Kuva
Pohjustuksena tähän tekstiin. Kirjotin 5vuotta sitten tän räpin ja se jäi paperien väliin, vaikka ei olis pitänyt..Tai ehkä sen pitikin.. Nyt se tuli eteeni, kuin sen olisi pitänyt päästä hengittämään.
Tekstin kokee jokainen niin kuin kokee, niin monta merkitystä ja kulmaa, kuin lukijaakin.Teksti alkoi elämään uutta elämää ja samalla jotenki hyvin kuvaava ja puhutteleva
——————————————————-
En ikinä ois, voinu kuvitellakkaan, mitä mä saan ja mitä mulle annetaan.Kumpikaan ei tienny, mitä oli luvas, tähä asti, molemmat ollu nii hukas.
Jossai lukos, mist avain oli hävinny,
tunsin sekä tiesin, etten vois, muka siitä selviytyy.
Me ei tiedetty, mitä pia kumpiki sais,
uuden alun, mist olis voinu haaveilla vain.
Hetki nyt, ku mä sun vierelläs oon,kaikki hyvin,mun ainoo täst eteenpäi oot.
Entises elämäs, aika harmaan värisii, lempiväri, mut ei mitenkää ilosii.
Olin koomassa, pimeessä, hukassa, jossai
vitun lukossa,
ny ku miettii,
sen pahan tunteen loukussa.
Ny mä elän, ja sust mä huomaan sen
rakkaus on hauras, yks hetki voi muuttaa sen.
Yks painallus vain, kaiken, se silloin muutti, meist tuli pari, koko elämän suunnan muutti.
Sun kuva, tuli jostai mun eteen,
hukuin niihi silmiin, ne painui
syvästi mun mielee.Sä olit jotain, uutta, ainutlaatusta, pilven tilas,leijuin linnun lailla ilmas.
Liekki mun sisällä,alko palaa uudelleen,elämän valo, palo,koin täs hetkes jonkun muuttuneen.
Edes mun viestit, ei sua karkottanu pois, sillon olin varma, et jotain tästä tulla vois. Mäen tiä, miten sä mua tajusit, kaiken sen, mitä mä sulle paasasin.
Yks painallus, teko pieni viaton,
ehkä kohtalo päätti, et näin sen mentävä vaa on. Niiku oltais, tunnettu jo aikasemmi, ei menny kauaa, ku mä sua kaksios lemmin.
Tunsin jo pian, et jotain siinä tapahtui,
tunteet muuttuu, ne syvemmälle porautu.
Mä oon varma, et tää juttu kestäis,
et kukaan tai mikään, tätä ei vois estää.
Haluun sun kans, aina yhes vaa kulkea, sama suunta, yhes esteiden läpi puskea.
Sua rakastan, mun syvältä sydämestä,
meidän elämä, tulee olemaa aina yhtä.
©Perhosefekti