuorosta, koska mun mielestä tää on tärkee aihe. Ja kirjotinki eka pitkän tarinan, mut jätinki lopulta pelkän pointin. Sori antikliimaksi..

Tarinan opetus on, että näilläki pakkasilla kaikilla ei oo kattoo pään päällä. Ja vaikka ihminen ois kuinka alkoholisoitunut, sekava, rasittava tai mitä vaan, ja toisaalta just näiden takia, niin vähintä mitä voi tehdä on soittaa hätäkeskukseen ja antaa niiden päättää mitä tehdä.