Kirja-arvostelu: reipas, rakas raskaus

Kaisa Jaakkola: Reipas, rakas raskaus. 2015, Tammi.

Himoitsin jo pitkään Kaisa Jaakkolan reipas, rakas raskaus -kirjaa luettuani hänen Hormonidieetti-kirjansa. Varasin kirjan Helsingin kaupungin nettikirjastosta, mutta jono tuntui kestävän ikuisuuden. Lopulta sain kirjan luettavakseni BookBeat-palvelun kautta ja olin onnessani. Kirja kun kehotetaan lukemaan jo pari vuotta ennen kuin lasta aletaan toivoa.

4c79c6a0-14a1-4aaa-84f6-285fed8c61cf-12841-00000c53c78d4825_tmp

Kuva täältä

Reipas, rakas raskaus perustuu Kaisa Jaakkolan omaan matkaansa äidiksi. Kirja alkaa siitä, kun Kaisa saa keskenmenon ja hän alkaa miettimään miksi näin kävi. Kaisalla ja hänen miehellään on varsin pitkä tie vanhemmiksi, sillä raskaus ei tunnu yrityksistä huolimatta alkavan onnistuneesti. Koko ajan Kaisalla on mielessään ajatus, että hänen kehossaan on ongelmatilanne eikä se kykene tulemaan raskaaksi ennen kuin tilanne on korjattu. Kaisa kärsii muun muassa kilpirauhasen vajaatoiminnasta ja kovasta stressistä. Kaisa alkaa korjata tilannetta ruokavaliolla, lisäravinteillä ja järkevällä painoharjoittelulla – ja tadaa, raskaus lopulta alkaa. Kirjassa Kaisa jakaakin vinkkinsä siitä, kuinka erilaisin keinoin voi pyrkiä parantamaan omaa ja puolisonsa hedelmällisyyttä. Kirjassa on myös Kaisan lukijoiden vastaavia kokemuksia, jotka vahvistavat näiden asioiden merkitystä.

Raskauden alettua, Kaisa kertoo koko raskaudensa kulusta ja tekemistään tutkimuksista siitä, kuinka ruokavaliolla on merkitystä kehittyvälle vauvalle. Hän jakaa kaikki vinkkinsä lapsen hyvinvoinnin edistämiseksi jo raskausaikana. Vaikka Kaisa kirjoittaakin, että elämään tulee silti suhtautua rentoudella eikä ottaa liikaa stressiä täydellisyyteen pyrkimisestä, huomaan itsekin aika ajoin ajattelevani ”miten ikinä voin selvitä muka raskaudesta, jos voin samalla koko ajan pilata lapseni”. Kirjassa nimittäin viitataan vahvasti tutkimuksiin, joissa kerrotaan kuinka huono ruokavalio voi aiheuttaa lapselle aineenvaihdunnallisia ja kehityksellisiä vaurioita, kuten lisätä ADHD-taipumusta. Luulen, että erilaiset lukijat suhtautuvat näihin vinkkeihin eri tavalla, mutta itse olen sen verran paha perfektionisti, että pientä tilapäistä stressiä aiheutui tästä tuhdista tietopaketista.

Kaiken kaikkiaan, kirjasta sai hyviä vinkkejä siitä, kuinka voi edistää raskaaksi tulemistaan hyvillä valinnoilla ja antaa näiden valintojen pysyä kirkkaana mielessä myös raskausaikana ja siten taata parhaat mahdolliset rakennuspalikat omalle kehittyvälle vauvalleen. Varmasti, mikäli olen itse joskus raskaana, palaan kirjaan tarkistelemaan Kaisan suosittelemia lisäravinteita ja niiden määriä raskausaikana. Suosittelen kirjaa erityisesti heille, jotka tietävät jo jonkin verran terveellisistä elämäntavoista ja ovat valmiina hieman hifistelemään parhaan mahdollisen lopputuloksen saamiseksi – ja samalla kannattaa yrittää pitää mielessään, ettei vaadi itseltään liikaa. 4/5

Kulttuuri Raskaus ja synnytys Kirjat

Paljastus ja päivän fiiliksiä

Musta on aika hauska ollut huomata, kuinka muutama on ollut kommenteissaan vähän huolissaan mun ”miehen päänkääntö”-urakasta. Paljastan nyt, ettei sellaista ole olemassakaan. Olemme kyllä keskustelleet mieheni kanssa vauvakuumeestani, ja sen perusteella sopineet, että yritämme vauvaa vuonna 2018. End of story. Vaikka uskon parisuhteessa keskustelemiseen, on mielestäni kummallakin hyvä olla myös omia juttuja. Ja vaikka en kannata salailua, uskon myös, ettei ihan joka asiaa tarvitse jakaa, mikäli se voisi potentiaalisesti tuottaa toiselle pahaa mieltä. Mieheni on ratkaisu-ihminen. Hän haluaa ratkaista kaikki ongelmat, joten tiedän, että vauvakuumeeni voisi ahdistaa häntä, kun hän ei pysty ratkaisemaan sitä juuri nyt. Tällä hetkellä vauvakuumeeni on sellainen asia, että hän tietää sen olemassaolosta, mutta muutoin haluan pitää tämän projektin vielä tässä kohtaa omana juttunani. Siksi perustin myös blogin ja olen jakanut tunteitani läheisen ystäväni kanssa. Ihanaa, että olet liittynyt tälle matkalle kanssani!

Päivän fiiliksiin. Kuuntelin tänään autossa työmatkalla Maaret Kallion Lujasti lempeä -äänikirjaa (vahva suositus muuten!), ja ymmärsin, että olen ollut viime päivinä aika ahdistunut, sillä olen yrittänyt rationalisoida tunteitani. Vauvakuume on kyllä sellainen pirulainen, että vaikka kuinka tietäisin, että aikamme tulee myöhemmin, en ole pystynyt lopettamaan sen ajattelemista. Yritin pakolla – ilmoitin itselleni, että tämä asia on nyt käsitelty ja sen päässä vatvominen on turhaa. Maaretia kuunnellessa ymmärsin, että en voi järjellä pakottaa tunteitani sivuun, vaikka kuinka haluaisin. Se vain pahentaa tunnetta. Vauvakuume on tällä hetkellä osa minua ja minun on opeteltava elämään sen kanssa. Heti tämän oivalluksen jälkeen ahdistukseni on helpottanut nyt ainakin hetkeksi.

Oikeastaan tämä ”odotuksen odottelu”-vaihe on aika hauska vaihe, jos yrittää tarkastella asiaa objektiivisesti. Kutkuttava. Jos asiat menevät toivotusti, elämme kahden nyt viimeisiä vuosia pitkään aikaan. Mikä kiire tässä on? *tähän sellainen silmiään pyörittelevä emoji* Olen joskus vähän hätäinen, ja insinööri (no offense taken). Mutta olisin saleen hyvä äiti mun lapselle – oli se sitten biologinen tai ei. Selkeästi vaan olen tarvinnut aikaa kypsyä. Ja kun äitiyden aika joskus koittaa, olen niin valmis kuin minun tarvitsee olla ollakseni sen lapsen maailman ihanin äiti.

Suhteet Rakkaus Raskaus ja synnytys Ajattelin tänään