Teksti on hyvin henkilökohtainen ja jätän tämän vain tähän. Tää syntyi yhtenä yönä ja ne kaikki ajatukset piti saada paperille samantien. Vaikka itketti niin se helpotti.Haluan saada tehtyä tämän kappaleeksi ja hyvän melodian,jota voisin soitella.

……………………………………………

Et oo vielä tääl..Sua kovasti kaipaan, hymyäs valoisaa. Silmistäs nään sen katseen, minkä nään, kun itseäni peilistä katselen.

Sua kovasti kaipaankaan, näkisin kasvosi, kuinka kovasti minua muistuttaisitkaan.

Et oo vielä tääl, en viel näe sua tääl. Saat ympärillesi suojan ikuisen. Sen sun päällesi annan ja aina sut pahalta suojaan kannan.

”Tahtosi ymmärtäisin, ymmärryksen käsittäisin, korvani kuuntelisivat, rohkeutta sulle puhuisin, että itseesi luottaisit.”

Voimasi saat ja rohkeuteesi jäisit, sen meidän peilistä näkisit.

Mustat päivät sua ei maahan saisi, vaikka joku yrittäisi, aurinko paistaisi silti sisälläsi.

Siipieni suojaan sut sulkisin ja ikuiseen valoon lennättäisin.

”Tahtosi ymmärtäisin, ymmärryksen käsittäisin, korvani kuuntelisivat, rohkeutta sulle puhuisin, että itseesi luottaisit.”

Pohjustuksena tähän tekstiin. Kirjotin 5vuotta sitten tän räpin ja se jäi paperien väliin, vaikka ei olis pitänyt..Tai ehkä sen pitikin.. Nyt se tuli eteeni, kuin sen olisi pitänyt päästä hengittämään.

Tekstin kokee jokainen niin kuin kokee, niin monta merkitystä ja kulmaa, kuin lukijaakin.Teksti alkoi elämään uutta elämää ja samalla jotenki hyvin kuvaava ja puhutteleva

——————————————————-

En ikinä ois, voinu kuvitellakkaan, mitä mä saan ja mitä mulle annetaan.Kumpikaan ei tienny, mitä oli luvas, tähä asti, molemmat ollu nii hukas.

Jossai lukos, mist avain oli hävinny,
tunsin sekä tiesin, etten vois, muka siitä selviytyy.

Me ei tiedetty, mitä pia kumpiki sais,
uuden alun, mist olis voinu haaveilla vain.
Hetki nyt, ku mä sun vierelläs oon,kaikki hyvin,mun ainoo täst eteenpäi oot.

Entises elämäs, aika harmaan värisii, lempiväri, mut ei mitenkää ilosii.
Olin koomassa, pimeessä, hukassa, jossai
vitun lukossa,
ny ku miettii,
sen pahan tunteen loukussa.

Ny mä elän, ja sust mä huomaan sen
rakkaus on hauras, yks hetki voi muuttaa sen.

Yks painallus vain, kaiken, se silloin muutti, meist tuli pari, koko elämän suunnan muutti.
Sun kuva, tuli jostai mun eteen,
hukuin niihi silmiin, ne painui
syvästi mun mielee.Sä olit jotain, uutta, ainutlaatusta, pilven tilas,leijuin linnun lailla ilmas. 

Liekki mun sisällä,alko palaa uudelleen,elämän valo, palo,koin täs hetkes jonkun muuttuneen.

Edes mun viestit, ei sua karkottanu pois, sillon olin varma, et jotain tästä tulla vois. Mäen tiä, miten sä mua tajusit, kaiken sen, mitä mä sulle paasasin.

Yks painallus, teko pieni viaton,
ehkä kohtalo päätti, et näin sen mentävä vaa on. Niiku oltais, tunnettu jo aikasemmi, ei menny kauaa, ku mä sua kaksios lemmin.

Tunsin jo pian, et jotain siinä tapahtui,
tunteet muuttuu, ne syvemmälle porautu.

Mä oon varma, et tää juttu kestäis,
et kukaan tai mikään, tätä ei vois estää.

Haluun sun kans, aina yhes vaa kulkea, sama suunta, yhes esteiden läpi puskea.
Sua rakastan, mun syvältä sydämestä,
meidän elämä, tulee olemaa aina yhtä.

©Perhosefekti