Kruger (It was…legend – wait for it – daaaary!)

Ehkä yksi eniten odottamiani asioita tällä reissulla on ollut Krugeriin pääseminen. Ei sitä jotenkin edes siellä paikalla ollessa heti tajunnut, että tosissaan ne eläimet saattaa olla ihan sun edessä, lähellä safariautoa. Ja kuinka mahtava fiilis on ensinnäkin päästä istumaan ihkaoikeaan safariautoon! Myös maisemat olivat todella upeita. Lähdimme aamulla noin kello 7.00 Krugeriin ajelemaan. Oli aluksi aika kylmä, mutta jo kymmenen aikaan oli todella kuuma. Lämpötila taisikin kivuta noin +35 asteeseen. Ajoimme noin neljään saakka, jonka jälkeen oppaamme ajoi meidät majapaikkaamme. Välissä oli tietysti taukoja, että pääsi vessaan ja syömään. Ja tietysti koluamaan matkamuistokauppaa.

FB.jpg

Oli hyvin vaikeaa sisäistää sitä, että Kruger on Belgian kokoinen alue. Näin oppaamme meille kertoi. Opas oli todella hauska ja mukava mies, joka oli tehnyt tätä työkseen noin 13 vuoden ajan. Hän vaikutti nauttivan työstään ja kertoi meille mieluusti kokemuksistaan ja muistoistaan. Ajellessamme hän tietysti myös kertoi meille eläimistä ja kasveista kaikenlaista faktaa.

Odotin erityisesti kirahvien ja leijonien näkemistä. Kirahveja näkyikin lopulta paljon, mutta valitettavasti leijonat pysyivät piilossa. 🙁 Ei siis saatu Big 5 kasaan (Big 5 = buffalo, leijona, leopardi, norsu ja sarvikuono).

FB1.jpg

Majapaikkamme oli ihan mieletön. Nukuimme isoissa teltoissa tai pikemminkin telttamajoissa. Seinät ja katto olivat telttakangasta, mutta oli ihan puulattiat, vesivessa ja suihkut sekä mukavat  sängyt. Maja oli mielestäni ihanan tunnelmallinen! Paikasta löytyi myös upea uima-allas. Hintaan sisältyi myös buffet-illallinen sekä aamiainen.

FB2.jpg

Seuraavana aamuna lähdimme liikenteeseen puoli seitsemältä. Toinen päivä olikin melko kylmä ja ilmassa oli sateen tuntua. Eläimet tuntuivat olevan piilossa. Olin optimistinen sen suhteen, että näkisimme vielä leijonia, koska ei ollut niin kuuma päivä. Mutta kuten jo aiemmin totesinkin, niin emme valitettavasti jellonia nähneet. 🙁 Ensi kerralla sitten! Leijonista oli kuitenkin ollut kumpanakin päivänä näköhavaintoja, mutta meillä ei vaan ollut nyt tuuria tämän suhteen. Norsuja ja antilooppeja näkyi myös paljon kirahvien ja erilaisten lintujen lisäksi.Virtahevot olivat vedessä, onnistuimme näkemään vain niiden korvat. 😀 Tosin yksi virtahepo makoili pienellä saarekkeella. Harmi vain, että se oli aika kaukana.

FB3.jpg

Kruger oli aivan mieletön mesta ja haluan sinne joskus uudelleen! Eikä hintakaan mielestäni ollut kovin paha. Varsinkin kun miettii miten upea kokemus tämä oli. Euroissa hintaa taisi tulla noin 160 euron verran, ellen nyt aivan väärin muista. 🙂 Jokaisen sentin arvoinen reissu!

 

Suhteet Oma elämä Matkat Opiskelu

Maailman tuska

Palattuamme takaisin koulumme järjestämältä intensiivikurssilta (intensiivikurssista kerron lisää omassa postauksessaan), saimme tietää, että toinen harjoittelupaikkamme on joutunut väliaikaisesti sulkemaan ovensa. Kyseessä siis on se paikka, jossa jaetaan ruokaa orvoille (tai jommankumman vanhemman menettäneille) ja köyhille lapsille maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin. Paikka ei ollut saanut tarpeeksi taloudellisia lahjoituksia. Muutama viikko sitten siellä vieraili joukko Etelä-Afrikkalaisia ja itse jopa hieman oletin, että heiltä tulisi lahjoituksena myös rahaa. He toivat mukanaan muun muassa leluja ja karkkia, joka tietysti on tärkeää sekin, mutta toisaalta turhauttavaa, kun ei paikka ole nyt auki.

Meitä suretti tämä kovasti ja päätimme kerätä jonkinlaisen summan kokoon, että päästäisiin alkuun. Mukaan lähtee näillä näkymin meidän sosionomiopiskelijoiden lisäksi fyssareita ja toimintaterapeutteja. Tänään kävimme viiden sosionomin ja paikan vetäjän voimin ostamassa ruokaa ja muita tarvittavia juttuja. Täytyy toivoa, että saataisiin myös jostain isompi lahjoitus. Pääasia kuitenkin, että keskiviikkona saadaan toiminta siellä taas käyntiin. Tuli todella hyvä mieli siitä, kun näkee, että rahat menee suoraan sinne mihin niitä tarvitaankin eikä välikäsille.  Luotan todella paljon heihin, jotka paikkaa pyörittävät. Uskon myös, että lapset ja nuoret saavat ruoan lisäksi paljon hyvää mieltä siitä, että heillä on paikka, jossa voi leikkiä sekä saada huomiota ja hellyyttä aikuisilta. Kaikki ne mainoksissa ja hyväntekeväisyyskonserteissa nähdyt kasvot ovat täällä todellisuutta. Ei sitä osannut odottaa miten pahalta tällaiset takapakit voivat tuntua. Harjoittelun päätteeksi haluan kyllä ehdottamasti ryhtyä edes yhden lapsen kummiksi. Nyt tuntuu todella siltä, että tekee jotain merkityksellistä.

Puheenaiheet Matkat Opiskelu Ajattelin tänään