Napaläskin kosto eli kuka olin kolme vuotta sitten
Kolmessa vuodessa ehtii jos vaikka mitä.
Laura De Lille haastoi viime viikolla ihmiset kertomaan, millaisia he olivat kolme vuotta takaperin. Oli ilo lukea muiden postauksia aiheesta, ja ajauduin itsekin muistelemaan omaa itseäni muutaman vuoden takaa.
Yhtäältä tuntuu, että vuosi 2012 oli aivan hiljattain, mutta toisaalta noista ajoista on ikuisuus. Tunnistan kyllä tuon Kampissa unelmiensa ullakkohuoneistossa miehen ja kissan kanssa asuvan 27-vuotiaan toimituspäällikön, mutta monilta osin elämä ja minä tuntuvat hieman erilaisilta tällä hetkellä. Ajan kulumista se kai on, ja hyvä niin.
Onneksi on blogi, jonka kautta virkistää muistia kolmen vuoden takaisista asioista. Vuoden 2012 alussa treenasin innokkaasti kamppailulajeja ja aloin harjoitella thainyrkkeilyn ohella brassijujutsua. Tuo on ajanjakso, jolloin oikeasti opin haastamaan itseäni treeneissä ja tekemään asioita, jotka pelottivat.
Yllä oleva triptyykki lähes päivälleen kolmen vuoden takaa käynnisti siihenastisen blogiurani suurimman haloon, eli Napaläski-gaten, jota pohdittiin usemmassakin postauksessa ja kymmenissä kommenteissa. Sain ensi kertaa tuta anonyymin nettihuutelun ja kävin poistamassa jonkin verran kommentteja, joissa joko haukuttiin minua rumaksi tai epäiltiin minun sairastavan anoreksiaa, kun puolileikilläni tarkastelin kroppaani kriittisesti. Kirjoitin tuolloin: ”Minä olen realismibloggaaja, muutakaan en osaa.” Samaa periaatetta toteutan yhä edelleen.
Verrokkikuvia minulla ei valitettavasti ole, mutta viime syksynä otetusta kuvasta alla näkyy kyllä, että olen isompi ja vanhempi kuin ennen. Paitsi että pidän kropastani enemmän nyt kun se tekee, nostaa ja työntää merkittävästi enemmän kuin ennen, olen muuttunut sille myös paljon armollisemmaksi vuosien myötä, tullut sinuiksi sinnikkään napaläskin kanssa. Ja ehkä blogin myötä tottunutkin laittamaan itsestäni kuvia julkiseksi. Lisää pohdintaa kehon muuttumisesta löytyy muuten viime syksyn postauksesta, kun tajusin keränneeni parikymmentä kiloa elopainoa alle vuosikymmenessä.
Paljon on ehtinyt tapahtua kolmessa vuodessa. Elämä on pistetty uusiksi niin treenin, työn kuin ihmissuhteiden osalta. Mutta kaikki tuntuu olevan menossa jatkuvasti parempaan suuntaan.
Millaisia neuvoja antaisin nyt jälkikäteen vuoden 2012 itselleni? Käskisin aktiivisemmin ylläpitää balanssia työn, treenin ja muun elämän välillä, panostaa ystäviin, muistaa nauttia eikä vain suorittaa, heittäytyä rohkeammin.
Mitä taas haluaisin toivottaa itselleni vuoteen 2018? Toivottavasti elämässä tällä hetkellä vallitseva hyvä flow on vienyt sinut/minut mahtaviin paikkoihin ja tilanteisiin. Ja sinun/minun on parasta osata jo tehdä muscle-upeja!