Moikka, hauska tutustua!


Teitä uusia lukijoita on tullut blogiini viimeisten kuukausien aikana vaikka kuinka monta! Tuntuu tosi kivalta, että niin moni on löytänyt tänne. Olin pitkään nimittäin ihan siinä uskossa, että blogini lukijakunta koostui  lähinnä siskostani ja muutamasta satunnaisesta kävijästä. Koska moni on hypännyt kyytiin vasta hiljattain, on ehkä korkea aika taas kertoa, kuka tätä blogia täällä oikein naputtaa. Olen tehnyt esittelyn itsestäni kolme vuotta sitten ja monet asiat ja eteenkin omat ajatukset ovat muuttuneet siitä ajasta melkoisesti. Pidemmittä puheitta:

Moikka, hauska tutustua!

Olen Annika, kolmeakymppiä käyvä vaimo ja äitipuoli täältä Varsinais-Suomen pienestä maalaispitäjästä. Kuvittelen olevani vielä nuori, mutta oikeasti keski-ikäistyn kovaa vauhtia. Opettelen elämään elämääni ilman kilpirauhasta ja haaveilen puolimaratonin juoksemisesta. Minulle on suotu uskomaton kyky nukahtaa silmänräpäyksessä, mutta kärsivällisyyttä olisi saanut olla enemmänkin. Rakkaimmat harrastukseni tällä hetkellä ovat polkujuoksu, metsän nuuskiminen, valokuvaus ja jooga.

Meillä asuu ilkikurinen ja hauska aviomies, näppärä kouluikäinen bonustyttö ja omanarvonsa tunteva vanha kissa.Uusperhe-elämää olemme eläneet jo 7 vuotta ja kokeilleet kaikki sudenkuopat sillä tiellä. Tällä hetkellä elämme tasaista ja kivaa arkea. Tyttö asuu pääasiassa meidän luonamme ja hyppää välillä lentokoneeseen, joka vie hänet toiseen kotiinsa Ruotsiin. Meillä arki rullaa töiden, koulun, harrastusten ja kavereiden ympärillä ja välillä iltaisin pysähdymme pelaamaan lautapelejä tai lätkimään korttia. Joskus kun tuntuu, että arki tarvitsee vähän piristystä keräännymme herkkuja notkuvan brunssipöydän ympärille sunnuntaiaamuisin tai pidämme leffaillan. Tykkään elämästäni uusperheessä ja vaikka välillä hampaita kiristää, useimmiten meillä on hauskaa yhdessä. Lapsi on perinyt isältään aika mainion huumorintajun ja hänen kanssaan on mielenkiintoista keskustella elämän ihmeellisistä asioista. Toivomme kovasti, että perheemme täydentyisi vielä joskus yhteisellä lapsella ja sen suhteen olen joutunut kasvamaan ihmisenä ihan valtavasti viimeisen kahden vuoden aikana. Olen elämästäni silti onnellinen ja kiitollinen.

Asumme keltaisessa talossa pellon reunalla, jossa huonekalut, pyykkikasat, huonekasvit ja villapaidat valssaavat huoneesta toiseen täydessä symbioosissa keskenään. Kaikki on aina vähän kesken ja rempallaan, mutta hyggeily ja kotoisat pesät sohvannurkassa tasapainottavat sitä mukavasti. Rakkain esineeni meillä kotona on tontinnurkassa tönöttävä pieni kasvihuone. Viime kesänä se oli niin täynnä kurkkuja ja kirsikkatomatteja, että luulin kattoluukun lopulta poksahtavan rikki. Sinne menen kesäiltaisin juomaan teetä ja suihkuttelemaan taimia. Kasvihuone toimii omana pakopaikkanani arjen ja uusperheen velvollisuuksilta. Siellä istuskellessani katselen usein, kun kissapapparainen vaanii hiiriä ojassa tai kuuntelen töyhtöhyyppien naukunaa heinikossa. Joskus saatan tirauttaa siellä pienet itkut elämän epäreiluudesta tai väsymyksestä, mutta lopulta aina mieli rauhoittuu ja asiat tuntuvat järjestyvän.

OLEN: Helposti innostuva, välillä vikuri ja tosipaikan tullen joskus vähän arkajalka. Malttamaton ja sopivan suurpiirteinen.

MINULLE TÄRKEINTÄ: Oma koti, aviomies ja yhteys luontoon.

RAKASTAN: Luovuutta, neulomuksia, listoja, mielen tyhjentävää maalaamista, joogatunteja, polkujuoksua, metsää, retkieväitä, kasvihuonetta, sinivihreää väriä, viini-iltoja naapurissa, ruohon leikkaamista ja kaikkea pehmeää.

OLEN EPÄVARMA: Uusien ihmisten kanssa enkä tykkää olla esillä. Kun tutustun ja saan ympärilleni kivan porukan, olen avoin ja hassutteleva.

MINUT SAA ÄRSYYNTYMÄÄN: Älypuhelimet ja teennäiset ihmiset.

PARASTA MINUSSA: Kyky innostua jokaisesta kuluvasta vuodenajasta kuin se olisi parasta maailmassa. Löydän kaikista aina ne parhaimmat puolet, jotka tekevät minut onnelliseksi.

KUN HALUAN PALAUTUA: Maalaan inspiraatiopuuskassa raivokkaasti tauluja, kuljen seesteisesti metsässä tai neulon laiskasti sohvannurkassa. Paras harrastus palautumisen kannalta on yinjooga tai äänimaljarentoutus.

Hyvinvointi Oma elämä

Valkoinen Alasuq


Linka Neumannin ohjeella neulottu norjalaisten villapaitojen perheeni kasvoi jälleen yhdellä uudella jäsenellä. Tämä versio on neulottu kokonaan Novitan 7 veljestä langasta, mutta kaksinkertaisella langalla, joten paita on paksu ja tiheä. En ole aikaisemmin kokeillut kahdella langalla neulomista tavallisesta sukkalangasta ja tykkäsin kovasti. Valmista tuli nopeasti ja kuvio näyttää tosi kauniilta paksulla langalla. Paita tuntuu päällä pehmeämmältä, kuin 100% villasta tehdyt, mutta on mukavan ”chunky”. Malli on Alasuq polar ja aikaisempia versioita pääset katsomaan näistä linkeistä:


Olen ehtinyt tehtailla näitä Alasuq polarin villapaitoja jo aikamoisen kasan, mutta en voinut vastustaa valkoisen paidan neulomista, koska se oli niin kaunis yhdessä kuvassa, jonka bongasin netistä. Tein tämän valkoisen neuleen alkuperäisen paksun paidan ohjeen mukaan ja M kokoisena. Paita oli mielestäni juuri sopiva, joskin ennen veteen upottamista vähän tönkkö. Päätteleminen vei pienen ikuisuuden, koska lankoja oli tuplamäärä normaaliin verrattuna. Valitettavasti väreistä vaaleansininen ja tummanvihreä olivat tuntemattomia lankakeriä ilman vyötettä, joten niiden värikoodista tai merkistä ei ole mitään hajua. Laitan alle kuitenkin mahdolliset vaihtoehdot seiskaveikasta.Tässä värikoodit ja lankakerien määrät paitaan:

  • 7 veljestä, 011 valkoinen (n.700g)
  • 7 veljestä, 588 kirsikka (200g)
  • 7 veljestä, 268 auringonkukka (100g)
  • vaaleansininen 150g korvaa 7 veljestä, 014 jää
  • Tummanvihreä 150g korvaa 7 veljestä, 391 kuusikko

Tällä hetkellä puikoilta löytyy tummanininen villapaita ja merinovillainen pipo, mutta kevättä kohden mentäessä tuntuu, että kiinnostus neulomiseen hiipuu sitä mukaan, kun puutarhainnostus kasvaa. Yritän kuitenkin saada nämä keskeneräiset työt vielä valmiiksi ja tänne näytille ennen kesää. 🙂

Muoti DIY Päivän tyyli