Moikka!

On paljon fraaseja, jota lapseton ei haluaisi kuulla. Yksi ainakin mikä muhun henkilökohtaisesti kolahtaa kovaa, on ”koskas te niitä lapsia teette, että mummakin ehtii vähän hoitaa?” Mumman takiahan ne lapset tehdään 😀 Mun mielestä on tosi väärin kommentoida ja kysellä, koska on lapsille aika ja joko niiden tekemistä on harjoiteltu. Jos et tiedä henkilön taustoja, et koskaan voi tietää millaisia kipuiluja siellä taustalla on. Mä kokosin viisi lausetta, joita ei mun mielestä koskaan tulisi sanoa lapsettomalle.

1. ”Raskaana oleminenhan on ihan kamalaa!”
En väitä, että raskaus olisi pelkkää auvoista ihanaa vaaleanpunaista hattaraa ja pelkkää hehkua. Osalla toki voi olla, mutta monesti  raskaus tuo mukanaan pahoinvointia ja kolotuksia. Täytyy sanoa, että mä tekisin mitä vaan, että saisin kokea sen pahoinvoinnin ja kolotukset 😀

2.  ”Lopettakaa yrittäminen ja lopettakaa stressaaminen”
Kyllä, usein kuulee raskauden onnistuneen juuri silloin, kun lopettaa yrittämisen tai ajattelee pitävänsä hetken taukoa. Mutta ei, älä sano tätä. Tämä ei ole asia jonka lapseton haluaa kuulla

3. ”Te olette vielä niin nuoria, ettei teillä ole mitään hätää!”
Tämä on lause, mitä kuulin paljon keskenmenon jälkeen. Ehkä tarkoitus oli lohduttaa, mutta trust me, ei lohduta. Ihan yhtä pahalta tuntui silloin ja tuntuisi nytkin. On sitten minkä ikäinen tahansa.

4. ”Elämäni oli merkityksetöntä ilman lapsia”
No toisaalta, en väitä vastaankaan. Kyllähän lapset tuovat paljon sisältöä elämään. Mutta kuitenkaan en sanoisi tällä hetkelläkään, että elämäni olisi merkityksetöntä.

5. ”On itsekästä olla hankkimatta lapsia siksi, että niistä on vaivaa”
Niin.. Mitähän tähän sanoisi. Luulisin, että kukaan jättäisi tuon takia lapsia hankkimatta. Jotkut eivät vain halua lapsia. Ja joillakin ei ole lapsia vaikka kuinka haluaisi, mutta eivät vain ole niitä saaneet. Itsekkyydestä siinä ei ole kyse.

Ja ylimääräisenä sokerina pohjalla viimeinen, eli
6. ”Ehkä sinua ei vain ole tarkoitettu äidiksi”

Moikka!
En kerinnytkään eilen palaamaan kirjoittelun pariin, mutta nyt täällä ollaan! Tulin hetki sitten iltavuorosta ja mulla alkoi nyt muutaman päivän vapaat, joten nukkumaankaan ei ole kiire. Tehtiin mun miehen kanssa iltapalaksi pizzaa, hän katsoo nyt jotain sarjaa ja mä näpyttelen tätä postausta.

Mutta voisin aloittaa kertomalla siitä klinikan valitsemisesta. Kun tehtiin päätös hoitoihin lähtemisestä, niin googletin eri lapsettomuus klinikoita. Melkein jokaiseen laitoin sähköpostia. Jokainen kyllä vastasi, mutta muutamasta mulle jäi todella huono fiilis, ja tuntui että vastaukset oli jotenkin vähän ilkeitä. Viimeisenä mulle vastattiin Inova klinikalta, ja muutamien viestien jälkeen mulla oli tunne, että tämä on se paikka, missä haluan meidän hoitojen tapahtuvan. Jo puhelimessa sain ohjeistusta, että miten mun tulisi toimia nyt. Olin silloin 2017 saanut lääkereseptin eri lääkäriltä, mutta Inovalta suositeltiin ottamaan lääke nyt käyttöön. Pyysin reseptin uusimista omassa terveyskeskuksessani, he uusivat sen ja sen jälkeen aloitin lääkkeen syömisen. Minulle siis määrättiin vuonna 2017 metforem 500mg pco:n hoitoon. Lääkkeen syömisen aloitin viime viikolla. Sovittiin, että he soittavat minulle kun saavat aikoja myöhemmälle kesää. Monen tunnin ajomatkan päästä ei lähdetä ihan parin päivän varotusajalla matkaan.

Eilen sitten tosiaan mulle Inovalta soitettiin. Ystävällinen nainen oli puhelimen toisessa päässä. Se sama lämmin tunne, joka mulla oli jo sähköpostia laittaessa valtasi mut taas. Nainen kyseli ensin kuulumisia, miten menee noin yleisesti, onko lääkitys aiheuttanut oireita ja onko mun mahdollista pyytää lähetettä verikokeisiin jostain. Juteltiin niitä näitä, tokikin hoitoon liittyen. Hän kyseli fiiliksiä hoidon aloittamisesta ja millainen ajatus mulla on, mikä olisi meille paras mahdollinen vaihtoehto. Rehellisyyden nimissä, mä en edes tiedä. Mulla ei oo mitään hajua, mikä olis meille paras. Eikä mun tarvikkaan, lääkärihän sen toki parhaiten osaa sanoa 😀 Ja lopuksi saatiin se aika…. Se on 7.8. Ai että mua jännittää jo nyt! Näiden muutaman viikon aikana asiat on rullannut niin hurjaa vauhtia eteenpäin, etten edes villeimmissä kuvitelmissani osannut kuvitella asioiden menevän näin. Tiedostan kyllä sen, että tässä matkan varrella tulee olemaan varmasti jos minkälaista kompastuskiveä.

Nyt aletaan katsomaan jotain elokuvaa, ja sitten nukkumaan. Onneksi huomenna saa nukkua myöhään!
<3: piipa