Miten selättää säästöliekki?

Kuten kerroin edellisessä postauksessani, sen lisäksi, että minulla todettiin syksyllä 2015 kilpirauhasen vajaatoiminta, kärsin mitä todennäköisemmin myös ns. säästöliekki-ilmiöstä. Todennäköisesti työstressillä ja tiukalla häädieetillä olin väsyttänyt kilpirauhaseni. Kun kilpirauhanen laiskistui, painoa tuntui alkavan kertyä jo sillä, että vilkaisikin herkkujen suuntaan! Kokeilin erilaisia nettidieettejä, joissa syötiin tiukan ruokavalion mukaan ja treenattiin viitisen kertaa viikossa. Aamuaerobisia tyhjällä vatsalla ja niin edelleen. Ja puuroa ja raejuustoa. Tiukka ruokavalio ja treeni saivat minut entistä uupuneemmaksi. Eikä paino pudonnut paria sataa grammaa enempää. Jos ikinä söin yhtään mitään dieetin ohi, lihosin heti. Kehoni yritti kaikin keinoin pitää itsensä hengissä. Kehoni oli siirtynyt ns. säästöliekille.

Säästöliekki-ilmiössä on kyse siitä, että aineenvaihdunta hidastuu niin matalalle tasolle, että laihtuminen on lähes mahdotonta. Aineenvaihduntahan ei ole sama asia kuin vaikkapa vatsan toiminta, vaan se tarkoittaa kehosi peruskulutusta, jota tiukka dieetti ja vaikkapa painonpudotus aina alentavat automaattisesti aiempaa matalammalla tasolle. Säästöliekissä keho on kuitenkin niin shokkitilassa, että sen alkukantaiset mekanismit ovat siirtäneet sen hengissäsäilymis-tilaan. Jos mikä tahansa eläin joutuisi niin kovaan stressiin, kuin tällaisen henkilön keho on joutunut, se tarkoittaa sitä, että ruoka on loppunut ja kaikki energia käytetään nyt sen etsimiseen. Vähäisen ravinnon puutetta paikataan sillä, että elimistön elintoimintoja hidastetaan niin paljon kuin mahdollista. Samalla ruuan etsintään kuluu entistä vähemmän energiaa. Mikäli ruokaa tulee jälleen saataville, siitä pyritään ottamaan kaikki energia mahdollisimman tehokkaasti irti ja varastoimaan se elimistöön seuraavaa nälkää peläten. Tämän vuoksi usein on myös valtavia ruokahimoja – keho pyrkii kertomaan kaikin tavoin, että nyt on saatava ruokaa ja mielellään vielä mahdollisimman paljon ja energiatiheää. Hengissä säilymisen mekanismit ovat alkukantaisimpia kehomme mekanismeja, jotka ovat taanneet sen, että me kukin olemme tässä nyt. Ei meidän nykyihmisen keho tiedä, että oikeasti me elämme yltäkylläisyydessä ja haluaisimmekaan vain näyttää riutuneilta.

Tällaisen säästöliekki-tilanteen purkaminen ei ole suinkaan helppoa. Keholle pitää viestittää kaikin keinoin, että hätä on ohi eikä uutta nälänhätää ole lähimaillakaan. Tässä minun vinkkini säästöliekin purkamiseen:

1. Ainoa keino päästä ulos tilanteesta on kasvattaa ruuan määrää kohti omaa todellista energiankulutustasi (voit tarkistaa oman kalorin kulutuksesi esim. täältä). Pikkuhiljaa, 100-200 kcal per viikko. Tarkkaan ja rajoitetusti. Painosi todennäköisesti nousee, mutta nousu tasaantuu kyllä lopulta. Muista syödä säännöllisesti 3-4 tunnin välein ja suosi ihan tavallista kotiruokaa!
2. Vähennä kehon stressiä, kuten liikuntaa, ota jopa viikko tai pari kokonaan paussia. Harrasta mielellään rentouttavaa liikuntaa, kuten Yin-joogaa tai kokeilla vaikka mindfullnessia. Lisää yöunien painoarvoa elämässäsi.
3. Koko ajan pitää uskoa, että tekee oikeaa asiaa. Laihduttajan identiteetistä on todella vaikea päästä eroon. Vähän väliä tekee mieli palata entiseen, vaikka tietää, ettei se johda mihinkään hyvään. Ja sen tunnistaminen on ihan ok.
4. Kun tuntuu, että olet saanut kaikki edelliset kohdat toteutettua, aloita painoharjoittelu, jotta saat positiivista aineenvaihdunnallista vastetta. Ja tietysti lisää muutakin hyvää oloa. Muista lisätä myös ruokaa kulutuksen kasvaessa!

Kun kalorit on saatu nostettua riittävälle tasolle, aineenvaihdunnalle pitää antaa aikaa käynnistyä. Ja paljon! Aineenvaihduntaa voi painoharjoittelun lisäksi buustata kunnon yöunilla, valituilla lisäravinteilla ja positiivisella asenteella. Kun aineenvaihdunta on palautunut, paino ei jatka nousuaan, vaan se tasaantuu ja nälänsäätely alkaa toimia normaalisti. Keho huomaa, ettei ylimääräisestä painosta tarvitse enää pitää kiinni ja se luopuu vararavinnoista. Keho palaa omaan luonnolliseen biologiseen painoon, jossa painoa ei tarvitse erityisesti vahtia tai säädellä. Laihdutukselle ei ole enää tarvetta.

Itselläni olotila oli treenejä aloittaessa niin kamala, että treenit vain pahensivat oloa. Välillä treenien jälkeen pyörrytti ja tuntui siltä, että oksennan. Otin tilapäisesti avukseni treenilaturit ja -buusterit sekä sain valtavasti tukea lähipiiriltäni jatkamiseen. Vasta neljän kuukauden jälkeen treenit alkoivat vasta maistua ja aloin saavuttaa niillä hyvää oloa! Mutta siinä kohtaa myös nälänsäätely alkoi toimia ja paino alkoi pikkuhiljaa pudota alaspäin. Tie on kuitenkin ollut hyvin hidas. Takana on nyt noin vuosi kilpirauhasen vajaatoiminnan toteamisesta ja painoni on pudonnut vasta muutamia kiloja. En kuitenkaan tiedä yhtään, mitä kehoni homeostaattinen paino eli biologinen paino olisi. Olen ollut dieetillä koko elämäni. Ravitsemusterapeutti varoitteli, että se ei välttämättä ole enää se sama 60 kiloa kuin parikymppisenä. Ja oikeastaan en enää välitäkään mitä paino olisi. Tällä matkallani olen oppinut niin paljon hyvinvoinnista ja omani kehoni toiminnasta, etten ole enää valmis keinolla millä hyvänsä olemaan vain hoikka. Haluan olla hyvinvoiva, nukkua hyvin, jaksaa treenata, olla fyysisesti vahva, iloinen ja hyväntuulinen, toimiva vatsainen…ja toki normaalipainoinen, mutta se riittää. Että pääsee sille samalle painokäyrälle, jossa keskivertoihmisen painon ja pituuden suhteen jonkun 50-luvun tilastotieteilijän mukaan pitäisi olla. Tai olisko se kehon koostumus kuitenkin ehkä tärkeämpi…?