Tämä kirjoitus on ollut tehtävälistallani jo aika kauan ja olen useasti miettinyt, että se pitäisi kirjoittaa. Etsin itse aina vertaistukea ja tietoa ensimmäiseksi ihan tavallisilta ihmisiltä ja olen eksynyt monesti ensimmäisenä blogeihin, oli aihe mikä tahansa. Siksi haluan jakaa myös omaa tarinaani kilpirauhasen liikatoiminnasta ja siitä seuranneesta kilpirauhattomasta arjestani. Olen kirjoittanut liikatoiminnasta aikaisemminkin ja linkkaan jutun osaksi tätä postausta, jos joku on kiinnostunut lukemaan sairauden alkumetreistä lisää. Näin jälkeenpäin teksti tuntuu vähän ontuvalta ja keskeneräiseltä eli höpisen tähän vielä lyhyesti liikatoiminnastakin. Tässä kuitenkin ensimmäinen postaus aiheesta:

Millaista oli sairastua parantumattomasti?

Kilpirauhasen liikatoiminta on siitä kenkkumainen sairaus, että tajuat asioiden olleen huonosti vasta kun ne paranevat.

Mistä kaikki alkoi?

Olen sairastanut kilpirauhasen liikatoimintaa tutkitusti vuodesta 2015 alkaen. Tosin luulen, että sairaus puhkesi vuonna 2014, mutten tajunnut mitään olevan vialla. Kilpirauhasen liikatoiminta on siitä kenkkumainen sairaus, että tajuat asioiden olleen huonosti vasta kun ne paranevat. Lista oireita häiritsi elämääni, mutta ne olivat omalla tavallaan niin vähäisiä tai kehittyivät niin hitaasti etten huomannut niitä. Kuvittelin koko ajan, että minulla on huono yleiskunto ja siksi esimerkiksi kävelylenkillä sykkeeni nousee yhtä korkeaksi kuin toisilla juoksun aikana. Söin jatkuvasti hyvin epäterveellisesti, mutta en silti lihonut. Käteni tärisivät ja hengitykseni oli läähättävää. Häpesin olla liian lähellä toista ihmistä ja yleensä yritinkin pidättää hengitystäni, toisten vieressä. Vasta kun käsivarsiini puhkesi voimakas ihottuma, työkaverin painostuksesta hakeuduin lääkäriin. Olin kyllä kerran aikaisemminkin ottanut työterveydessä korkean sykkeeni puheeksi (leposyke 100-110), kun olin terveystarkastuksessa, mutta silloin sain vastaukseksi vain, että sykkeet ovat niin yksilöllisiä.

Paria viikkoa myöhemmin sain diagnoosini liikatoiminnasta ja lähetteen sisätautipolille. Jouduin googlettamaan lääkärin puhelun jälkeen, missä kilpirauhanen sijaitsee ja mitä se tekee.

Pääsin ihottuman vuoksi ihotautilääkärille, jolla onneksi oli kokemusta myös kilpirauhasen toiminnasta. Paria viikkoa myöhemmin sain diagnoosini liikatoiminnasta ja lähetteen sisätautipolille. Jouduin googlettamaan lääkärin puhelun jälkeen, missä kilpirauhanen sijaitsee ja mitä se tekee. Minua hoidettiin sisätautipolilla parin vuoden ajan vaihtelevalla menestyksellä. Hoito oli hyvää ja laadukasta, mutta arvot eivät vain asettuneet. Liikatoiminta uusiutui heti, kun lääke laitettiin tauolle.Vaikein oireeni, jota en ollut myöskään koskaan itse tajunnut ennen kuin se alkoi helpottaa, oli silmieni voimakas pullotus. Tajuan vasta nyt kuinka erilaiselta näytin sairauden jyllätessä ja ilmeeni oli ollut koko ajan pelästynyt. Lääkityksellä liikatoiminta helpotti, mutta jouduin syömään Tyrazolia korkeita annoksia. Niinpä vuonna 2017 lääkäri ehdotti seuraavaksi askeleeksi leikkaushoitoa. Jonotin siihen vuoden. Vuonna 2018 marraskuussa kilpirauhanen leikattiin pois. Leikkaus itsessään oli nopeasti ohi ja se tehtiin nukutuksessa. Pääsin kotiin seuraavana päivänä ja sairaslomalla olin kaksi viikkoa.

Miten elämä on sujunut kilpirauhattomana?

En ole kauheasti verrannut omaa sairauttani muiden tapauksiin, sillä tiedän, että nämä jutut voivat olla tosi yksilöllisiä. Omat TSH ja T4V arvoni seilasivat kauan ennen asettumistaan. Olen kokenut näiden vuosien aikana myös vajaatoiminnan oireita (aineenvaihdunnan hidastuminen, painonnousu, väsymys, paleleminen, hiustenlähtö)  ja välillä on taas palattu liikatoiminnan puolelle, josta ensimmäinen merkki on ollut silmien pullottaminen.Verikokeissa olen ravannut 1-3kk välein leikkauksesta asti. Arvot ovat pysyneet vain pieniä satunnaisia hetkiä viitteissä ja sitten taas siirtyneet liika- tai vajaatoiminnan puolelle. Lääkeannosta on muutettu lukuisia kertoja. Välillä on alkanut turhauttaa koko homma, mutta olen silti ollut koko ajan sitä mieltä, että leikkaushoito oli oikea ratkaisu.

Paras tunne on se, että pystyn olemaan rauhallinen ja levollinen, mikä oli liikatoiminnan aikana lähes tulkoon mahdoton tehtävä.

Vuonna 2020 alkoi vihdoin näyttää siltä, että oikea annos Thyroxinia on viimeinkin löytynyt ja oloni alkoi tasaantua nopeasti kesän aikana. Paino putosi kuin itsestään 5-7kg ja sain energisemmän olon. Olen nyt saanut elellä arkeani viitearvojen sisällä siitä asti. Kuten aluksi jo totesin, nyt vasta tajuan miten paljon kehossani oli vinksallaan, kun asiat ovat nyt korjaantuneet! Nykyään nukun hyvin, jaksan tehdä rankkojakin treenejä ja oloni on tasapainoinen. Hiukseni ovat taas paksut ja kiiltävät ja silmäni suhteellisen normaalit.Olisin nauranut ääneen jos joku olisi sanonut sairauden alussa minulle, että tulet vielä harrastamaan juoksua säännöllisesti!  Paras tunne on se, että pystyn olemaan rauhallinen ja levollinen, mikä oli liikatoiminnan aikana lähes tulkoon mahdoton tehtävä.

Onneksi kaikessa helpottaa tieto siitä, etten todennäköisesti olisi voinut tehdä mitään estääkseni sairauden puhkeamista.

En voi kuitenkaan valehdella ja väittää, ettei elämä ilman kilpirauhasta olisi vaikuttanut minuun. Suurin murheeni on pitkään jatkunut lapsettomuus ja jokaisella polikäynnillä kilpirauhasen vaikutuksesta keskustellaan. Tiedän, ettei leikkaushoito ollut suinkaan syynä lapsettomuudelleni, mutta välillä todella suututtaa ja raivotuttaa, että sairastuin alunperinkään koko typerään liikatoimintaan. Jos arvot eivät pysy viitteissä se voi vaikeuttaa raskautumista tai aiheuttaa keskenmenoja. Olen onneksi hoidon suhteen hyvissä käsissä ja toivoa saan siitä, että tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet lapsia sairaudesta huolimatta. Se mitä tulevaisuus minulle tuo, on vielä täysi mysteeri. Onneksi kaikessa helpottaa tieto siitä, etten todennäköisesti olisi voinut tehdä mitään estääkseni sairauden puhkeamista.