Helmikuun lempparit

En hirveesti tykkää helmikuusta. Helmikuu on mielestäni se ärsyttävä välivaihe kun kevät alkaa olla jo ihan siinä nurkan takana, mutta vielä tämä kuukausi eletään synkeää kökköä ja loputtomalta tuntuvaa talvea. En erityisesti siis ole mikään talvi-ihminen…Tänä vuonna helmikuu kuitenkin tuli ja yllätti olemalla loppujen lopuksi aika mahtis kuukausi! Niin mahtis, että ansaitsee ihan oman postauksensa lempparijutuistaan.

Luonto ja sen tuoma hyvinvointi

Lunta on helmikuussa satanut taas niin paljon, että nurkan takana odottava kevät tuntuu aivan mahdottomalta toteutua. Pihalla menee enää kapeita polkuja kun lumimäärää ei saa kunnolla lykittyä enää yhtään mihinkään. MUTTA. Lumi on ollut ihanaa höttöistä ja kevyttä, silmiin sattuvan valkoista ja puuterimaista. Ei jalan alle tinttaanttuvaa loskaista, kenkiä kastelevaa märkää sohjoa. Ulkona ja retkeilemässä on ollut hyvä olla. Valkoisena hohtavat hanget, upea auringonpaiste ja vaaleansinisenä kaartuva taivas. Valon määrä on lisääntynyt huimasti ja aurinko lämmittää jo suloisesti. Helmikuu on tuntunut maaliskuulta, ja se on mainio tunne.

Netflix ja sohvaperunointi

Oooohhh, helmikuu on ollut sohvannurkkaan majoittuvalle yhtä juhlaa ja ilotulitusta! Ensinnäkin Netflixissä uutuussarjana ilmestynyt Santa Clarita Diet räjäytti potin ja osui vinksahtaneella huumorillaan minuun täysin. Malttamattomana odotan sarjalle jatkoa, toivottavasti sitä on luvassa! Itselleni ainakin ihan uusi brittiläinen sarja Lovesick oli hauska ja viihdyttävä kokemus, löysin kyseisen sarjan surffatessani tyhjäpäänä läpi Netflixin tarjontaa. Shamelessin (U.S.) neljäs kausi tärähti eetteriin ja ahneena tuijotin koko kauden muutamaan päivään. Lisäksi sain ilouutisia; Orange is the new black -sarjan vitoskausi olisi kuulema tulossa kesäkuussa. Pitkästä aikaa ilostuin myös töllöttimen puolella (tai no, meidän tapauksessa Katsomon sillä emme omista televisiota) kun yhdestä lempparisarjastani Rimakauhua ja rakkautta tuutataan uusia jaksoja monen vuoden jälkeen. Wuup wuup!

Terveysintoilu, kevennysprojekti ja miehestä kuoriutunut ituhippihörhö

Helmikuussa heräsin siihen todellisuuteen etten voi fyysisesti hyvin. Siis huomasin olevani kaikkea moskaa suuhuni lappava plösöpallo. Tein ryhtiliikkeen aloittamalla kevennysprojektin ja kiinnittämällä muutenkin huomiota siihen mitä ja milloin syön. Projekti jatkuu toki edelleen.

Saman aikaisesti Jerestä on löytynyt sisäinen ituhippihörhö. Okei, tätä on toki ollut ilmassa aiemminkin (pieniä esimerkkeinä mm. kesällä keräsi nokkosia pakkaseen, keitteli kuusenkerkkäsiirappia ja pyysi minua keittämään hyytelöä pihlajanmarjoista ja lisäksi esimerkiksi olemme korvanneet lihaliemikuutioiden käytön itse kasvatetulla + kuivatulla lipstikalla), mutta nyt tämä homma on todella lähtenyt rönsyilemään. Jääkaappi ja ruokakaapit täyttyvät luomu-merkkiä kantavista tuotteista, liha ja kala ostetaan pääsääntöisesti tiskiltä eikä mistään pierukaasuista ja viimeisimpänä hän kantoi kotiin suolalampun ja piti minulle lyhyen luennon sen tuomista terveysvaikutuksista. 

Tämä on hauskaa. Minä olen aina ollut meistä se, joka on ollut kiinnostunut lisäämään kasvisten määrää ruuassa. Jere puolestaan on se, joka kiinnittää huomiota lisäaineisiin ja ruuan puhtauteen sekä alkuperään. Ehkäpä yhteisvoimin etenemme koko ajan, pikkuhiljaa, kohti terveellisempiä, eettisempiä ja kaikinpuolin parempia valintoja. :) Alkuvuodesta tilasin villiyrtteihin ja niiden käyttöön perehtyvän kirjan, tiiä millaisia elämäntapaintiaaneja meistä vielä kuoriutuukaan! :D (Vaikkakin kyllä meillä silti edelleenkin syödään kebabbia ja pekonia ja valmisteita/puolivalmisteita, mutta täydellinen hörhö ei kai tarvitsekaan olla?)

Paheellinen elämä ja ihanat ihmiset

Hahaa :D Yllämainittujen hömpsötysten lisäksi tasapaino on totta kai myös elämässä tärkeää ja myös paheellisuuden osalta ollaan helmikuussa kunnostauduttu. Pääsin piiiiiitkästä aikaa ulos torpasta siinä mielessä, että kokoonnuttiin juhlimaan kaverin syntymäpäiviä – siis juomaan ja nauramaan naamamme kipeiksi. Heti seuraavana viikonloppuna löysimme itsemme baarista ketkuttelemasta aamuneljään saakka! Jerellä edellisestä baarikäynnistä olikin vierähtänyt varmaan jo ainakin vuosi, itsekään en ollut käynyt kuin viimeksi vissiin joulukuussa. Oli kyllä niin mahtavaa pitkästä aikaa kiskoa ylikallista viinaa kitusiin ja kikatella taksijonossa.

Hieman rauhallisemmissakin merkeissä helmikuu on ollut ihanaa perheen ja ystävien täyteistä aikaa. Veli palasi yli puolen vuoden jälkeen maailmalta kotiin ja rakas kummatyttöni saapui myös pienelle reissulle meidän huudeille ja pääsimme viettämään aikaa yhdessä kaksi kertaa.

Leffavalinnassa hauska yhteensattuma; minä olin vuonna 1991 kun näin leffan ekan kerran täsmälleen samanikäinen kuin kummatyttö on nyt. :)

Muhkusohva

Oon vaan siis niin rakastunut. Pitkästä aikaa pääni sisällä kävi sisustustuulahduksia ja laittelin olohuonetta uuteen kuosiin. Erityisen rakastunut olen siis tuohon sohvaan! Se on järkyttävän ruma ja oli matkalla roskalavalle kun PING päässäni syttyi idea keskellä yötä ja raahattiin sohva sisään. Nyt se on verhoiltu vilteillä ja lukuisilla tyynyillä ja on mielestäni maailman kaunein ja houkuttelevin sohva.

Kirjat

Ouuu jee! Tammikuussa osallistuin kirjahaasteeseen, joka varmasti on ollut osaltaan myötävaikuttamassa siihen, että olen pitkästä aikaa löytänyt rakkauteni lukemiseen ja lukemisen tuoman ilon. Olen lukenut jo Sofi Oksasen tuotannosta Norman ja Baby Janen sekä Anna-Leena Härkösen kirjan Kaikki oikein. Näitä kaikkia kolmea kirjaa voin lämpimästi suositella luettavaksi. :)

Opiskelu

Olen opiskellut avoimessa yliopistossa jo kauan meiningillä kurssi silloin, toinen tällöin. Viime syksynä kuitenkin heräsi into ja palo siihen, että hei entäs jos tässä rupeis ihan tosissaan opiskelemaan? Ajatuksista opiskelusta, opiskelun ja vakityön yhdistämisestä, haaveiden mahdollisesta toteutumisesta voi käydä lueskelemassa täällä.

Helmikuun alussa olin siinä pisteessä, että romahan ja luovutan ja pitäkee tunkkinne (turhaumaoksennus). Aloin olla jo väsähtänyt koko hemmetin systeemiin, mutta sitten…sitten sain kurssiopettajan kiinni ja mitä ihania sulosointuja hän minulle laulelikaan! Hän kertoi minulle, että jos tässä tilanteessa on hirvittävän hankalaa saada harjoittelupaikkaa sosiaalityön kentältä sosiaalityöntekijän ohjauksessa, niin voin suorittaa harjoittelun myös tekemällä sosiaalityötä vapaaehtoistyönä kolmannella sektorilla. HALLELUJAAA!

Jo heti ensi maanantaille sain sovituksi tapaamisen erääseen paikkaan, joka tekee monipuolista työtä eri ikäisten ja taustausten ihmisten parissa mm. ennaltaehkäisten syrjäytymistä ja yksinäisyyttä. Menen tapaamiseen odotuksia täynnä juttelemaan ja pohtimaan oisko tää nyt se juttu.

Pitäkää peukkuja, että tästä saisin sen kauan hakemani paikan! Syksyllä laitoin varovaiseksi arvioksi, että jos vaikka helmikuussa pääsisin siirtymään aineopintojen pariin (siirtyminen on siis tämän kurssin suorittamisesta, harjoittelusta + siihen liittyvistä tehtävistä kiinni). Se tavoite kusi, mutta ehkä nyt voisi asettaa uuden varovaisen – josko huhtikuussa pääsisin aloittamaan aineopinnot?

Onnellinen helmikuu alkaa olla muutamaa päivää vaille takana. Iloisena ja odottavana kohti maaliskuuta!