Hello, it’s me I was wondering if after all these years you’d like to meet
Hei, minä täällä, muistatko vielä? Juu juu, minulla oli tämä musiikkipainotteinen Pelkkää valoa -blogi, mutta mitä kävi? Klassiset. Se hautautui kaiken alle: arjen, työn, äitinä olemisen ja elämän sumun. Pakko myöntää, että myös musiikin kuuntelu on hautautunut sen alle – olen viimeiset kaksi vuotta kuunnellut lähinnä vanhaa brittipopia, Håkan Hellströmiä ja The Nationalia. Hiton hyvää lohtumusaa, mutta ei kovin uutisoimisen arvoista?
Olen kuitenkin ollut Lilyssä koko tämän ajan. Olen kehittänyt uutta, kirjoittanut toimituksen blogiin (esim… öö… synnytyksestäni) lukenut blogejanne ahkerasti ja huikkaillut teille kommenteissa toimituksen tunnareilla. Täällä on siis eletty mukavaa ja lilyntäyteistä elämää. Olen kuitenkin saanut silloin tällöin tutuilta ja tuntemattomilta viestejä ja pyyntöjä, että voisiko blogi palata. Viimeksi eilen sain niin ihanan viestin Facebookissa eräältä faniltani Turusta, että hei, miksipä ei. Käynnistetään kevät, musiikki ja mennään kohti valoa.
Kuka siellä horisee, kysyt. Olen Anna, Lilyn ja Trendin tuottaja, toimittaja ja musiikin suurkuluttaja, jonka uran huippuhetkiä on tämän Lilyn taustajoukoissa ja toimituksessa hommailun lisäksi se, kun joimme Dave Grohlin kanssa kaljat backstagella.
Päivän musavinkkinä olkoon ei-niin-tuore, mutta väkevä James Bayn Scars. Samalla onnittelut hattupäälle, James pokkasi palkinnon eilisissä Brit Awardseissa, kuten myös Adele. Parhaana yhtyeenä palkittiin Coldplay. Ei mitään kovin yllättävää siis brittimusaskenessäkään? Lohtumusaa, sitä tuntuu koko maailma nyt kaipaavan.
Brit Awardseista on muuten tosi hyvä kooste Snapchatin Livessä. Minun horinani löydät snäpissä nimellä @annakarhubear.
Työpöytä on siivottu. Julisteet irroitettu nastoistaan. Pienet ikäväitkut työtä ja työkavereita kohtaan tuherrettu silloin tällöin (koko syksyn ajan).