Joulutunnelmaan pääseminen korttipajan avulla on kuulunut blogini vakiopostauksiin jo monet kerrat ja edelleen niiden tekeminen on yksi joulunodotuksen tärkeistä hetkistä. Tiedän, että jossain kohtaa kiireinen arki vie varmasti mennessään ja pitää priorisoida tämä joulutervehdysten tekeminen uusiksi, mutta vielä kun oli mahdollisuus, otin siitä kaiken irti. Joulukorttien tekeminen on vähän sama asia, kuin paketointi. Siihen tarvitaan hämyisä koti ja kynttilöitä, joulusuklaata ja glögiä sekä paljon joulumusiikkia. Nyt, kun yritän siirtyä koko ajan enemmän aineettomien joululahjojen pariin, korttipaja on ollut minulle entistä tärkeämpi tapa päästä siihen oikeaan ja ihanaan jouluiseen fiilikseen. Olen karsinut lähetettäviä kortteja paljon, sillä siinäkin taidetaan mennä nykyaikana koko ajan enemmän sähköiseen suuntaan. Mutta vielä tänä vuonna kertyi pieni puntti kortteja postitettavaksi.

Viimeisten parin vuoden aikana olen käyttänyt vesivärejä ja akryylivärejä korttien kuvissa, sillä niillä saa mielestäni ihanan pehmeän ja rauhallisen tunnelman. Luonto on aiheena aina rakas, mutta välillä saatan villiintyä jostain ihan muusta. Aikaisempia kortteja voit käydä kurkistamassa alta:

Joulutervehdyksiä jokaiselle

Joulukortteja vesivärein

Tämän vuoden joulukortteihin valikoitui  tekniikaksi vesivärit ja huopakynät. Kortteihin  maalasin kransseja ja jouluisia kyliä. Mielestäni korteista tuli kaikin puolin kivoja ja onnistuneita, vaikka eteenkin taloja maalatessa epävarmuus meinasi välillä vallata mielen. Tekeleeni eivät aina nimittäin vastaa ihan täysin sitä, miten ne ovat mielessäni muotoutuneet. Tusseilla taiteillut kortit valmistuivat nopeasti ja helposti. Hain inspiraatiota Pinterestistä ja katselin sieltä erilaisia kuvia, joissa oli joitain hauskoja yksityiskohtia.

Lähetin valmiit kortit kaukaisemmille sukulaisille ja teen postinjakajan kierroksen lähialueella. Se on nimittäin myös yksi perinne omasta lapsuudesta, josta pidin kovasti, kun lähdimme äidin kyytiin tekemään joulukorttikierrosta. Illan pimetessä ajelimme kylän läpi ja jaoimme kortit tutuille. Se oli useasti salamyhkäistä toimintaa, sillä kortit piti jostain syystä aina pudottaa postilaatikkoon kenenkään huomaamatta. Tämä tapa on jäänyt myös itselle käyttöön, vaikka korttien määrä onkin hyvin pieni entiseen verrattuna. Korttien saamisesta ja antamisesta tulee edelleen joka joulu hyvä mieli.