Paljastus ja päivän fiiliksiä
Musta on aika hauska ollut huomata, kuinka muutama on ollut kommenteissaan vähän huolissaan mun ”miehen päänkääntö”-urakasta. Paljastan nyt, ettei sellaista ole olemassakaan. Olemme kyllä keskustelleet mieheni kanssa vauvakuumeestani, ja sen perusteella sopineet, että yritämme vauvaa vuonna 2018. End of story. Vaikka uskon parisuhteessa keskustelemiseen, on mielestäni kummallakin hyvä olla myös omia juttuja. Ja vaikka en kannata salailua, uskon myös, ettei ihan joka asiaa tarvitse jakaa, mikäli se voisi potentiaalisesti tuottaa toiselle pahaa mieltä. Mieheni on ratkaisu-ihminen. Hän haluaa ratkaista kaikki ongelmat, joten tiedän, että vauvakuumeeni voisi ahdistaa häntä, kun hän ei pysty ratkaisemaan sitä juuri nyt. Tällä hetkellä vauvakuumeeni on sellainen asia, että hän tietää sen olemassaolosta, mutta muutoin haluan pitää tämän projektin vielä tässä kohtaa omana juttunani. Siksi perustin myös blogin ja olen jakanut tunteitani läheisen ystäväni kanssa. Ihanaa, että olet liittynyt tälle matkalle kanssani!
Päivän fiiliksiin. Kuuntelin tänään autossa työmatkalla Maaret Kallion Lujasti lempeä -äänikirjaa (vahva suositus muuten!), ja ymmärsin, että olen ollut viime päivinä aika ahdistunut, sillä olen yrittänyt rationalisoida tunteitani. Vauvakuume on kyllä sellainen pirulainen, että vaikka kuinka tietäisin, että aikamme tulee myöhemmin, en ole pystynyt lopettamaan sen ajattelemista. Yritin pakolla – ilmoitin itselleni, että tämä asia on nyt käsitelty ja sen päässä vatvominen on turhaa. Maaretia kuunnellessa ymmärsin, että en voi järjellä pakottaa tunteitani sivuun, vaikka kuinka haluaisin. Se vain pahentaa tunnetta. Vauvakuume on tällä hetkellä osa minua ja minun on opeteltava elämään sen kanssa. Heti tämän oivalluksen jälkeen ahdistukseni on helpottanut nyt ainakin hetkeksi.
Oikeastaan tämä ”odotuksen odottelu”-vaihe on aika hauska vaihe, jos yrittää tarkastella asiaa objektiivisesti. Kutkuttava. Jos asiat menevät toivotusti, elämme kahden nyt viimeisiä vuosia pitkään aikaan. Mikä kiire tässä on? *tähän sellainen silmiään pyörittelevä emoji* Olen joskus vähän hätäinen, ja insinööri (no offense taken). Mutta olisin saleen hyvä äiti mun lapselle – oli se sitten biologinen tai ei. Selkeästi vaan olen tarvinnut aikaa kypsyä. Ja kun äitiyden aika joskus koittaa, olen niin valmis kuin minun tarvitsee olla ollakseni sen lapsen maailman ihanin äiti.