Koimme juuri epidemian tappavimman vuorokauden, kun sunnuntain ja maanantain välillä korona vaati 514 ihmishenkeä. Kuolleita on kohta 3.000, joista puolet Madridissa, jossa jäähallikin muutettiin väliaiaiseksi ruumishuoneeksi. Sairaaloissa työskennellään tarvikkeiden puuttuessa surkeasti suojautuneena ja hälyttävän suuri osa viruksen saaneista on terveydenhoitohenkilöstöä. Liikennemäärät ovat vähentyneet murto-osaan entisestä ja ruuhkien sijasta nyt seistään tiesuluilla selvittämässä poliisille jokaisen ajon oikeutusta.

Lockdownin aikana olen havainnut, että meitä on kahdenlaisia: niitä jotka syövät ja niitä jotka juovat. Viime päivinä onkin uutisoitu kaljasakoista. Useiden ihmisten kerrotaan saaneen sakkoja tai joutuneen pidätetyksi siitä, että ovat asioineet kaupassa ostaen pelkästään alkoholijuomia. Alkoholia toki saa ostaa, mutta vain ruokaostosten yhteydessä; viinanhimo itsessään ei ole välttämätön syy poistua asunnostaan. Suostuisikohan alakerran minimarketin heppu hoitamaan punkkukaupat parvekkeelta roikutetun ämpärin välityksellä?

Tuleva työnantajani on viime päivinä ollut yhteydessä ja vaikuttaa mahdolliselta, että aloitan työt pääsiäisen jälkeen, vaikka lockdown jatkuisikin (Ja jatkuuhan se.). Ajatuskin tästä rytöläjästä nousemista ja töissä käymisestä hypityttää riemusta. Ajatella, kolmen viikon päästä voin ehkä kävellä 20 minuuttia työmaalle mennen tullen ja puhua elävän ihmisen kanssa muutenkin kuin parvekkeelta huutamalla! Uskomaton onnenpotku, totta helvetissä tulen töihin vaikka ilmaiseksi!

Laitatko vielä valokuvan kulkukorttia varten viimeistään huomenna, pyysivät. Voi apua. Nyt? Että ottaisin valokuvan itsestäni tässä tilassa ja saisin ihastella sitä työsuhteeni loppuun saakka, tsiisös. Luojan kiitos löysin asiansa ajavan otoksen ajalta ennen uutta eristysmörköyden aikakautta, saa luvan kelvata. Näinköhän osaan enää pääsiäisen jälkeen edes kommunikoida muuten kuin murahtelemalla. Se ainakin on varmaa, ettei yksikään vaate enää silloin mahdu päälle.

Minulla ei ole wifiä, koska en ehtinyt saada sopimusta saati sitten asennusta uuteen asuntooni ennen kuin maa pantiin säppiin, joten sinnittelen puhelimen prepaid-liittymällä, jota en ole edes onnistunut läppäriini jakamaan ilman ärsyttävää piuhaviritystä. Rajaton data on täällä tuntematon käsite ja joudun säännöstelemään netin käyttöäni, joten poissa pelistä ovat Areena, Netflix ja meille raskautetuille jalomielisesti ilmaiseksi muutettu Pornhub premiumkin.Kavereiden lähettämiä videoita joudun katselemaan tiukasti harkiten.

Epäammattimaiset viestintävälineeni ovat viime aikoina olleet kovilla ja tilttailevat tämän tästä aiheuttaen rytmihäiriöitä ja hermoromahduksia, koska tällä kertaa nettiyhteyden katkeaminen olisi todellinen maailmanloppu. Menköön vapaus, menköön ihmissuhteet, menköön kesäkunto mutta jos netti minulta viedään niin hyppään kyllä parvekkeelta! Toissapäivänä meinasi itku päästä, kun puhelin pimeni pikimustaksi eikä toennut ilman hard resetiä. Eilen kiukutteli läppäri typerine virhetiloineen. Jos jompikumpi prakaa, ei minulla ole kyllä aavistustakaan miten vehkeet saisi korjattua näissä poikkeusolosuhteissa ja vähintäänkin sakko varmasti rapsahtaa, jos lähtisin kaupungille korjaajaa etsimään tai uutta ostamaan.

Joku kyseli paikallisryhmässä, mihin koiran saa hoitoon jos sattuu sairastumaan ja kymmenet ihmiset (minä mukaanlukien) vastasivat ”Minä voin kyllä ottaa!” En ollenkaan vähättele ihmisten auttamisenhalua, mutta tosiasia on, että näissä oloissa koira on kultaa arvokkaampi. Fifin kanssa pääsee astumaan ulos kotiovestaan useamman kerran päivässä. Ei kovin kauas tietenkään, mutta 50 metriäkin on 50 metriä enemmän kuin meillä koirattomilla.