Tapahtui toukokuussa
Toukokuu kulki vauhdilla. Olen ollut osan kuukaudesta tosi ärtynyt, kun juoksu on taas kerran kauheaa rämpimistä kipeällä nilkalla ja lapsettomuushoitojen puolella on eletty suurta epätietoisuuden aikaa. Tiedän ettei kipeänä juosta, mutta olen ollut ihan pakkomielteinen sen asian kanssa viime aikoina. Päätä on pakko saada tuulettaa lenkkipoluilla ja mistään muusta liikunnasta en saa samaa fiilistä. Olen käynyt taas aamuisin uimassa luonnonvesissä ja se on kyllä paras tapa aloittaa mikä tahansa päivä. Olen levännyt tosi vähän, mikä alkaa näkyä väsymyksenä ja kesäkuussa on yksinkertaisesti pakko tiputtaa muutamia treenejä kalenterista pois. Tosin purjehdus tulee varmaan viemään suurimman osan ajasta, joten tylsää ei tule silti olemaan.
Toukokuussa
Onnistuin. Sain vihdoinkin puutarhan ojennukseen ja kasvihuoneen siirrettyä parempaan paikkaan. Suoraan sanottuna sen kanssa meinasi tulla vähän hätä, kun paine siirtää kurkut ja tomaatit sinne kävi yhä suuremmaksi. Olen tosi tyytyväinen puutarhan pieniin muutoksiin ja on ihana lähteä kohti kesäkuun kasvukautta.
Toinen onnistumiseni oli juoksuvalmennuksen loppuun saattaminen. Juoksin 15km lenkin hyvällä fiiliksellä, mutta sen jälkeen nilkkani on ollut kipeämpi kuin koskaan. Olen silti tosi tyytyväinen, että valmennus vietiin kunnialla loppuuna asti.
Panostin. Koska bensan hinta vähän hirvittää, nappasin polkupyörän alle ja olen toukokuun ajan pyöräillyt pari kertaa viikossa töihin. Saan siitä suurta tyydytystä, että työmatkat ovat ilmaisia ja lisäksi harrastan hyötyliikuntaa. Päivässä kilometrejä on kertynyt 40, joka on ollut ihan sopiva. Jostain syystä tuntuu, että meillä on tuullut koko kuukauden ja vastatuuleen pyöräileminen on rasittavinta mitä tiedän.
Toinen panostuksen paikka on ollut ruokavalion viilaaminen ja viisi pudotettua kiloa. Olen syönyt jo pidemmän aikaa ihan terveellisesti, mutta nyt jätimme kaikenmaailman perjantaihölläilyt ja viikonloppuherkuttelut pois. Hyvin nopeasti huomasimme mieheni kanssa, että se on ollut enemmänkin tapa kuin tarve.
Olisi saanut jäädä välistä. Nilkkani on kipeytynyt polkujuoksussa ja kovilla treenimäärillä. Olen todennäköisesti vauhdin hurmassa venäyttänyt sen jotenkin. Tiedän, että vaiva on jo pari vuotta vanha, mutta se on ilmoittanut itsestään taas melkein vuoden hiljaiselon jälkeen. Tiedän myös, että sen parantamista edistäisi huomattavasti se, että jättäisin harrastuksen hetkeksi, mutta miten voisin tehdä sen kesken parasta polkujuoksukautta? Ärsyttää, että koko ajan jaloissa on joku vaiva joka estää kunnolla treenaamisen. Liikuntamäärät ovat olleet kevään aikana aika huimia, joten ehkä tämä on merkki siitä, että palautumista tarvitaan enemmän.
Mieleenpainuvin retki. Olen retkeillyt toukokuussa lähinnä multakasan ja kompostin välillä, mutta aamuiset pyöräilyt työpaikalle ovat olleet kivoja. Olen pyöräillyt aina pienen pätkän metsätietä, juurikin heräävän metsän takia, vaikka toinen reitti olisi ollut kokonaan asfaltoitu. Matkalla on ollut kiva pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan lintuja.
Onnellisin hetki. Kun kaikki ihanat pienet taimet ja yrtit olivat asteltu kasvihuoneeseen omille paikoilleen ja kasvimaan siemenet istutettu, istuin hetken puutarhatuolissa kasvarin edessä ja katselin ympärilleni ilta-auringossa. Parasta!
Paras herkku. Kaikki Inkisen puutarhalta ostettavat kasvikset. Heidän kirsikkatomaattinsa ovat kuin karkkeja! Onneksi taimet tulevat sieltä, joten saan herkutella omilla tomaateilla ihan pian.
Kesäkuussa
Vähän enemmän. Lepoa, rauhallisia aamuja ja nilkan kuntoutusta. Haluan jatkaa hyvin alkaneita uintiretkiä aamuisin, sillä silloin päivä lähtee hyvällä energialla käyntiin. Odotan myös tosi paljon aamupaloja saaristossa ja sitä että voi käyskennellä puutarhassa tukka pörrössä. Ihana kesä on vihdoinkin täällä!
Vähän vähemmän. Puhelimella roikkumista! Se on hiipinyt taas iltaisin takaisin kuvioihin ja mikään ei ole ärsyttävämpää, kuin olla puhelimella samalla, kun katsotaan jotakin sarjaa. Kirjojen lukeminen ja neulominen on muutenkin paljon järkevämpää ajankäyttöä. Tai ihan sama vaikka tuijottaisi tyhjää seinää sen sijaan, että selaa videoita, joista ei kuitenkaan muista hetken päästä ainuttakaan.
Toivon, että kaikki sujuisi hyvin ja pääsemme hoitotaipaleella eteenpäin. En ole ihan valmis kertomaan kaikesta vielä, mutta vihdoinkin näyttää siltä, että odottelu on ohitse ja päästään jatkamaan.
Aion, nauttia kesälomasta jokaisella solullani. Oleilla paljon saaristossa, purjehtia, seikkailla, kerätä marjoja ja rentoutua. Ei haittaa, jos lomasää ei ole kuuman paahteinen, sillä luonto on nyt kauniin vehreä vesisateiden ansiosta. Kasvimaalla tapahtuu ehkä hitaammin, mutta hyvää kannattaa odottaa. Toki sellaisesta +20 asteen lomasäästä ei olisi haittaa. 🙂
Olen tiiraillut kasvimaata sälekaihtimien raosta huhtikuusta lähtien, mutta kesäkelit ne antoivat odotuttaa itseään tänä vuonna erityisen kauan. Istutuskausi tuntui alkavan kovin myöhään. Tarkistin kuitenkin asian puutarhakirjastani ja oikeasti olin vain 1,5 viikkoa jäljessä viime vuodesta. Kun vihdoinkin alkoi näyttää siltä, ettei yöpakkasia enää tulisi, iskin kaiken maahan ennätysvauhtia. Ennen sitä siirsin kasvihuoneen vähän suojaisempaan paikkaan, rakensin sille perustan ja muutin istutuslaatikot vanhalle kasvarin paikalle. Samalla seurasin tuskanhiki otsalla, miten taimet alkoivat vähentyä lähipuutarhan pihamaalta. Yleensä minut käännytetään kotiin odottamaan lämpimämpiä kelejä, kun olen ollut aivan liian aikaisin liikkeellä. Yksi tärkein lapsuudenopetus (erityisesti avoimen karkkipussin kanssa) on ollut se, että nopeat syövät hitaat. Olisi ollut kamalaa, jos taimet olisivat loppuneet kesken, kun olin tällä kertaa ostoksilla tavallista myöhemmin. Voitte uskoa miten onnellinen olin, kun haluamani kasvinalut olivat vihdoin turvallisesti takaluukussa.
