Pieniä sairauksia

Kilpirauhasen vajaatoiminta

Minulla todettiin vuosi sitten, marraskuussa 2015, kilpirauhasen vajaatoiminta. Olin jatkuvasti uupunut. Kun tulin töistä, en kyennyt tekemään mitään. Makasin sohvalla. Mieheni yritti patistaa minua lenkille, en vain jaksanut. Joskus kävin, mutta tulin entistä väsyneempänä takaisin kotiin. Söin huonosti vähän mitä sattui. Kalorit olin vetänyt niin minimiin kuin kehtasin. Silti painoni nousi tosi nopeasti tosi paljon. Kun kollegani vihjasi, että oireeni ovat kuin hänellä ja hän sairastaa kilpirauhasen vajaatoimintaa, tartuin heti vinkkiin ja hakeuduin hänen suosittelemalleen yksityislääkärille.

TSH-arvoni oli koholla, mutta lääkärin mukaan se ei riitä pelkän diagnoosin saamiseksi. Onneksi lääkäri oli kuitenkin vastoin monia kollegoitaan valmis kokeilemaan tyroksiinia jo oireideni vuoksi. Meni pari päivää, ehkä viikko, lääkkeen aloittamisesta, kunnes yhtäkkiä tuntui siltä, että joku on sytyttänyt valot! Aloin virkistyä. Ja kun maailmassa alkoi olla värejä, oli helpompi alkaa pohtia muita ongelmakohtia.

Lääkäri varoitteli, että pelkkä lääkitys ei välttämättä korjaa kaikkia ongelmiani. Sairastumisen aikoihin kertynyttä painoa se ei suoraan poista tai tee liikunnasta välttämättä sen kivempaa. Se ei välttämättä myöskään täysin poista väsymystä. Olin kiduttanut itseäni jatkuvasti erilaisilla nettidieeteillä pyrkiessäni pysäyttämään painon nousun. Tulihan joka suunnasta kommenttia, että lihavuus on vain laiskuutta ja ”pitää ottaa itseään niskasta kiinni”. Ai luoja, miten paljon televisiossa juuri sinä syksynä pyöri laihdutusohjelmia. Sohvalla maatessani tuli niitä katsottua. Söin parhaimmillaan kuukausia 1200 kilokaloria. Kärsin mieliteoista. Lääkäri totesi, että mitä todennäköisemmin kärsin myös ns. säästöliekki-ilmiöstä. Aineenvaihduntani on stopannut.

Miten sellainen säästöliekki sitten selätetään? Siitä lisää seuraavassa postauksessani!

Suhteet Oma elämä Terveys

Hyvin alkanut vuosi 2017

Vietettiin uusi vuosi poikkeuksellisesti lapsiperhemeiningillä yhden raskaana olevan ja kahden pienen lapsen perheen kanssa, ja nautimme aivan suunnattomasti seurasta. Mieheni leikki isäntäperheen 2-vuotiaan kanssa valtaosan illasta ja tuntuu, että hän jollain tasolla huomasi kuinka ihanaa voisikaan olla isä. Koko kotimatkan puhuimme siitä, kuinka loistava uusi vuosi meillä olikaan. Kotiin päästyä mies sanoi, että ”mitä jos mekin hankittaisiin tuollainen tirriäinen tänä vuonna”. Vastasin huolettomasti vain ”olisiko se kiva”, johon hän totesi hiljaa, että ei se ehkä olis. Hmph. Tiedän, että mieheni ajattelee, ettei hänellä mielestään olisi just nyt paras hetki perheelle. Onhan hän juuri aloittanut yritystoiminnan, joka ei ole vielä ihan vakaalla tasolla. Olen kuitenkin valtavan iloinen siitä, että suunta on selkeästi nyt oikea. Tässä on nyt hyvin aikaa kypsyä ajatukseen <3

Tänä vuonna aion tehdä seuraavia asioita:

  • Hoitaa kehoani syömällä laadukkaasti sekä liikkumalla riittävästi niin arkiliikuntana kuin treeneissä. Opettelemaan herkuttelemaan joskus ilman omantunnon tuskia.
  • Hoitaa parisuhdettani sanomalla miehelleni päivittäin rakastavani häntä ja koskettamalla, lähtemällä hänen kanssaan treffeille ja yrittämällä viettää hänen kanssaan mahdollisimman paljon yhteistä aikaa. Se aika maksaa vielä itsensä takaisin, jos/kun mekin joskus elämme lapsiperhearkea.
  • Hoitaa työni kunnialla ja huolellisesti – kuitenkaan edellisistä kohdista tinkimättä. Otan vastaan kaikki uudet haasteet sekä tarjoan tarvittaessa itseäni silloin, kun työssäni ei panostani huomata. Annan kuitenkin myös muille tilaa loistaa ja tuen heitä etenemisessään.
  • Hoitaa paremmin muita ihmissuhteitani. Olen laiminlyönyt ystäviä ja sukulaisia jo jonkin aikaa, joten pyrin parantamaan kontakteja ystäviini. Otan tavoitteeksi, että minun pitää tavata (tai olla muuten yhteydessä) vähintään yhteen ystävääni kerran viikossa.

img_1752Aion myös nauttia uhkapelaamisesta ja joskus drinkistä tai parista 🙂

Mitä sinä meinaat tehdä alkaneena vuonna?

 

Suhteet Oma elämä Mieli Raskaus ja synnytys