Olette tuskin onnistuneet välttymään Slush-hehkutukselta eri kanavissa, joten pyydän anteeksi sitä että joudun toviksi palaamaan teemaan täälläkin.

Kävin kikkailemassa Slushissa työasioissa, mutta ehdin onneksi fiilistellä hienoa tapahtumaa myös terveyden ja hyvinvoinnin kannalta (ja myös leikkiä, kuten ajaa pikkuautoa Oculus-lasit päässä). Ohjelmistossa ja startupien joukossa oli paljon terveyteen ja hyvinvointiin liittyvää asiaa. Kävin kuuntelemassa muun muassa Teemu Arinan esitystä työpäivän biohakkeroinnista ja keskustelua terveyteen liittyvän teknologian mahdollisuuksista. Vimpainnörttinä kiinnostavinta antia oli kuitenkin erilaisten mittareiden ja laitteiden testaaminen.

Kävin tyyppaamassa muun muassa Checkmylevel-apparaatin, joka mittaa palautumista ja valmiutta harjoitteluun. Muutaman sekunnin mittauksen jälkeen ruudulle lävähtää luku ja suosituksia siitä, kannattaako vielä tehdä voima- tai cardioharjoittelua. Tätä laitetta olisi kiva päästä testamaan systemaattisemmin, jotta pääsisi näkemään miten oman salin ohjelmointi ja palautuminen menevät yksiin.

Kuvassa oikealla on Moodmetric-sormus, joka on lapsuudesta tutun mielialasormuksen sofistikoituneempi versio. Laite mittaa kehon stressireaktioita ja näyttää ne vaikka reaaliaikaisena älypuhelimen näytöltä. Sormusta voi siis käyttää sekä päivän stressikuorman mittarina että esimerkiksi rentoutumisen onnistumisen osoittajana. Moodmetric poikkesi monista Slushissa esitellyistä keksinnöistä siinä, että sitä pidetään koko ajan. Puettavan teknologian yksi miinuspuolista on, että käyttäjä näyttää hitusen kyborgilta vimpaimineen, mutta hiljalleen markkinoille alkaa tulla myös hieman inhimillisemmän näköisiä laitteita. Yllä olevassa kuvassa näkyy sekä prototyyppiversio että hopeinen valmis versio.

Yksi erikoisimmista härpättimistä oli V1bes, jolla voi mitata muun muassa sydäntä ja aivokäyrää. En oikein päässyt jyvälle siitä, mitä ja miksi kaikkea laitteella oikein tehdään, mutta pääsin otattamaan itsestäni vipstaakin avulla ”bioselfien”, tuon graafisen esityksen yllä. V1bes oli erinomainen esimerkki siitä, kuinka teknologian ja härpättimien hienous onnistuu aluksi peittämään sen, että laitteen varsinainen käyttötarkoitus ja perusperiaatteet jäävät hieman hatariksi. Esittelijä ei kyennyt kertomaan, miten ja miksi kuva näyttää tältä tai mitä eri kuviot oikein tarkoittavat. Jokaisella on omanlaisensa kuva (kuvia voi katsella täällä), ja kuulemma monilla ”luovilla ja älykkäillä” ihmisillä tuo punainen pallo on todella suuri. Eli tarkoittaako tämä nyt sitä, että minä olen mielikuvitukseton ja tyhmä, kun minun pallurani on noin pikkuruinen?

Kaikki tyyppaamani laitteet olivat kyllä kekseliäitä. Niiden oikea arvo on kuitenkin vasta käyttötavassa ja tarpeellisuudessa. Yhtäältä on toivottavaa, että laitteiden kehittyessä ja teknologian edistyessä sovellukset pystyvät antamaan käyttäjälleen oikesti relevanttia tietoa. Toisaalta taas on hirmuisen tärkeää, että käyttäjä itse ymmärtää mitä laitteeltaan haluaa. Esimerkiksi stressitason mittaaminen voi tehdä ihmiselle todella hyvää, kun ymmärtää millaisissa tilanteissa kropan valtaa negatiivinen stressitila. Itse olen suhtautunut stressiin aiempaa suuremmalla vakavuudella oltuani mukana ns. vitutuskäyrätutkimuksessa muutama vuosi sitten. 

Uskon, että jo lähitulevaisuudessa itsensä mittaaminen on osa normaalielämäämme, kunhan laitteet alkavat mitata useampaa asiaa ja muuttuvat sen näköisiksi, että niitä kehtaa pitää. Sykemittareista ja älykelloista on tullut valtavirtaa, ja pian ne varmasti mittavaat meistä paljon muutakin.

Kirjoittelin jo eilen työn puolesta ajatuksia tapahtumasta Slushin kotimaa on digi -kirjoituksessa puulaakimme sivuilla.

Aiempia ajatuksia puettavasta teknologiasta, biohakkeroinnista ja härpättimistä:
Mittari ranteeseen: testissä Garmin Vivofit ja Forerunner 15
Älyhousuja ja unenmittausrannekkeita
Oletko terveyshipsteri?
Vitutuskäyrätutkimus