Joulutervehdyksiä jokaiselle

Joulukorttien lähettäminen on ollut minulle aina paljon enemmän, kuin hätäisesti lätkäisty postimerkki kaupan uuden kiiltäväpintaisen kortin nurkkaan. Se on yksi tärkeistä perinteistä, joita joulunodotus tuo mukanaan. Suunnittelen, ideoin, kaivan inspiraatiota netistä ja kun kaikki on valmista, istun alas ja alan maalata (tai piirtää). Joulukorteissa on usein aiheena luonto, koska se on niin tärkeä osa minua muutenkin. Tiedän, että nykyään moni kuittaa joulutervehdysten lähettämisen julkaisulla somessa ja käyttää rahat esimerkiksi hyväntekeväisyyteen. Jokainen voi mielestäni tehdä juuri niinkuin parhaaksi näkee, mutta itselleni on tärkeää lähettää läheisille oma persoonallinen kortti. Olen nähnyt niiden eteen paljon vaivaa, vaikka rahaa niihin ei kulukkaan postimerkkiä enempää. Toivon, että korttini mukana kulkeutuu saajalle myös ajatus siitä, että hän on minulle tärkeä ja arvokas. Olen itse sellainen joulustelija, jonka rinnassa läikähtää aina, kun postilaatikosta löytyy kortti (on se sitten millainen tahansa). Se on merkki siitä, että joku on ajatellut minua korttia kirjoittaessaan.
Tänä vuonna nappasin itselleni kausiflunssan ja pakko myöntää, että ilman viikon sairaslomaa ja totaalista tylsistymistä kotona, en olisi tajunnut aloittaa korttien maalaamista ajoissa. Nyt melkein kaikki kortit ovat jo valmiina ja päätin tänä vuonna lisätä jouluperinteisiin vielä yhden kivan jutun lisää ja vien yhden pinon kortteja kylämme kirjastoon, josta ne jaetaan paikallisille ikäihmisille. Toivon, että tervehdykseni löytävät perille ja saisin joulumieltä jaettua muillekkin. Minulla on onneksi vielä hyvin aikaa tehdä mummoille iso kasa kortteja, koska kirjasto ottaa niitä vastaan vielä koko ensi viikon.

Maalasin kortit tällä kertaa pääasiassa vesiväreillä ja lumiset kuuset kokeilin taiteilla akryyliväreillä. Vesivärimaalauksessa olen vielä aika vasta-alkaja, mutta opin uutta ja kehityn onneksi koko ajan. Vesivärit ovat tällä hetkellä tekniikoista mieluisin, sillä ne ovat ihanan pehmeitä ja eläväisiä eikä koskaan lopulta tiedä, mitä niiden kanssa saa aikaan. Yritän pitää tällä kertaa pensselit esillä ja tarttua niihin useammin varsinkin, kun ylimääräisestä ajasta ei taida olla nyt pulaa. En voi juosta ennen kuin olen parantunut flunssasta ja joogastudio pisti ovet kiinni korona-rajoitusten myötä.

Eräänä päivänä kun olin uppoutunut maalailemaan kortteja keittiön ikkunan ääressä, puitteet alkoivat yhtäkkiä hipoa suorastaan täydellisyyttä. Ulkona alkoi sataa hiljalleen lunta. Nappasin heti käden ulottuville kuumaa glögiä ja laitoin joululaulut soimaan taustalle. Siinä hetkessä oli helppoa olla onnellinen flunssasta huolimatta. Lopulta lähdin vielä metsään pienelle kävelylle, sillä olen odottanut lumisadetta saapuvaksi jo monta päivää. Taas se oli vain hetkellinen ilo, mutta olen onneksi kuullut huhun, että jouluksi saataisiin hyvin todennäköisesti valkoinen maa tänne eteläänkin. En malttaisi enää odottaa, sillä se on tänä vuonna ainoa lahjatoiveeni. Kaipaan niin kovasti hiihtämään varsinkin, kun koko viime talven sukset lojuivat kaapin perällä.

Jos näiden korttien tekovaiheet muuten kiinnostavat, kokeilin tehdä myös ensimmäiset reelsini Instagramiin ja sieltä voit käydä kurkkaamassa lisää (pääset sinne sivun ylälaidassa olevasta logosta). Viime vuonna maalaamiani kortteja pääset katsomaan tästä.