Kolmekymmentä näyttää ainakin internetin mukaan olevan jonkinlainen välietappi elämässä, jolloin punnitaan oman elämän saavutukset ja menetykset siihen mennessä. Netti on pullollaan artikkeleita siitä, mitä 30-vuotiaan olisi pitänyt jo saavuttaa, tehdä tai omistaa, miten ei tulisi enää käyttäytyä ja mitä tarvitsee vielä elämäänsä tai miltä kehon kuuluisi näyttää. Vähemmästäkin alkaa kriisiviisari värähdellä. Kirjoitin jokin aika sitten 10 vuotta nuoremmalle itselleni kuvitteellisen kirjeen, jonka voit halutessasi lukea tästä. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että elämäni on paljon parempaa kuin silloin ja en ole kokenut minkäänlaista kriisiä (luulisin?) nyt, kun 30 vuotta on tullut täyteen. Lasketaanko juoksuharrastukseen hurahtaminen ja puolimaratoneista haaveileminen? Käytin kuitenkin vähän ajatustyötä siihen, että sain koottua oman listani siitä, mitä kolmekymppisenä oleminen mielestäni on ja ei ole. Jos joku ehti jo laskea kakun kynttilät, niin kyse ei tällä kertaa ollut omasta synttärikakusta. 🙂

Kolmekymppisenä toivottavasti et:

• Odota edelleen kotisohvallasi ihmettä tapahtuvaksi. Asioiden eteen pitää itse tehdä voitavansa eikä vain toivoa kädet ristissä, että kaikki hyvä tuodaan valmiina tarjolle. Jos et viitsi edes yrittää, ei varmasti mitään tapahdukaan.
• Märehdi menneitä. Elämäsi on juuri sen näköistä, millaiseksi sen olet päättänyt tehdä. On turha enää jossitella menneitä valintoja ja ratkaisuja. Jos tuntuu kuitenkin, että jokin nykyisessä elämässäsi mättää, tee rohkeasti muutos.
• Syytä muita elämäntilanteestasi.  Vaikka nuorempana vanhempasi, opettajasi, ystäväsi tai muut olisivatkin vaikuttaneet siihen millaista elämää elät, on nyt kuitenkin jo korkea aika ottaa vastuu omasta elämästäsi ja siitä miten sitä elät.
• Odota, että muut hoitavat asioita puolestasi. Olet jo tarpeeksi vanha hoitamaan itse asiasi on kyse sitten auton katsastamisesta, laskujen maksamisesta tai muiden epämiellyttävien asioiden hoitamisesta.
• Päästä taloustilannettasi kuralle. Tämän ikäisenä osaat jo hoitaa ja ennakoida taloustilannettasi niin, ettet kuluta enemmän kuin tienaat. On lapsellista joutua lainaamaan rahaa vanhemmilta tai kavereilta. Et käytä enää suurinta osaa palkastasi juhlimiseen, vaatteisiin/meikkeihin/ muuhun turhaan vaan sijoitat rahaa mielummin tulevaisuutta varten.
• Kadehdi muita. Ole mielummin onnellinen siitä mitä muilla on ja tavoittele omassakin elämässäsi asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Et varmastikaan haluaisi vaihtaa paikkaa kadehtimisiesi ihmisten kanssa? Keskity siis siihen, mikä omassa elämässäsi on hyvää.

Kolmekymppisenä toivottavasti olet:

• Hyvä siinä mitä teet. On kyse sitten työstä, harrastuksesta tai muusta taidosta. Arvostat omaa tekemistäsi ja odotat sitä myös muilta.
• Tarpeeksi sinut itsesi kanssa. Tunnet jo kehosi joka muhkuran ja sen millainen on oma tyylisi. Et stressaa jokaisesta lisääntyneestä rypystä silmäkulmassa. Jos haluat käyttää legginsejä ympäri vuorokauden, tee se. Se, että joku määrittelee, mikä on muodikasta juuri sillä hetkellä, ei vaikuta sinuun enää niin paljon kuin ennen. Tyylissäsi alkaa näkyä persoonallisuutta.
• Tavoitellut jotakin elämässäsi. Toivottavasti sinulla on ollut jokin tavoite, jonka eteen olet voinut nähdä vaivaa. On se sitten työ, perhe, matkustelu tai harrastus.
• Kokenut unohtumattomia maisemia. Olet matkustanut ja päässyt kokemaan ja näkemään upeita asioita. Se kuinka kauas matkasi ovat vieneet kotioveltasi, on yhdentekevää, kunhan olet edes joskus pysähtynyt voihkaisemaan, miten upea tämä maailma on.
• Tehnyt jo ensimmäiset sijoituksesi.  Pahan (tai hyvän) päivän varalle säästäminen ei ole koskaan turhaa.
• Uskaltanut päästää irti huonoista ihmissuhteista. Ne suhteet, jotka kuormittavat sinua negatiivisuudella, eivät ole kiinnipitämisen arvoisia. Olet jo tarpeeksi aikuinen päättämään kenelle annat aikaasi ja huomiotasi.
• Löytänyt elämääsi intohimon kohteita. Ovat ne sitten muumimukeja, postimerkkejä, sienimetsässä samoilua, bloggausta, kasvimaan hoitamista tai mitä tahansa. On ihanaa heittäytyä asiaan intohimolla ja tehdä jotakin mistä oikeasti nauttii.
• Oppinut panostamaan laatuun.  Silläkin varjolla, että se maksaa sinulle enemmän. Yhden laadukkaan paidan ostaminen kahdeksan halpisrätin sijaan on tässä iässä jo ihan suotavaa.
• Arvostanut parisuhdettasi ja yhteistä aikaa lähimmäistesi kanssa. Jos olet vielä parisuhteessa, joka on sinulle yhdentekevä, on ehkä aika päästää irti.

Asiat, joista voisin potea keski-iän kriisiä:

• Matkustelu, meditaatiomatka paratiisisaarelle, yksin reissuun lähteminen. En ole koskaan matkustanut yksin ja sitä haluaisin vielä kokeilla, sillä haluan todistaa itselleni, että pärjään myös yksin ulkomailla. Matkustelu on ihanaa ja nälkä kasvaa syödessä, sillä reissun jälkeen on aina kova palo päästä uuten paikkaan. Päätettiin just R:n kanssa, että ennen kuin ollaan nelikymppisiä, niin matkustetaan Euroopan ulkopuolelle.
• Lapsettomuus. Biologinen kello tikittää ja sitä rataa. Varmasti monelle ikäiselleni lapsettomalle naiselle pohdiskelun aihe. Toivottavasti myös muut etenevät ihan omaan tahtiinsa, eivätkä anna ulkopuolisten tunkea liikaa tuolle lapsettomuusreviirille, sillä mikään ei ole rasittavampaa kuin jatkuva utelu ja spekulointi siitä, pystyykö lisääntymään vai ei. Ja vinkkivitosena lukijoille. ÄLÄ koskaan kysy keneltäkään lastenhankkimisesta tai ala neuvoa, koska se ei kuulu sinulle.
• En ole edennyt urallani tai löytänyt unelmatyötä. En ole unelmatyössäni, mutta teen työtä, jossa viihdyn. Se, että tunnen olevani hyvä siinä mitä teen ja menen iloisella mielellä töihin, riittää minulle tässä vaiheessa. On mahtavaa, että nykyään voi olla alanvaihtaja minkä ikäisenä tahansa eikä nykyinen työ ole mikään kiveen hakattu vaihtoehto eläköitymiseen asti.

Aika hyvin näyttäisi siis olevan homma hallussa tämän ikääntymisen kanssa ja palaan aiheeseen varmaan vielä tuonnempana noiden valmiiden ”olethan jo tehnyt tämän”-listojen kanssa. 🙂