Tilanne, johon en koskaan uskonut joutuvani. Itseasiassa ei käynyt mielessäkään, kun vuonna 2021 tammikuussa lähdimme hakemaan lähetettä tutkimuksiin. Keväällä lääkäri valoi minuun uskoa, että useasti parit ovat ihan liian pessimistisellä asenteella liikkeellä ja kevyet hoidot auttavat monia. Mitään edistystä ei kuitenkaan tapahtunut koko vuoden hoitotaipaleen aikana. Jouduin lopulta käsittelemään asian, että siirrymme jonottaamaan IVF-hoitoihin. Asia ei houkutellut yhtään ja olin vähän ahdistunut siitä mitä kaikkea käytettävät lääkkeet minussa aiheuttavat. Olen ollut melko avoin omasta lapsettomuudestani (mieheni luvalla), mutta nyt alkoi ensimmäistä kertaa tuntua siltä, että aletaan liikkua tosi yksityisellä alueella. En ole jakanut hoitopolustamme viime aikoina paljoakaan, mutta silti olen etsinyt paljon vertaistukea lukemalla muiden kokemuksia ja koen sen tosi tärkeänä osana hoitoja. Tässä on taas vain se hiuksenhieno ero, että moni kirjoittaa anonyymisti, mutta itse olen täällä omalla persoonallani ja naamallani. Koen asian silti niin tärkeäksi, että halusin lopulta kertoa myös oman kokemukseni IVF-hoitojen ihmeellisestä maailmasta.

Jonotimme viimeisen inseminaation jälkeen IVF-suunnittelukäynnille 3 kuukautta ja siitä hoitojen alkuun vielä 3 kuukautta. Puoli vuotta tuntui viime syksynä ihan älyttömän pitkältä ajalta ja ärsytti etteivät kevyemmät hoidot tuottaneet meidän kohdallamme mitään tulosta. Kun vihdoinkin toukokuussa 2022 meille näytettiin vihreää valoa, ilmoittauduin mukaan hoitokierrokselle. Sain pitkän listan lääkkeistä, joita tulisi ostaa ja lukujärjestyksen, jonka mukaan edetään. Aloitin jännityyneenä pistämään Gonal-F merkkistä lääkettä itseeni, joka alkaa kiihdyttää munasolujen kasvua. Muutaman päivän päästä pistoksiin lisättiin Fyremadel, joka toimii jarruna, etteivät solut karkaa ennen aikojaan.

Ensimmäisessä ultrassa viikon pistämisen jälkeen perjantaina munasoluja laskettiin olevan noin parikymmentä ja oloni alkoi olla toiveikas. Lisäksi lääkkeet vaikuttivat olooni yllättävän vähän, enkä kokenutkaan suuria sivuoireita, joita aluksi pelkäsin. Kasvua tarvittiin kuitenkin vielä lisää, joten Gonalin annosta nostettiin vähän ja uusi ultra varattiin kolmen päivän päähän, jossa soluja oli edelleen hyvä määrä ja ne olivat kasvaneet. Silloin sain myös ohjeistuksen tulevaa punktiota varten ja kaikki käytiin hoitajan kanssa läpi. Seuraavana päivänä pistin lopulta Ovitrellen, joka on irrotuspiikki ja viestittää munasoluille, että nyt on aika lähteä liikkeelle.

Kahden päivän kuluttua oli vuorossa hieman jäännittämäni munasolupunktio, jossa kypsät solut kerättiin. Olin tietysti kuullut monenlaisia tarinoita punktiosta, mutta halusin mennä paikalle avoimin mielin, sillä kaikilla punktio ei suinkaan ole kipeä ja kamala kokemus. Itselläni aikoinaan esimerkiksi paljon peloteltu munatorvien aukiolotutkimus ei tuntunut juuri missään, vaikka netistä voi lukea monenlaisia kauhutarinoita. Menin punktioon yksin pandemiasta johtuen, mutta se oli minulle ihan ok, sillä olen monissa jutuissa aika itsenäinen ja selviän tilanteista välillä jopa helpommin, kun olen itsekseni liikkeellä. Sain operaation aikana vahvat kipulääkkeet, eikä puudutusta lukuunottamatta keräys tuntunut nipistystä pahemmalta. Puudutus teki kipeää, mutta oli kestettävissä. Kipulääkkeen lisäys tuntui aina humahduksena ja hoitaja jutteli kanssani koko toimenpiteen ajan. Paikalla olivat lääkärin lisäksi siis avustava hoitaja ja IVF-biologi, joka vei saaliin suoraan viereisessä huoneessa olevaan labraan.  Tyksin hoitohenkilökunta oli todella osaavaa ja minulla oli hyvä mieli koko ajan. Minulta kerättiin lopulta 11 munasolua ja sain n. 1,5 tunnin päästä luvan lähteä kotiin toipumaan. Mieheni ajoi minut kotiin ja siinä vaiheessa olin jo selvinnyt suurimmasta kipulääkkeiden aiheuttamasta mielen ”pöpperyydestä”. Munasarjoissa tuntui vähän kipua, mutta suklaalla ja sarjoja katsomalla se meni päivän aikana ohi, eikä minulle tullut hyperstimulaatiota (munasarjat täyttyvät uudelleen nesteellä ja kasvavat). Sairaslomaa sain kaksi päivää ja siitä siirryinkin sujuvasti viettämään kesälomaa.

Jännittävin vaihe oli ilman muuta odottaa seuraavia päiviä, jolloin saimme kuulla paljonko munasoluja oli hedelmöittynyt ja kuinka moni niistä jaksaisi kasvaa pieniksi alkioiksi. Hedelmöittyneitä soluja oli kaikenkaikkiaan 9 ja niistä kasvoi lopulta 4 hienoa alkiota, joita kasvatettiin 5-päiväisiksi blastoiksi ennen pakastusta. Sain kuulla myös, että minulle tehtäisiin tuoresiirto, eli yksi alkioista siirrettäisiin kohtuun ilman pakastusta. Se oli todella jännittävää ja ihmeellistä. Päätimme heti mieheni kanssa, ettemme puhu tuoresiirrosta tässä vaiheessa mitään vaan elämme kuin minulle olisi suoritettu pelkkä keräys. Läheiset kun muutenkin tiesivät koko ajan hyvin tarkkaan kaikki minulle tehtävät toimenpiteet ja halusimme pitää edes pienen osan tästä touhusta vain omana tietonamme. Siirto meni hyvin nopeasti ja kivuttomasti ja oli hyvin inseminaation kaltainen toimitus. Minulle toivotettiin onnea matkaan ja lähdin hiukan liikuttuneena klinikalta, sillä ensimmäistä kertaa minulla oli kyydissä ihan tutkitusti pienenpieni vauvanalku.Cyclogest niminen tukilääke aloitettiin kaksi päivää punktion jälkeen ja sitä jatkettiin kaksi seuraavaa viikkoa. Lääkkeen sisältämän progeteronin tarkoitus oli edistää kohdun limakalvon paksuutta, tukea alkion kiinnittymistä ja raskauden jatkumista.

Testipäivään (kahden viikon kuluttua) tuntui olevan pieni ikuisuus ja ikinä ei kesäloma ole tuntunut niin pitkältä kuin tänä vuonna. Puolestani koko kesäloma olisi kerrankin saanut kulua pikakelauksella. Koska olin piinallisen kärsimätön enkä pystynyt pidättelemään itseäni, tein ensimmäisen testin 5 päivän kuluttua ja onnekseni siinä näkyi haaleaakin haaleampi plussa. Seuraavana päivänä kiirehdin hakemaan digitaalisen raskaustestin ja sain siihen raskausviikot 1-2. Aloin tietysti jännittää ja ravata hysteerisesti tarkistamassa etten vuoda verta, mutta päivä päivältä viivat testeissä vahvistuivat. Tein tietenkin uuden testin joka päivä viralliseen testipäivään asti. Kun vihdoinkin viralliset kaksi viikkoa siirrosta olivat täynnä tein uuden digitestin ja sain siihen viikot 2-3. Seuraavana arkipäivänä jännitin labran tulokset ja siellä mitattu HCG oli kohonnut lukemaan 1247. Kiertelin onnellisen sekaisin tuntein lähistön kirpputorilla ja mietin, että ihanko oikeasti meidän matkamme vanhemmiksi alkaa. <3

Jos haluat lukea alkuraskauden fiiliksistä vielä lisää, löydät ne alla olevasta postauksesta.

Vähän erilainen kesä