Mitä mä kelaan

Tälle tekstille ei ollut otsikkoa,kun kirjoitin tämän. Kokonaisuudessaan ajatus tässä on ihana ja täydellinen.

___________________________________________

Ajattelen sua päivin ja öin,yön kuvina, niin oikean tuntuisina.

Tunnen sen rytmin,hetken,meidän retken ihanan. Ajan osaat pysäyttää,kaikki ympäriltä häviää,vain siihe sä jäät.

Säännöt meidän hetkeen,on se, mitä meillä on.

Voisiksä olla se,johon nojaisin, sen hetken ottaisin, kun sä olisit se.

Mun ei tarvi sanoo mitää,kun sä näät,mitä mä kelaan,mitä mä kelaan.

Tajuut jokaisen ilmeen.Kaipaan,rakastan,ihan mitä vaan, voisko tää näin ees ollakaan? Et mä näkisin sut,et mä näkisin sut?

Ees siihen hetkeen,pysähtyneiden kellojen hetkeen. Voisiksä olla se,johon nojaisin,sen hetken ottaisin,kun sä olisit se.

Näen sut päivin ja öin. Kerro mulle ,mitä sä tunnet, paljon halusit sanoa,muttet tiedä mitä se vois vaatia.

Ku sä elät,sun hymysi loistaa,hoitaa,kohtaa,se mut nostaa. Ja mun ääriviivat poistaa.

Perhosefekti