Mietin pitkään mistä edes aloittaisin, sillä nyt kun vauva on vihdoin täällä tuhisemassa, raskaus tuntuu enää vain kaukaiselta muistolta, kuin toiselta maailmalta. Kaikki meni paremmin kuin osasin kuvitella. Minulla oli vahva tunne jo hyvin aikaisessa vaiheessa, että raskausaika tulee tuntumaan hyvältä ja helpolta. Ja niin se totta vie oli. Jaksoin hyvin ihan loppuun asti liikkua maltillisesti, tavata ystäviä ja puuhailla kotona. Jouduin jäämään sairaslomalle pari viikkoa ennen raskausvapaalle siirtymistä selkäkipujen takia, mutta nekin helpottivat nopeasti, kun pääsi itse määräämään vauhdin ja aktiivisuuden päivälle. Tuntui todella oudolta sulkea työpaikan ovi viimeisen kerran tietäen, että paluu sinne olisi jossakin kaukana tulevaisuudessa. Vähän kuin olisi jäänyt taas lapsena ikuisuudelta kestävälle kesälomalle vailla aikatauluja.

Äitiyslomalla puuhailin paljon kotona, ostin luvattoman määrän ihania vaatteita vauvalle kirppiksiltä, kokeilin uusia reseptejä, tapasin muita äitejä, haahuilin ja otin rennosti. Liikunta pysyi pieninä määrinä mukana ihan loppuun asti, mistä olin tosi iloinen. Ei sillä, että siitä olisi enää ollut kauheasti hyötyä, mutta sain raitista ilmaa ja tuntui hetken siltä, että olisi vähän tehnytkin jotain. Vielä ihan raskauden loppumetreillä tänne satoi paljon lunta ja pääsin hiihtämään. Kävin viimeisen lyhyen hiihtolenkin vain pari päivää ennen synnytystä, mikä tuntuu näin jälkeenpäin aika hullulta.

Raskausaika oli ihanaa ja tulen varmasti muistelemaan sitä lämmöllä tulevaisuudessa. Onneksi, sillä matka raskauteen oli pitkä ja kivinen. Tunsin siis ansainneeni tämän helpon raskauden ja osasin siksi nauttia siitä alun jännityksen jälkeen. Jossain vaiheessa jopa tuntui, että aika menee liian nopeaa ja olisin halunnut olla siinä hetkessä vielä vähän kauemmin. Kun sisälläni kasvoi pieni ihminen ja pystyin silittelemään kasvavaa vatsaa. Arvailimme miltä vauva näyttäisi ja kaikki oli niin jännittävää. Nyt kun vauva on vieressäni ja voin nuuhkia häntä niin paljon kuin jaksan, en vaihtaisi enää takaisin raskausaikaan. En malttaisi olla enää erossa hänestä!

Viimeisen kolmanneksen

Herkullisimmat jutut: Olivat ehdottomasti uudet reseptit, joita kokeilin. Oli kivaa kokkailla oikein ajan kanssa ja yllättää mieheni töiden jälkeen. Yksi suosikeistani oli linssikeitto sekä focaccia. Ja tietenkin korvapuustit. Niitä leivoin ison kasan pakastimeen vieraita varten.

Ihaninta on ollut: Voida niin hyvin. Pieniä vaivoja lukuunottamatta nukuin kiitettävästi ja jaksoin puuhailla ihan loppuun asti. Raskausvatsani oli kaunis ja näytin mielestäni hyvältä sen kanssa.

Ei niin kivaa: Loppuvaiheessa minua kiusasi voimakas jalkojen turvotus ja kohonnut verenpaine, joka johti lopulta käynnistykseen. Olisin toivonut, että vauva saa tulla itse kun on siihen valmis.

Mieleenpainuvimmat hetket: Niitä oli monia, mutta mainittakoon hetket luonnossa yhdessä vauvan kanssa. Kauniit talvipäivät ja ajatus siitä, miten voin viedä oman pienen lapseni tulevaisuudessa samoihin paikkoihin, missä kuljimme hänen kanssaan jo raskausaikana. Tekstin kuvat on otettu näiltä retkiltä. Myös lasketun ajan ylittäminen oli jännittävää, sillä silloin tiesimme, että vauva saattaa syntyä koska tahansa.

Suosikkiliikunta: Rauhalliset kävelyt metsässä ja hiihtäminen. Olen tosi ylpeä hiihtoretkistäni, vaikka ne olivat aikamoista möyrimistä. Meillä kävi tuuri ja latu ajettiin ihan ikkunamme alle, joten hiihtämään (ja vessaan) pääsi ihan koska tahansa.

Kivoimmat retket: Loppuraskaudesta jäi mieleen yksi erityisen mukava päivä Ruissalossa, jolloin kiersimme pienen lenkin kansanopistossa ja kävimme syömässä hernekeittoa ja pannukakkua Honkapirtissä. Edellisenä yönä oli satanut valtavasti lunta ja tunnelma oli ihana. Ne yhteiset kahdenkeskiset hetket mieheni kanssa tulivat todella tarpeeseen.

Hauskoja muistoja:

• Mieheni kuvasi hiihtämistäni salaa ikkunasta ja voi jestas miten hölmöltä se näytti ison mahan kanssa!
• Kävimme muiden odottavien äitien kanssa useasti syömässä ulkona ja on ollut kiva tutustua heihin. Hauskaa, että vauvallani on monta pientä kaveria tulevaisuudessa.
• Olin mallina odotuskuvauksessa ja oli ihanaa päästä meikattavaksi ja kuvattavaksi. Muistoksi sain upeita kuvia odotusajalta.
• Haaveilimme usein tulevista kesistä yhteisen lapsemme kanssa saaristossa.
• Ystäväni järjestivät ylläribabyshowerit ja olin tosi liikuttunut siitä, miten he kaikki ovat olleet matkassa mukana niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä.
• Muutama päivä ennen vauvan syntymää nähtiin hienoimmat revontulet, mitä on kotipihalta nähty ja mietittiin, että tuleeko sieltä kenties sinä yönä joku tunturituulien kasvatti. Ei tullut 🙂

Kirjoitin tämän tekstin jo heti tammikuussa, mutta sen julkaiseminen jäi. Lopulta tuntui etten ehkä haluakaan kirjoittaa blogiin hetkeen mitään. Tauko oli ihan paikallaan, mutta nyt huhtikuun viilettäessä eteenpäin, olen taas alkanut mietiskellä useammin blogia ja sen jatkoa. Ja koska teksti oli jo valmiina, sen julkaisemisesta oli helppo aloittaa.

Tammikuu 2023

Ikkunasta avautuu melko harmaa ja sateinen maisema näin tammikuuksi. Uutta vuotta on eletty jo pari viikkoa, joten nyt on juuri sopiva hetki istua hetkeksi alas naputtelemaan ajatuksia tulevasta. Se onko niistä yksikään ajankohtainen enää vuoden lopulla on oikeastaan yhdentekevää, ihaninta on suunnitella ja unelmoida. Suunnitelmat tuntuvat olevan tällä kertaa hyvin pieniä, arkisia ja tavallisia, mutta mitään muuta en näiden hankalien vuosien jälkeen osaa edes kaivata, kuin tavallista ja rauhallista elämää. Vuosi 2023 alkoi hyvin erilaisissa tunnelmissa, kuin mikään aikaisempi, sillä raskaus on edennyt kuin varkain jo viimeisiin viikkoihin ja olen jäänyt töistä pois opettelemaan tätä uutta joutenoloa kotosalla. Ihmiselle, jolla on aina oltava kolme eri projektia käynnissä samaan aikaan, pelkkä olemisen ihanuus tuntuu vähän hankalalta. Mitä kuuluisi tehdä silloin, kun ei tarvitse elää koko ajan kuin viimeistä lomapäivää? Odotan malttamattomana, että pääsen uuteen arkeen vauvan synnyttyä, jolloin päivät kuluvat ihan omassa rytmissä.

Ennen sitä on kuitenkin aikaa ottaa itselleen toinenkin kupillinen teetä ja suunnata katse kohti tätä uutta ja erilaista vuotta. Olkoon se onnellinen ja täynnä uusia asioita.

Vuosi 2023

Uusi taito jonka haluan oppia

Tänä vuonna toiveeni on kokeilla paljon uusia herkullisia reseptejä. Kerrankin on aikaa panostaa ruokaan eikä tarvitse keksiä pitkän työpäivän jälkeen jotain mahdollisimman helppoa ja nopeaa. Aion kerätä kaikista herkullisista resepteistä itselleni pienen kirjan, josta löydän vähemmän seesteisinä hetkinä helposti kokattavaa. Aion myös koota itselleni hienon listan, josta voi vain napata helposti ruokaideat toteutukseen.

Asia jonka haluan säilyttää myös tässä vuodessa

Hetket purjevene Siljan parissa ja saaristossa. Jouduin viime syksynä tekemään pienen surutyön siitä, ettemme voi laske sitä vesille ensi kesänä, sillä vanha kansanvene on liian hankala kulkupeli pienen vauvan kanssa. Haluan silti viettää kiireettömiä kesäpäiviä saaristossa, keinutella vauvan kanssa riippumatossa omenapuun varjossa ja huoltaa venettä yhdessä mieheni kanssa tulevia kausia silmällä pitäen. Olen päättänyt, että opetan lapseni joskus purjehtimaan ja nauttimaan saaristosta. Ihana kesä odotan sinua jo nyt.

Tapa josta haluan eroon

Minusta on tullut kyllästyjä, joka ei osaa enää tehdä asioita pitkäjänteisesti. Huomaan sen esimerkiksi kirjaa lukiessani, sillä juonessa pitäisi tapahtua koko ajan jotain uutta tai keskittymiseni herpaantuu. Haluan taas osata syventyä tarinoihin. Luulen, että syynä levottomuuteen on jatkuva viihdetarjonta joka on koko ajan käden ulottuvilla ja vaihdettavissa nappia painamalla. Siihen olen itsekin koukuttunut ja loputtomassa vaihtoehtojen viidakossa on välillä vaikea valita mihin keskittyy. Nyt kun aikaa on enemmän, tästä on hyvä opetella pois.

Asia jolle aion antaa enemmän aikaa

Puutarhan hoitaminen. Aikaisempina kesinä on ollut pakko valita purjehduksen ja kasvimaan välillä, sillä aika ei ole millään riittänyt töiden lomassa molempiin. Olen luonnollisesti valinnut purjehduksen, mutta tällä kertaa haluan nähdä mihin kunnon panostus puutarhassa voi johtaakaan. Hyötykasvit ovat onneksi aina olleet siitä armollisia, että ne kasvavat kyllä rikkaruohojenkin lomasta, mutta olisi ihanaa hoitaa piha kerrankin siistiksi.

Tämä saa jäädä viime vuoteen

Se, että on tuntenut kateutta toisten perhearjesta, jota itselle ei ollut suotu. Varsinkin alkuvuodesta olin todella kypsä kaikkeen lapsiin liittyvään eikä huvittanut tippaakaan osallistua niihin juttuihin. Viimeksi eilen kaupassa huomasin, että katson varsinkin vauvoja ja pieniä lapsia nyt ihan uudesta näkökulmasta, kun ne eivät aiheutakaan surua ja pahaa mieltä. Mieheni kanssa meille on tullut tavaksi bongailla pieniä vastasyntyneitä ja sitten hymyillä niiden perään hölmistyneenä. Se tuntuu ihanalta kaiken sen kiukun jälkeen mitä aikaisemmat vuodet ovat aiheuttaneet.

Enemmän

Rauhallisia ja kivoja päiviä kotona. Sellaista kiireetöntä olemista ja tekemistä. Vauvan nuuskuttelua ja yhteisiä hetkiä perheenä. Ja vaunulenkkejä lämpimässä kevätsäässä, niitä odotan tosi paljon.

Vähemmän

Ensimmäisen kanssa kaikki on niin uutta ja ihmeellistä, että äidillä pitäisi olla mahdollisuus haaveilla ja suunnitella tulevaa, vaikka todellisuus olisikin lopulta ihan jotain muuta. Haluan itse elää tulevan vuoden vähemmillä ennakko-odotuksilla ja katsoa minkälaiseksi meidän arki lopulta muovautuu. Ohjeita ja neuvoja tulee varmasti ympäriltä koko ajan, mutta jokaiseen niihin ei ole pakko tarttua.

3 tapaa lisätä hyvinvointia elämääni

• Monotaskingin. Opettelen keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja suljen arjesta pois ylimääräiset häiritsevät tekijät.
• Opettelen valmistamaan mahdollisimman monta erilaista terveellistä smoothieta.
• Palaan joogan pariin, kun keho on siihen taas valmis.

3 toivetta

• Saisin kerätä mahdollisimman paljon satokauden herkkuja talteen. Se on parasta!
• Uusi arki vauvan kanssa sujuisi hyvin.
• Pääsisin aloittelemaan loppuvuodesta taas pienesti juoksua.

3 tavoitetta

• Jatkan kylmäuintia.
• Vähennän punaisen lihan syömistä.
• Saan kodin järjestyksen valmiiksi, siten että kaikelle löytyisi oma paikkansa.

Vuoden päästä tähän aikaan

Toivon, että kanssani kotona puuhailee iloinen lapsi, joka tuo päiviin niin paljon enemmän sisältöä. Meillä on omat arkirutiinit ja hupsutteluhetket. Saan viettää aikaa myös liikunnan parissa ja pääsemme mieheni kanssa karkaamaan treffeille aina silloin tällöin, jos maltan jättää vauvan isovanhemmille.