Koska vanha idea on parempi kuin pussillinen uusia, ajattelin palata menneeseen ja toistaa reilun vuoden takaisen harjoituksen ja listata kolme lempi- ja inhokkiliikettäni. Muistin postanneeni asiasta joskus toissakesänä, mutta päätin ensin listata omat tämänhetkiset top kolmoseni ennen menneeseen paluuta. Melkoisia järkytyksiä oli luvassa.

Suosikkini:

Maastaveto. Aina ja ikuisesti suosikkiliikkeeni. Sekään ei haittaa, että siinä päästään tukevasti satasen toiselle puolen.

Leuanveto. Yksinkertaisesti siitä syystä, että leuat ovat alkaneet sujua. Tiukkoja, lisäpainollisia, kipaten, tangolla, renkailla… Vielä hetkittäin hämmästyttää, että saan tosiaan hilattua vanhaa mätisäkkiä monta kertaa ylös ja alas. Eilen kyllä epäilin jo mielenterveyteni järkkyneen, sillä lähestulkoon nautin burpee chest to barien tekemisestä. 

Etukyykky. Mystiset ovat mieltymyksen tiet, sillä tämä entisaikojen kauhistus on noussut kärkeen suosikkiliikkeissäni. Liikkeen tekeminen ei ole aina mitään juhlaa, mutta jollain kierolla tavalla nautin etukyykkäämisestä.

Inhokkini:

Toes to bar. Henkilökohtainen kauna ja kykenemättömyys ketjuttamaan näitä kolmea enempää. Nuff said. Ikävää puuhaa. Yllä olevassa kuvassa jurnutan läpi tämän kevään Openien viittäkymmentä toes to baria, joiden aikana lausuin vähintään yhtä monta v-sanaa.

Tempaus. En tiedä olenko koskaan joutunut opettelemaan mitään niin vaikeaa. Ja olen sentään opetellut useamman kieliopin ja kirjoneulomaan ja mitä vielä. Maanantaina viimeksi tuskailtiin asian kanssa.

Takakyykky. En tiedä mitä on tapahtunut, mutta olen onnistunut kehittämään melkoisen takakyykkykammon. Mitä painavammaksi lasti käy, sitä tukalampaa homma on paitsi fyysisesti myös henkisesti.

Ja mitä mieltä olinkaan reilu vuosi sitten:

Oli hämmästyttävää lukea toissakesäiset listaukset. Suosikkien listan mave, työntö ja takakyykky eivät sinänsä yllättäneet, sillä ne sujuivat silloin hyvin. Järkytystä suosikkilistassa herättivät pääasiassa vauvapainot, joista olen vuosi sitten iloinnut. Miten sitä onkin ehtinyt taas kadottaa perspektiivin niin lahjakkaasti, että ei tajua oman heikkoutensa märehtimiseltä kasvattaneensa enkkapainoja melkoisia määriä. 

Vielä suurempi yllätys oli tutkailla viime vuoden inhokkilistaa. Leuanveto on siirtynyt inhokeista suosikiksi! Näemmä treeni on tuottanut tulosta, ja liikkeestä on tullut mieluisa. Pitänee palata samaan listaan vuoden (tai vuosikymmenen) päästä, josko silloin olisi tapahtunut ihme ja tempaus siirtynyt suosikeihin. 

Nyt haastankin teidät paljastamaan, mitkä ovat omat inhokkinne ja suosikkinne. Onko kohtalotovereita ja sielunkumppaneita, vai näyttävätkö omat listanne aivan erilaisilta?

Kuva: Sanna Kaipia