Vaihto aakkosina osa 1/2

SAM_1952.jpg

SAM_1995.jpg

Vaikka viime viikolla lupailin läpikäyntiä tästä reissusta on tunteet ja ajatukset tällä hetkellä niin sekavia, että taidan kerätä niitä vielä viikon kokoon. Ajattelinkin nyt käydä vaihdon parhaat palat läpi aakkosten avulla.

A AURINKO 

Ehdottomasti yksi parhaista jutuista Valenciassa oli sää. Ainostaan lokakuu-marraskuun vaihteessa aurinko väistyi sateitten tieltä hetkeksi, mutta palasi joulukuuksi ja aaton aattona taidettiin jopa palaa jalkapallopelissä. Pelkään, että auringon selkeästi vähempi näkyminen Suomessa saattaa tulla vähän shokkina. Mutta tosiaan, ei oo paljon tarvinnut puolen vuoden aikana napsia D-vitamiineja. 
 

B BLASCO IBANEZ

Blasco Ibanez on iso katu Valenciassa, jonka varrella on paljon paikallisten ja varsinkin opiskelijoiden/nuorten suosimia ravintoloita ja kahviloita. Kaikki kaverini asuivat Blascon varrella, sieltä löytyy suurin osa lempiravintoloistani ja kaiken lisäksi tie vie kaupungin läpäisevästä puistosta suoraan rantaan. 
 

CAFE CON LECHE

[vapaasti suomennettuna: maitokahvi] Siis yksi ehdottomasti parhaista asioista Espanjassa oli se, miten hyvää kahvia siellä oli ja miten halvalla sitä sai. Koulun kahvilassakin, jossa kahvi maksoi vain 80 senttiä, itse kahvi jauhettiin oikeista pavuista ja maitokin vaahdotettiin. Pettymys tulee siis olemaan suuri, kun matkalla Helsinki-Vantaalta kotiin nappaan ABC:lta mukaan Juhla Mokkaa. 

 

DORAYA

D kirjain oli melko hankala, mutta kyllähän sieltä sellainenkin löytyi, nimittäin yksi lempiravintoloistani: Doraya, sushi-ravintola, jossa käytiin monta kertaa lounaalla, ja muun muassa viimeisenä iltanani syömässä. Ehkä yleisemmin tämä sana voisi kuvastaa sitä, millaisen rakkauden sushin syömiseen Espanjasta löysin. Sushia söin melkein vähintään kerran viikossa, parhaina viikkoina kolme. 

 

ESPANJAN KIELI

Mitä useammin tästä mainitsen, sitä enemmän tuntuu siltä, kuin yrittäisin selitellä jopa itselleni sitä, että opin sentään jotakin hyödyllistä vaihtoni aikana :D. Mutta oikeasti espanjan kieli on konkreettisin ”muisto”, joka Espanjasta tulee jäämään. Vaikka suurimman osan ajastani Valenciassa puhuinkin esimerkiksi kavereideni kanssa englantia, sekoittui joukkoon jonkin verran varsinkin espanjan kielisiä sanontoja. Espanjan kielestä tuli puolen vuoden aikana myös niin vahva osa arkea, että vastaan täällä Pariisissakin kaikille kahviloiden & ravintoloiden työntekijöille espanjaksi. 

 

FIESTA

[vapaasti suomennettuna: juhla] Tähän ei tarvitse varmaan sen enempää avata sitä yleistä mielikuvaa vaihto-oppilaan elämästä pelkkänä juhlimisena opiskelun tai minkään muunkaan sijaan, mutta Espanjassa todella osataan juhlia! Pelkästään latinalainen musiikki laittaa lanteet keinumaan ja ihmisten rento ja hyvä fiilis nostaa tunnelmaa entisestään. 
 

GOOGLE MAPS

Iskä varmaan nauraa tälle kohdalle katketakseen, mutta ei sille minkään voi, miten huono suuntavaistoni on. Google mapsin avulla olen pärjännyt Espanjassa, Ranskassa ja aion luottaa luottoappiini Englannissakin. Google maps on tuonut esille itsestäni myös melkoisen hullun suunnittelijan puolen. Metromatkan kestot ja asemien sijainnit on tsekattu 3 viikkoa ennen kuin koko metroa edes tarvitaan. Siitä, kuinka kaukana lähtöni oli tajunnastani kertookin jotain se, että kaverini joutui googlaamaan puolestani metron, jolla eilen ehdin lentokentälle. 
 

HÄRRE GYYD 

[vapaasti suomennettuna herran jumala] Pahoittelen tätä erittäin heikkoa aasinsiltaa aiheeseen, mutta härry gyyd kuvaa minulle yhtä uutta ystävyyssuhdetta, mutta samalla suomalaisuuttani, josta kirjoitin lisää tässä ’humoristisesti’ otsikoidussa tekstissä:  https://www.lily.fi/blogit/pilvilinnoissa/suo-kuokka-ja-jussi. Tutustuin matkani aikana yhteen pohjoismaalaiseen ihmiseen, ruotsalaiseen sielunkumppaniini. Melko samanlaisten luonteenpiirteiden lisäksi meitä yhdisti yhteinen ns. salakieli, jota kukaan muu ei ymmärtänyt (hänen puheestaan en minäkään kaikkea ymmärtänyt, mutta ehkä ruotsintaitonikin on päässyt salamyhkää kehittymään). Lisäksi ymmärsin, että Suomessa, ja varsinkin Varsinais-Suomessa käytetään melko paljon ruotsinkielisiä ilmaisuja tai ruotsiin linkitettyjä sanoja, joista ilmeisesti tätä kyseistä härre gyyd -lausahdusta ei Ruotsissa kuitenkaan kukaan käytä. 

 

I ITSEENSÄ TUTUSTUMINEN 

Sieltä se pommi tuli! Yllättävän moni jo vaihdossa olleista ihmisistä sanoi lähtiessäni, että he ovat itse muuttuneet vaihdossa jonkin verran. ”Kliseistä mutta totta”, taisi yksi heistä sanoa. En osaa näin lyhyen ajan jälkeen oikeastaan hahmottaa, kuinka syvästi tämä aika on itseeni vaikuttanut, mutta jonkinlaista asennemuutosta on ainakin tapahtunut. Etäisyys omaan arkeen on kuitenkin antanut aikaa ajatella ja avannut uusia näkökulmia omaan elämään. Jonkin verran olen oppinut lisää myös läheisistä ihmisistäni sekä omista ihmissuhteistani. 

 

J JOULU

Vietettiin joulu perheen kesken tänä vuonna Valenciassa ja uskon, ettei kukaan meistä ihan heti tätä joulua unohda. Sää oli tietysti melko erilainen kuin Suomessa, eikä iskää haitannut yhtään jouluhössötyksen ohittaminen, mutta itselleni joulu oli ennen kaikkea ihana pikkubreikki opiskelusta, ja se että sain viettää sen läheisteni kanssa, oli best! 

 

K KILOMETRIT 

Koska niitähän kertyi! Nopeasti laskettuna google mapsin avulla noin 10 500 eri kaupunkien välille puolen vuoden aikana. Junissa, busseissa ja lentokoneissakin on siis tultu istuskeltua enemmän kuin tarpeeksi, mutta kaikki reissut ovat olleet niin mahtavia, etten kadu niistä yhtäkään. Tällä hetkellä kuitenkin tiedän, että kun viimeinen lentoni laskeutuu Helsinki-Vantaalle, saa matkustelu hetkeksi jäädä, ja nautin kotona olemisesta täysin rinnoin.

 

Näitä aakkosia olikin hiukan enemmän kuin muistin, joten jatketaan L:stä eteenpäin huomenna. Nyt lähden nauttimaan vielä viimeisistä tunneista Pariisissa, hauskaa iltaa ja hyvää yötä! 

suhteet oma-elama matkat

Viimeinen viikko

SAM_0607.jpg

SAM_0849.jpg

SAM_1162.jpg

Tänään pärähtää virallisesti viimeinen Espanja-viikkoni käyntiin. Vaikka Suomeen saavunkin vasta kahden viikon päästä, lähtee lentoni Valenciasta ensiviikon sunnuntaina. Helsingin sijasta lennän silloin Pariisiin, josta jatkan matkaa vielä Lyonin ja Lontoon kautta viikon jälkeen vihdoin Suomeen. Viimeinen viikkoni käynnistyy mitä mukavimmin tentin merkeissä, ja toisesta sekä samalla viimeisestä tentistä pääsen eroon vasta perjantaiaamuna. Sen jälkeen onkin enää yksi päivä aikaa nautiskella Valencian auringosta, ja sunnuntaina nappaan viimeisen metroni Aragonin asemalta lentokentälle. 

Ajatukset ovat tällä hetkellä melko ristiriitaiset. Tuntuu, että siitä ei ole aikaakaan, kun astuin Amsterdamin lentokoneesta Espanjan maaperälle ja etsin asuntoni läheisyydestä ruokakauppaa. Toisaalta tuntuu, että olen ollut täällä paljon kauemmin kuin reilut 5 kuukautta, sillä olen ehtinyt tehdä niin paljon enemmän asioita kuin normaalisti syksyisin Suomessa ehdin. Vaikka varsinkin loppua kohden päiväni ovat täyttyneet paljolti opiskelusta, on tänä aikana ehtinyt tapahtua niin paljon, että sitä on jopa vaikea uskoa. Ollaan käyty kavereiden kanssa läpi sitä kaikkea, mitä ollaan täällä puolen vuoden aikana tehty. On mahtava ajatella, että mitä tahansa tapahtuukin, niin näitä muistoja ei voi kukaan ottaa itseltäni pois. Ei retkiä ympäri Espanjaa, aamuyöhön tanssittuja tunteja, aurinkoisia päiviä rannalla eikä tiiviitä ystävyyssuhteita. On hassua ajatella, että vielä vuosi sitten nämä ihmiset eivät olleet osa elämääni. 

Puoli vuotta on ollut kuitenkin itselleni juuri täydellinen aika, sillä vaikka täällä on kaikki mennyt todella hyvin, olen todella valmis palaamaan Suomeen helmikuussa. Näihin fiiliksiin vaikuttaa kuitenkin vahvasti se, että myös lähes kaikki ystäväni ovat lähdössä kotiin ensi viikolla. Samalla Suomessa minua odottavat uusi koti, työpaikka ja mahdollisuus yhden unelmani toteuttamiseen. Täällä kun jäljellä on enää opiskelua ja hyvästien sanomista. 

Kuten silloin, kun olin lähdössä tänne, en ole nytkään sisäistänyt sitä, että ensi sunnuntain reissu on tämän matkan viimeinen. En usko, että tämä uppoaakaan tajuntaani ennen kuin istun Lontoo-Helsinki koneessa kahden viikon päästä. Kaksi viikkoa, se tuntuu aika uskomattomalta! Enää 14 päivää jäljellä 167:stä, alle kymmenen prosenttia. 

Viimeisen espanjan viikkoni aion kuluttaa opiskelun lomassa viettämällä mahdollisimman paljon aikaa ystävieni kanssa, nauttimalla niin paljon cafe con lecheä, sushia ja Tanto Montan tapaksia kuin vatsani kestää. Juusto-kinkku napolitanojen vastapainoksi koitan ottaa kaiken ilon irti täällä vallitsevista juoksukeleistä, joiden kaltaisia Suomessa joutuu vielä hetken odottelemaan sekä koulun Crossfit tunneista, joita minun tulee varmasti ikävä. Kaiken hauskan vastapainoksi joudun sanomaan neljät kiperimmät hyvästini ja luopumaan näistä tutuista kasvoista toistaiseksi kokonaan. Hyvästien sanominen tuntuu haikealta, mutta jälleen ristiriitaiselta. Hyvästit täällä tarkoittavat sitä, että pääsen näkemään läheiseni Suomessa. En kuitenkaan ihmettele jos kyynelkanavat aukeavat ensi viikolla tuon tuostakin: enhän mä sure tän kaupungin jättämistä, vaan näiden ihmisten. 

Palaan ensi viikolla tarkemmin siihen, miten vaihto ja nämä viisi kuukautta ovat itseeni vaikuttaneet, ja millainen reissuni takaisin Suomeen tarkemmin on! Toivottavasti siellä hyvät säät jatkuu siihen asti kun palaan, pian nähdään Suomi! 

P.S Tähän mennessä kaikki tentit läpäisty kirkkain arvosanoin, jopa espanja! 

suhteet oma-elama