Millaista olisi arki vauvan kanssa
Olen paljon miettinyt myös sitä, että millaiset odotukseni ovat lapsiperhearjen suhteen. Tässä kuvaus sellaisesta päivästä, kun voisin kuvitella meidän arjen parhaimmilaan olevan.
Vauva on syntynyt pari kuukautta sitten ja olemme aivan ihmeissämme edelleen kaikesta. Kaikki on uutta ja opettelemme edelleen arkea. Mieheni on palannut jo takaisin töihin, mutta hänellä on vaikeuksia keskittyä työhön, kun hänen tekisi mieli olla vain kotona meidän kanssa. Olen äitiyslomalla vauvan kanssa. Vauva nukkuu meidän huoneessa pinnasängyssä ja herättää muutaman tunnin välein syömään. Vauva on perustyytyväinen, mitä nyt välillä vähän itkeskelee. Minulle heräily ottaa vähän koville, joten onnekseni mieheni antaa aina viikonloppuisin minun nukkua pitkään ja hoitaa aamun vauvaa. Viikoilla aamut hoidan tietysti itse. Ulkoillaan vauvan ja koirien kanssa aktiivisesti – koirien aamupissalle heitän vauvan vain rintareppuun, mutta muuten vaunuillaan aktiivisesti. Välillä Pikku-Kissa (meidän vanhempi koira) herättää vauvan terävällä haukulla, mutta ollaan hyvin saatu haukkumista vähenemään kouluttamisella. Pikku-Karhu ja Pikku-Kissa ovat suhtautuneet vauvaan hyvin, mitä nyt Pikku-Karhu on joskus vähän mustasukkainen ja istuu vauvan päälle huomionkipeydessään. Vauvaa se naurattaa, sillä Pikku-Karhu on niin pehmeä ja pörröinen. Jännittää jo vähän, miten koikut suhtautuu vauvaan sitten, kun vauva alkaa liikkua. Olen palautunut synnytyksestä hyvin, paikat ovat vielä vähän kipeät, mutta pian voin alkaa liikkua enemmän. Silloin mieheni on vauvan kanssa kaksin, kun käyn salilla tuulettamassa päätäni ja haastamassa lihaksiani uudelleen. Salilla ollessani ikävöin kotiin joka hetki, mutta teen sen meidän kaikkien vuoksi, jotta jaksaisin paremmin. Välillä vauvaa tulee hoitamaan anoppi tai mun äiti, jotta käydään miehen kanssa leffassa tai syömässä kaksin. Vaikka joskus väsyttää, yritetään muistaa joka hetki kuinka onnellisia ollaan sekä toisistamme että vauvasta.
Jotakuinkin tuollaista meidän arki voisi olla. En kyllä tiedä yhtään, että onko 😀 Todennäköisesti yllätyksiä on joka tapauksessa odotettavissa (mutta antakaa kun leikin ajatuksella). Kun vauva alkaisi kävellä, harkittaisiin varmaan isompaa kotia, jotta koirille saadaan paremmin omaa tilaa. Aamutkin varmaan helpottuisi, jos koirat voisi päästää pikapissalle takapihalle, ennen kuin koko kaarti on saatu puettua ja lenkille. Ja olisihan se jossain kohtaa kiva saada lapselle oma huone. Olen haaveillut niin, että käytettäisiin perus-vanhempainvapaat ja sitten palattaisiin töihin. Lapselle voisi etsiä tosi hyvän jonkun esim. yksityisen tarhan (ne ei kuulemma ole juurikaan kalliimpia kuin julkiset, mutta niissä monesti on ihan erilainen aikuisten ja lasten välinen lukumäärä). Monesti niihin pitää ilmoittautua jo raskausaikana, mutta mehän ilmoitettaisiin. Hoidettaisiin miehen kanssa tarhaan viennit ja noudot vuorotellen niin koirien käyttämisetkin, jotta molemmat voisivat tehdä kuitenkin töitä tasapuolisesti. Tietysti kummankin sen hetken työtilanne huomioiden. Sairastamiset pyrittäisiin hoitamaan etäpäivillä. Tai käytettäisiin karhunpoika-palvelua, jossa saa hoitajan kotiin. Koska oltiin niin fiksuja, otettiin jo raskausaikana lapselle vakuutus, joka kattaa tarvittavat lääkärikulut, joten niihin ei tarvitse käyttää rahaa.
On niin ihanaa leikkiä ajatuksella vauvasta. Silti välillä iskee paniikkeja siitä, että mitä jos raskaus ei alkaisikaan tai tulisi keskenmeno tai vauva olisikin sairas… tai mitä jos me oltais huonoja vanhempia? Huomasin uutena vuotena muuten, että meillä oli kavereiden lapsiin kyllä valmiiksi tosi hyvät kasvatusmetodit. Kaverit oli tosi kovia komentamaan ”ei sinne, ei sitä, ei saa, hyihyi” (ja pakko myöntää, että käskyt oli joskus kyllä hieman ristiriitaisia), mutta unohtivat kokonaan kehua hienosti tehdystä työstä. Me kummatkin mun miehen kanssa tehtiin leluista vaihtokauppaa ”anna toiselle lapselle tuo, niin minä annan sinulle tilalle tätä” ja heti, ku lapsi teki oikein, kehuttiin aivan valtavasti. Parivuotias lapsi on noin suunnilleen koiran älykkyyden tasolla ja mehän ollaan aikamoisia koirankasvattajia kummatkin 🙂